Hoitajapulan ratkaisu on päättäjien käsissä
KT:n mielestä vanhustenhoidon sääntelyä pitää palvelujen laadun ja saatavuuden turvaamiseksi joustavoittaa, hoitoalan koulutusta lisätä ja työperäistä maahanmuuttoa helpottaa. Pikkutarkka sääntely ei helpota hoitajapulaa, vaan ainoastaan siirtää sitä paikasta toiseen.
Kunta- ja hyvinvointityönantajat KT perää keskusteluun sairaalapäivystysten ruuhkista kokonaiskuvan ymmärrystä. Päivystysten ruuhkautumisen taustalla ovat muun muassa aiemmin säädetyt hoitajamitoitukset, liian tiukat pätevyysvaatimukset ja riittämättömät koulutusmäärät.
Kehitys on ollut nähtävissä jo paljon ennen koronapandemian ja nykyisten työtaistelujen alkua.
– KT on monissa kannanotoissaan jo vuosia vaatinut lisää hoitoalan koulutusmäärien lisäämistä ja varoittanut siitä, että liian tiukat henkilöstömitoitukset uhkaavat palvelujen saatavuutta. Sinänsä hyvää tarkoittavat mitoitukset vain pallottelevat ongelmaa työpaikasta toiseen, sanoo KT:n pääekonomisti Juho Ruskoaho.
Vanhukset laitettiin muiden potilaiden edelle
THL:n julkaisujen mukaan vanhuspalveluihin on viime vuosina palkattu hoitajamitoitusten vuoksi merkittävästi lisää hoitajia. Väestön ikääntyminen lisää hoitajien tarvetta kaikissa palveluissa, jolloin vanhusten palveluihin joudutaan palkkaamaan hoitajia muiden palvelujen kustannuksella.
Henkilöstöpulan vuoksi myös hoitopaikkojen määrää on vähennetty. Tiukkoihin vaatimuksiin pyrkiminen yhtäällä pahentaa siis pulaa toisaalla ja tosiasiallisesti heikentää myös vanhusten palveluita.
– Hoitajamitoitusta kiristämällä ympärivuorokautisessa hoidossa olevat vanhukset on asetettu muiden potilaiden edelle. Tarvitseeko hoitajamäärän lisäykset kohdentaa juuri heidän hoitamiseensa? Mitoitusten tarkoituksena ei ollut priorisoida potilaita tällä tavoin, Ruskoaho sanoo.
Sekä valtiolla että hyvinvointialueilla on roolinsa
KT:n mielestä hoitajapulaan ja väestön ikääntymisen haasteisiin ei ole yhtä patenttiratkaisua, vaan tarvitaan useita toimia. Sekä valtiolla että uusilla hyvinvointialueilla on päätöksenteossa roolinsa.
Valtion tulee purkaa sääntelyä ja lisätä hoitoalan koulutusta. Työperäistä maahanmuuttoa tulee helpottaa ja lisätä. Myös hoiva-avustajien koulutusta ja työskentelymahdollisuuksia tulee edelleen lisätä.
Vuodenvaihteessa aloittavilla hyvinvointialueilla puolestaan on paras tieto ja näkemys siitä, missä paikoissa osaajia eniten tarvitaan. Ne vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä omalla alueellaan. Siksi niiden pitää saada päättää siitä, miten työntekijöitä ja rahaa kohdennetaan.
Pitkällä aikavälillä KT katsoo, että lainsäädäntötyössä olisi selvitettävä muita vaihtoehtoja määrällisille henkilöstömitoituksille.
– Meillä on valtavasti lainsäädäntöä myös sosiaali- ja terveydenhuollossa, jossa ei ole määritetty erilaisia nippelimittareita henkilöstömäärästä. Olisi loputon tie säätää keskustornista laki jokaiselle osastolle ja jokaiselle henkilöstöryhmälle. Mitoituksilla asetetaan toiset potilaat ja heidän hoitajansa muiden edelle, Ruskoaho sanoo.
