Rauha maassa – sanoituksensa kullakin
Sote-alalle saatiin pitkään kaivattu työrauha valtakunnansovittelijan johdolla. Bulevardin tuoleja tiuhaan kuluttanut KT:n neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas summaa ajatukset siitä, mitä tulikaan sovittua ja miten työpaikoilla päästään eteenpäin.
Työrauha on arvokas asia. Erityisen arvokas se on silloin, kun se on ollut kateissa yli puoli vuotta.
Henkilöstö, esihenkilöt ja johto, kaikki sotessa työskentelevät, ovat kärsineet riitaisesta tilanteesta. Takana on hurjia vuosia. Korona, valmiuslain rajoitteet, hyvinvointialueuudistus, henkilöstön saatavuushaasteet, sota Euroopassa ja taloustilanteen nopea heikentyminen.
Tämän kaiken päälle, tästä syystäkin, tulivat vielä työtaistelut ja joukkoirtisanoutumisiin varautuminen. Kestää aikansa, ennen kuin virta alkaa viedä toiseen suuntaan. Sinne olisi nyt hyvä matkata yhdessä.
Kulunut vuosi on heikentänyt sote-alan työpaikkojen mainetta. Eri tahoilla on erilaisia käsityksiä ja analyysejä siitä, mistä se on johtunut. Nyt vastakkainasettelun on kuitenkin loputtava. Se on yhteiskunnan kokonaisetu, ja sitä työrauhan saavuttaminen myös tarkoittaa.
Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin aluksi sekin jo riittää, ettei jatkuvasti lokaa omaa alaansa negatiivisin sanankääntein.
Alan maine on yhteinen asia
Vuodenvaihteessa aloittavien hyvinvointialueiden valmistelussa paikallisilla järjestöillä on oma, tärkeä roolinsa. Kun neuvottelupöydästä ovat puuttuneet Superin, Tehyn ja SPALin paikalliset edustajat, se on haitannut työtä.
Palaaminen yhteiseen pöytään voi olla kaiken tämän jälkeen epämukavaa, mutta turvavälit on nyt henkisessä mielessä unohdettava.
Hyvinvointialueiden työnantajamaineen parantaminen on yhteinen tavoite. Ilman vetovoimaisia työantajia ei ole hyvinvoivia työyhteisöjä, eikä ilman työssään hyvinvoivia ammattilaisia ole vetovoimaisia työnantajia.
Tähän tähtäämme esimerkiksi työelämän kehittämistyön avulla – niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Eilen syntynyt sovitteluratkaisu antaa kehittämiseen uusia työkaluja.
Yhteensovitettavaa riittää, uskokaa pois
Sovitteluratkaisusta eniten julkisuudessa on puhuttanut se, mitä sovittiin palkkojen yhteensovittamisesta ja palkkausjärjestelmän kehittämisestä. Tänä päivänä pelataan mielikuvilla, eikä ihmisillä ole aina aikaa tai halua lukea virallisia asiakirjoja. Toki asiakirjat saattavat olla myös vaikeaselkoisia.
Suosittelen lukemista kuitenkin, koska valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksessa teksti puhuu puolestaan.
Ensin on laskelma: SOTE-sopimus koskee noin 180 000:ta palkansaajaa, ja se on hyvinvointialan (hyvinvointialueet ml. Helsinki ja hyvinvointiyhtymät = HUS-yhtymä) suurin työehtosopimus. KT on tehnyt parhaalla käytettävissä olevalla tiedolla arviolaskelmat. Niiden perusteella palkkojen yhteensovittamiseen ja ns. tasopalkkamalliin (neuvoteltava SOTE-sopimuksen palkkausjärjestelmä) kuluu 6 prosenttia SOTE-sopimuksen palkkasummasta. Seisomme tämän laskelman takana.
Sitten on neuvottelu: Sovitaan sovittelijan johdolla siitä, miten ja millä tavalla sekä minkä suuruisina paikallisina erinä laskelman mukaiset rahat jaetaan. Lopulta syntyy lopputulos, jonka osapuolet voivat hyväksyä. Tarve palkkojen yhteensovittamiseen syntyy sekä lakisääteisesti liikkeenluovutusten seurauksena että muutoskuluna palkkausjärjestelmän uudistuessa. Hyvinvointialueuudistuksessa nämä kaksi asiaa yhdistyvät. Siihen tuo raha, 6 prosenttia, on tarkoitettu, ja siihen se myös käytetään. Ei tästä sen enempää.
Suosittelen lämpimästi lukemaan sovintoehdotuksen sivut 4–6. Siten voit tehdä omat johtopäätöksesi siitä, mihin sovitut 6 prosenttia oikein käytetäänkään.
Blogia voi kommentoida noin kuukauden ajan sen julkaisupäivästä.
Henrika Nybondas-Kangas
