5 ratkaisua lääkäripulaan: Lisää koulutusta ja maahanmuuttoa, erikoistumisopinnot uusiksi

Suomi kärsii kroonisesta lääkäripulasta, jonka vuoksi kaikki eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Tulevaisuudessa lääkärien tarve vain kasvaa. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan kourallinen vaikuttavia lääkkeitä lumehoitojen sijaan.

Suomessa on liian vähän lääkäreitä. Hyvinvointivaltiossamme on lääkäreitä vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin, ja jos verrataan muihin Pohjoismaihin, lääkäreitä on yli viidennes vähemmän kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Näin verraten Suomesta puuttuu jopa 4 000 lääkäriä. 

Hoitotakuun tiukentamisen vuoksi töihin tarvittaisiin heti vähintään 2 000 lääkäriä lisää. Töissä olevista ei voi repiä lisää tehoa irti, koska he tekevät jo nyt päivystyksen ja sivutöiden vuoksi keskimääräistä palkansaajaa pidempää työpäivää.

Työttömiä tai koulutusta vastaamatonta työtä tekeviä lääkäreitä ei ole, eikä yksityisillä lääkäriasemillakaan juuri jää vastaanottoaikoja käyttämättä. Siitä kertovat yksityislääkärien ansiotiedot ja yksityisten lääkäriketjujen useat sadat avoimet työpaikat.

Lääkäripulan seurauksista kärsivät kansalaiset. Suomessa lääkäriin pääsy on heikkoa ja epätasa-arvoista sekä maantieteellisesti että sairauksien ja väestöryhmien välillä. Erikoissairaanhoidossa pitkään hoitoa odottaneiden määrä kasvaa jatkuvasti. Koronapandemian aiheuttaman hoitovelan koko mittakaava tuskin on vielä paljastunut. Akuuttien vaivojenkin hoitaminen kestää usein kohtuuttoman kauan, kiireettömimmästä puhumattakaan.  

Vanhenevan väestön kannalta jopa kohtalokas kysymys on, mistä löydämme useita tuhansia lääkäreitä lisää. Kaikki keinot on otettava käyttöön lääkärimäärän lisäämiseksi. Seuraavaksi esittelen viisi tärkeintä ratkaisua, jotka vastaavat ongelmaan niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.

Ratkaisu 1: Koulutusmääriä pitää nostaa tuntuvasti

Suomesta puuttuu jo nykyisin tuhansia lääkäreitä. Koulutuksen lisääminen ei ratkaise tämän hetken lääkäripulaa, mutta vanhusten määrä kasvaa 2030-luvulla Suomessa merkittävästi. Tähän tulee vastata kouluttamalla lisää lääkäreitä. Riittääkö uuden tiedekunnan verran?  Jos koulutusmääriä ei nosteta tuntuvasti, joudumme 2030-luvulla rajaamaan hoitoa rankasti, kun lääkärit eivät riitä.

Yliopistot asettavat  lääkärien peruskoulutuksen ja erikoistumiskoulutuksen määrät hyvin autonomisesti. Lääkäripula todistaa, että yliopistot ovat kuristaneet lääkärien peruskoulutusmäärät täysin riittämättömälle tasolle potilaiden tarpeisiin nähden. Pitkän aikavälin ratkaisun olennaisin osa onkin lääkärien peruskoulutuksen tuntuva lisääminen.

Riittämätön peruskoulutus näkyy myös pulana erikoislääkäreistä. Yliopistoissa on vuosittain tarjolla enemmän mahdollisuuksia erikoistua kuin on erikoistumaan hakevia lääkäreitä. Yliopistot ovat luoneet itselleen mahdottoman tilanteen, koska ne ovat mitoittaneet peruskoulutusmäärät liian alas suhteessa erikoislääkärien tarpeeseen.

Lyhyellä aikavälillä sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja valtiovarainministeriön on saatava yliopistot kanavoimaan lisäkoulutusta aloille, joille työmarkkinoilla on kysyntää, vaikka muiden alojen kustannuksella. Julkisten palvelujen tuotanto on useiden ammattilaisten alikoulutuksen vuoksi vaarantunut. Yliopistojen pitää kantaa autonomiaan liittyvä vastuu, ja niitä pitää ohjata merkittävästi nykyistä voimakkaammin.

Ratkaisu 2: Työperäistä maahanmuuttoa on lisättävä  

Suomessa lääkärikoulutukseen tulijoita olisi paljon enemmän kuin on opiskelupaikkoja. Varakkaiden perheiden lapset ovatkin viime vuosina menneet opiskelemaan lääkärintutkintoa ulkomaille; Ruotsin lisäksi suosittuja ovat Viro, Latvia, Liettua, Romania ja Puola. Näiden opiskelijoiden ja mieluusti myös heidän opiskelukaveriensa houkuttelu Suomeen töihin on kriittisen tärkeää.

