Muutoksen vuosi 2021

Sote-sopimus voimaan 

Viime sopimuskierroksella tehtiin historiallinen työmarkkinaratkaisu, vaikka ratkaisun vaikutuksia työpaikkojen arkeen saa vielä odotella. KT ja pääsopijajärjestöt SOTE ry, Julkisen alan unioni JAU ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO sopivat uudesta työ- ja virkaehtosopimuksesta, Sote-sopimuksesta.

Uuden Sote-sopimuksen piirissä on sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä työskentelevät, järjestäytymisestä riippumatta. Syyskuun alussa lähes 180 000 kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimus KVTES:n piirissä olevaa palkansaajaa siirtyy Sote-sopimuksen piiriin. Lääkärisopimuksen soveltamisala säilyy ennallaan.  Sote-sopimuksen syntyminen ei ole riippuvainen eduskunnan sote-uudistukseen liittyvistä päätöksistä, vaan henkilöstön siirto sopimuksesta toiseen tehdään joka tapauksessa. 

Kun samaan aikaan varhaiskasvatuksen opettajat ja päiväkodin johtajat siirretään kunnallisen opetusalan henkilöstön virka- ja työehtosopimuksen OVTES:n piiriin, on edessä iso muutos. Vaikka KVTES ei tämän jälkeen ole enää Suomen suurin sopimus, sen mukaan määräytyvät edelleen kunta-alan yleiset palvelussuhteen ehdot, kuten vuosilomat ja virka- ja työvapaamääräykset. 

Mitä kaikkea tämä muutos tarkoittaa sekä valtakunnan- että paikallistason neuvottelutoiminnalle, emme varmasti osaa vielä arvioidakaan. Mikäli hyvinvointialueuudistus toteutuu, työehtosopimusmaailmassa tapahtuu vielä enemmän muutoksia, kun hyvinvointialueilla noudatetaan eri kollektiivisopimuksia kuin kunta-alalla.

Sote-ala tarvitsee räätälöityjä sopimusehtoja

Työehtosopimuksilla turvataan työrauha, mutta se ei ole niiden ainoa tehtävä. Työehtosopimukset ovat, tai ainakin niiden tulisi olla, osa työpaikkojen jokapäiväistä työkalupakkia. Niiden mukaan maksetaan palkka, määräytyy työaika, vuosilomien pituus ja sairauslomaetuudet. 

Paikalliset ratkaisut ja käytännöt tukevat ja syventävät keskustasolla neuvotellun työehtosopimuksen päälinjauksia. Tai näinhän sitä luulisi. On kuitenkin alkanut vaikuttaa siltä, että työehtosopimus on kuin välttämätön paha. Sitä luetaan suurennuslasilla, väännetään ihmeellisiin asentoihin ja tulkitaan tarkoitushakuisesti. On yksiköitä, joissa työehtosopimuksen ja paikallisten järjestelmien soveltamisesta syntyy jatkuvasti riitaa. On luottamuspulaa työnantajaan tahtotilaan ja osaamiseen, järjestöjen keskinäistä kyräilyä. Kuuluu viestiä, että luottamusmiesten täytyy kierrättää kaikki tekemänsä ”Pasilan kautta”. Tämä kaikki on huolestuttavaa kehitystä. 

Selvää on, että valtakunnallisten työehtosopimuksen pitäisi olla helposti tulkittavissa, antaa oikeat vastaukset ja jättää paikallistasolle tarvittava työnantajaharkinta ja toisin sopimisen mahdollisuudet. Siinä on tavoitetta kerrakseen. 

Me tarvitsemme muutoksen

Kunta-alalla on viidenkymmenen vuoden historia keskitetyssä sopimustoiminnassa. Se tarkoittaa hyvässä ja pahassa sitä, että esimerkiksi KVTES:n sisältö on kauniisti sanottuna ”kerrostunutta”. Kun Sote-sopimuksen sisällöistä nyt neuvotellaan, on todennäköistä, että ainakin aluksi palvelussuhteen ehdot ovat ”tuttua ja turvallista” kunta-alan traditiota.
 
Alalla on kuitenkin paineita, osin ristikkäisiäkin. On erimielisyyksiä harmonisaatiosta, oikeista työaikamuodoista ja ruokailusta työajalla, jotka pitäisi ratkaista pikaisesti. Nurkan takana odottaa vaatimukset reiluista palkankorotuksista, tasa-arvoeristä, paremmista työoloista ja myös sellaisista asioista, joita ei fakiirikaan työehtosopimuksella ratkaise. 

Suurin pelkoni on, että emme saa kehitystä aikaiseksi. Jos jokainen liimautuneena asemiinsa valvoo omiensa etuja, tehtävä on lähes ylivoimainen. Parhaimmillaan taas löydämme yhteisiäkin tavoitteita, siis sellaisia, jotka työnantajankin näkökulman mukaan on hyvä edistää. 

Se on kuitenkin ihan varmaa, että sote-ala tarvitsee räätälöityjä sopimusehtoja, muutosta, uutta ajattelua ja yhteishenkeä. Sote-ala tarvitsee kaiken vetoavun, minkä voimme sille antaa.

Haluan, että me neuvotteluosapuolet onnistumme tässä tehtävässämme. Pitäkää peukut ylhäällä, matka on vasta alkanut.