Blogit

Johtamisessa ja esihenkilötyössä tarvittava osaaminen vaatii jatkuvaa oppimista ja esihenkilönä kehittymistä. Elämä ja erityisesti työelämä opettavat. Lisäksi johtamiskoulutukset, kurssit ja oma perehtyminen sekä itseanalyysi ovat tärkeitä. Ei siis välttämättä tarvita yliopistotutkintoa ollakseen hyvä johtaja tai esihenkilö. Eikä toisaalta mikään tutkinto takaa automaattisesti hyvää johtajaa tai esihenkilöä.  

Julkinen arvo tarkoittaa julkisesta toiminnasta ja palvelutuotannosta syntyvää arvoa yhteiskunnalle, yksilöille, yhteisöille ja elinkeinoelämälle. Keskustelua julkisesta arvosta – siis siitä, mitä toiminnalla saadaan aikaan – käydään liian vähän. Julkista arvoa tarkastellaan liian usein vain siitä aiheutuvien kustannusten tai menojen kautta, tai vasta siinä vaiheessa, kun sitä on tarjolla jo liian vähän.

Eläkejärjestelmien yhdistäminen mahdollistaisi nykyistä paremman varautumisen eläkejärjestelmiin mahdollisesti tulevaisuudessa kohdistuviin riskeihin. Varsinkin rahoitusnäkökulmasta yhdistämisellä saavutettaisiin pitkällä aikavälillä huomattavia etuja. Eläkejärjestelmien yhdistäminen jatkaisi luontevasti linjaa, jossa eri järjestelmien etuudet on pitkälti yhdistetty.

Kunta-alan vuosittainen Rahoitus- ja johtamisfoorumi RAFO kokosi helmikuun alussa kuntien johtoa ja asiantuntijoita pohtimaan talouden ja johtamisen ajankohtaisia kysymyksiä. Kysyimme tapahtuman osallistujilta näkemyksiä siitä, mitkä ovat seuraavan hallituskauden tärkeimmät tavoitteet kuntien toimintakyvyn ja kuntatalouden kannalta.

Työterveyshuollolla on tärkeä rooli työntekijöiden työkyvyn edistämisessä. Ollakseen toimivaa ja vaikuttavaa työterveyshuoltoyhteistyön tulisi olla suunnitelmallista, tavoitteellista, työpaikan tarpeista kumpuavaa ja sitä on seurattava ja arvioitava. Hyvä työterveyshuollon yhteistyö on siis samanlaista kuin minkä tahansa yhteistyö, jolle on asetettu yhteisiä tavoitteita.

Lääkäripula pahenee vuosi vuodelta niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Lääkärien tarpeen tiedetään kasvavan myös tulevaisuudessa. Tilanteen korjaaminen vaatii merkittävää lisäystä lääkärikoulutuksen aloituspaikkoihin.

Yksityisten alojen työehtosopimusneuvotteluissa kuohuu, ja edessä voi olla lakkojen kevät. KT:n toimitusjohtaja Markku Jalonen avaa työriitojen sovittelun kautta syntyneitä kunta- ja hyvinvointialan työmarkkinaratkaisuja ja arvioi, mikä suomalaisessa työmarkkinajärjestelmässä oikeastaan mättää.

Vuoden vaihtuminen nostaa pintaan aina nostalgisia tuntemuksia. Uudelle vuodelle on paljon odotuksia, mennyttä vuotta muistellaan ja tulevia asioita tarkastellaan tyhjältä pöydältä.  

Suomi kärsii kroonisesta lääkäripulasta, jonka vuoksi kaikki eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Tulevaisuudessa lääkärien tarve vain kasvaa. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan kourallinen vaikuttavia lääkkeitä lumehoitojen sijaan.

Varhaiskasvatuksessa kärsitään työvoimapulasta, kun tehtäviin ei riitä päteviä hakijoita. Samaan aikaan kansallisena tavoitteena on nostaa varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten osuutta. Vuonna 2030 voimaan tuleviin henkilöstömitoituksen kiristyksiin ei tulla yltämään. 

Eläketurvakeskuksen uuden pitkän aikavälin (PTS) laskelman mukaan Kevan jäsenyhteisöjen eläkemaksutasoa voidaan vähentää lähes pari prosenttiyksikköä ilman, että järjestelmä vaarantuu. KT:n tavoitteena on ollut jo pitkään parantaa kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien kustannuskilpailukykyä alentamalla yksityissektoria suurempaa eläkemaksua.

Sote-alalle saatiin pitkään kaivattu työrauha valtakunnansovittelijan johdolla. Bulevardin tuoleja tiuhaan kuluttanut KT:n neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas summaa ajatukset siitä, mitä tulikaan sovittua ja miten työpaikoilla mennään eteenpäin.

Uuden edessä meillä ei ole varmuutta siitä, miten asiat tulevat menemään. On oletuksia ja ristiriitaisia käsityksiä. On siedettävä epävarmuutta. Onko hyvinvointialueuudistus menestys vai jotain epämääräistä? Toteutuvatko nopean uudistusaikataulun uhat? Saavutetaanko uudistuksessa ne tavoitteet, joita sille on asetettu?

Palvelujen sakkaaminen alkaa näkyä kansalaisille. Päättäjien täytyy luopua pikkutarkasta sääntelystä. Palvelut voidaan parhaiten turvata niin, että paikallisten toimijoiden annetaan kohdentaa osaajat oikeisiin paikkoihin. Sairaalapäivystysten ruuhkautuminen nousi kuumaksi puheenaiheeksi loppukesällä. Hoitajapula vaikeuttaa jo kansalaisille elintärkeiden palvelujen järjestämistä paitsi päivystyksissä, myös koko kunta- ja hyvinvointialalla.

Työ- ja elinkeinoministeriö kysyi alkusyksystä 2021 miltei kahdelta tuhannelta palkansaajalta kokemuksia työstä. Suurin yllätys itselleni, miten vähän vastaukset muuttuivat aiempiin vuosiin verrattuna. Monen kysymyksen kohdalla oli kuin aikasarjat olisivat jatkuneet samansuuntaisina ja koronapandemiaa ei olisi ollutkaan. Monen tiedustelun pulma on, että tiedon keräämiseksi tehdään huomattava määrä työtä, mutta tulosten analysointiin ja jatkotutkimuksiin hyvin vähän. Miten työolobarometria varten kerättyä tietoa voisi vielä hyödyntää?