Suomen heikkenevään huoltosuhteeseen on vastattava työperäisen maahanmuuton ohjelmilla. Tämä koskee kaikkia sote-ammattilaisia ja myös lääkäreitä. Osaajia on rekrytoitava muista maista järjestelmällisillä ohjelmilla. Osaamisen tunnustamisiin ja laillistuksiin liittyvän byrokratian on oltava sujuvaa ja nopeaa.

On toki tärkeää, että suorassa potilastyössä toimiva lääkäri osaa suomea tai ruotsia. Toisaalta yhä kasvava osa väestöstä asioisi maassamme mielellään myös muilla kielillä. Olisi syytä pohtia, voitaisiinko ainakin konsultoivilla erikoisaloilla ja konsultoivassa roolissa työskentelevien lääkärien kielitaitovaatimuksista joustaa.

Lähtökohtaisesti maiden pitää eettisen rekrytoinnin periaatteiden mukaan kouluttaa omat lääkärinsä. Potilaiden hoidon turvaaminen edellyttää kuitenkin kaikkien kivien kääntämistä.

Ratkaisu 3: Lääkärin työaika on käytettävä tehokkaasti

Lääkärien työajan pitää kohdentua nykyistäkin enemmän tehtäviin, joita muut ammattihenkilöt eivät voi suorittaa. KT on ehdottanut esimerkiksi tilastoinnin ja toimistotöiden siirtoa sihteereille, hoitajien hyödyntämistä kroonisten sairauksien seurannassa ja fysioterapeuttien hyödyntämistä osassa potilasvastaanotoista.

Työtä terveyspalveluissa tehdään moniammatillisissa tiimeissä, ja laillistetuista sote-ammattilaisista on laajasti pulaa. Yhden osaajan puuttuminen vaikeuttaa muiden työtä. Paljonkohan esimerkiksi sairaanhoitajien ja kätilöiden työajasta kuluu hukkaan, kun he odottavat lääkäriä huoneeseen?

Kallispalkkaisten lääkärien ei pitäisi tehdä muiden ammattiryhmien töitä. Avustavaa henkilökuntaa, kuten välinehuoltajia ja sihteereitä, palkkaamalla voitaisiin vapauttaa korkeammin koulutettujen  ammattilaisten työaikaa heille kuuluviin tehtäviin. Kuitenkin esimerkiksi sairaanhoitajia on Suomessa verrokkimaita enemmän ja lääkäreitä vähemmän. Työnjakoa on jo kehitetty paljon. Pulaa on lääkäreiden kliinisestä työpanoksesta, jota ei voi siirtää muille ammattiryhmille.

Potilastyötä tekevien lääkärien määrää voitaisiin ehkä lisätä siirtämällä lääkäreitä potilastyöhön hallinnollisista- ja johtotehtävistä. On pohdittava esimerkiksi, mihin johtotehtäviin todella tarvitaan lääkärin tutkintoa.

Lääkärien työaikaa tuhraantuu myös heikosti toimiviin tietojärjestelmiin. On sietämätöntä haaskausta, että lääkärit hoitavat päivän aikana entistä vähemmän potilaita, koska sadoilla miljoonilla euroilla hankittujen tietojärjestelmien käyttöönotto takkuilee. Vaikeakäyttöisten järjestelmien on esitetty uhkaavan jopa potilasturvallisuutta.

Useiden satojen lääkärien kantelut tietojärjestelmistä on otettava vakavasti. On pohdittava, saadaanko seuraavalla sadalla miljoonalla muutettua järjestelmiä oikeasti työtehoa lisääviksi ja potilasturvallisiksi vai kannattaako rahat sijoittaa uuteen ohjelmistoon.

Ratkaisu 4: Erikoistumisopintoja tulee uudistaa

Kaikki erikoistuvat lääkärit suorittavat osana erikoistumiskoulutustaan pakollisen yhdeksän kuukauden työjakson terveyskeskuksissa. Terveyskeskuksissa onkin läjäpäin läpikulkumatkalla olevia erikoistuvia lääkäreitä, joiden perehdytys vie aikaa vakituisilta yleislääkäreiltä. Potilaat kohtaavat jatkuvasti vaihtuvia nuoria lääkäreitä, eikä hoidon jatkuvuudesta saati omalääkärijärjestelmästä voi kuin haaveilla.

Samalla kasvavat erikoisalojen hoitojonot, joita erikoistuvat lääkärit voisivat purkaa. Kunkin erikoisalan kohdalla tulisi pohtia, onko terveyskeskusjakso välttämätön sen alan lääkärin osaamisen kehityksen kannalta. Toisilla erikoistumisaloilla sitä ei tarvita, ja toisilla se voisi olla pidempikin.  

Terveyskeskusten lääkäripula ei ole kadonnut pakollisia terveyskeskusjaksoja lisäämällä. Sen sijaan terveyskeskusten toiminta vaikeutuu, potilassuhteiden jatkuvuus kärsii ja työpanos erikoisaloilla vähenee.  

Pitäisi myös arvioida, tarvitaanko Suomessa 50 erillistä lääketieteen erikoisalaa. Norjassa aloja on 46 ja Tanskassa 39. Erikoisalojen edustajat usein puolustavat oman erikoisalansa erityisyyttä ja itsenäisyyttä, mutta siitä huolimatta pitäisi kartoittaa mahdollisuudet yhdistää joitakin erikoisaloja. Työssään erikoislääkärit kuitenkin usein syventyvät erikoisalallaan kapeaan osa-alueeseen.

Päivystystehtävissä tarvittava yleissisätautien tai kirurgian osaaminen voidaan liittää osaksi muiden erikoisalojen koulutusta. Myös työterveyshuollon ja yleislääketieteen suhde pitäisi miettiä uusiksi. Voitaisiinko työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta siirtää yleislääketieteeseen?

Ratkaisu 5: Hoitotakuun kiristäminen seurannan avulla

Hoitotakuun parantaminen on nykyisessä lääkäripulassa epärealistinen ajatus. Lääkäreitä ei riitä nykyisiinkään avoimiin työpaikkoihin.

Vanhustenhoidon henkilöstömitoitus tarjoaa esimerkin siitä, miten lisähenkilöstöä edellyttävä lainsäädäntö ei johda työvoimapulan oloissa haluttuun lopputulokseen. Tosiasiallisesti joko rajoitetaan palvelujen piiriin pääsevien asiakkaiden määrää tai heikennetään toisia palveluja. Vanhustenhoidon henkilöstömitoitus on vähentänyt hoitopaikkojen määrää, kuormittanut kotihoitoa ja lopulta ruuhkauttanut päivystykset.

Perusterveydenhuollon hoitotakuussa on tunnistettu vastaavia riskejä. Käytännössä lääkärille pääsyä voidaan rajoittaa digitaalisten portinvartijoiden, kuten chat-lääkärien, kautta, jolloin ainakin iäkkäimmät potilaat putoavat kelkasta. Tai lain kirjain täytetään pompottamalla potilaita toisille ammattihenkilöille, kuten terveydenhoitajille.  

Kun laki velvoittaa hoitamaan kiireettömät hoitotakuun piirissä olevat potilaat, voidaan joutua karsimaan myös pitkäaikaissairaiden seurantakäyntejä.  

Hoitotakuun täyttymistä onkin porrastettava ja viivytettävä entisestään. Samalla on seurattava sen tosiasiallista toteutumista ja sen vaikutuksia, aivan kuten THL on tehnyt vanhuspalvelulain seurannassa.

Tällä hetkellä sairauksia jää hoitamatta lääkäripulan vuoksi. Tulevaisuuden lääkäritarvetta lisäävät väestön ikääntyminen ja kehittyvät tavat löytää sekä hoitaa sairauksia. Uudet hoitomenetelmät edellyttävät nykyistä enemmän ja erikoistuneempaa lääkärikuntaa. Myös yksittäisen lääkärin työpanos jatkaa vähenemistään, kun osa-aikatyö lisääntyy, päivystyshalukkuus laskee ja työaikoja rajoitetaan niin virkaehtosopimuksella kuin lainsäädännöllä.

Olisikin tehtävä riippumaton selvitys siitä, kuinka suurella peruskoulutusmäärän lisäämisellä voidaan vastata lääkäritarpeen ennustettuun kasvuun.  

Lääkärikoulutuksen lisäämistä on vastustettu esimerkiksi ajatuksilla siitä, että diagnostiikan tai hoitomenetelmien kehitys, robotiikka tai työn jakaminen toisin vähentäisivät lääkäritarvetta. Nämä haaveet osoittautuvat virheellisiksi vuosi vuodelta. On tunnustettava tosiasiat ja mitoitettava ratkaisut sen mukaan. Lääkäripula täytyy hoitaa tehokkaasti uskomushoitojen sijaan.

Blogia voi kommentoida noin kuukauden ajan sen julkaisupäivästä.