Työvoiman saatavuus kunta-alalla vaatii ennakointia ja lisäkoulutuspaikkoja
Soteliiderit-hankkeen webinaarissa 2. helmikuuta käsiteltiin ajankohtaista kysymystä sote-alan työvoiman riittävyydestä, jonka ratkaisut heijastuvat myös tulevaisuuteen. Tilastot osoittavat, että tiettyjä aloja uhkaa osaajapula. Siihen on reagoitava ennakoiden.
KT:n työmarkkinatutkija Juho Ruskoaho tarkasteli kokonaistilannetta sote-henkilöstön riittävyydestä tilastojen avulla:
– Eri tilastolähteet kertovat samaa tarinaa hankalasta työvoimapulasta tietyillä aloilla, katsoi sitten työvoimaselvityksiä, työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometria tai vaikka alakohtaisia työttömyystilastoja, kertoo työmarkkinatutkija Juho Ruskoaho KT:sta.
– Tilanne on huolestuttava, koska julkisen sektorin työvoimapula heijastuu suoraan kansalaisten saamiin palveluihin.
Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu siihen, että koulutetut ammattilaiset tuottavat kansalaisten tarvitsemia palveluita.
Jos työntekijöitä ei ole riittävästi, kansalaiset jäävät jonottamaan palveluita. Maksukykyiset ja vakuutetut voivat ostaa tarvitsemansa palvelut, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Suomen terveyspalvelujärjestelmä on kansainvälisesti vertaillen erittäin epätasa-arvoinen. Palveluiden saatavuus on epätasa-arvoista niin alueellisesti kuin eri väestöryhmien kesken.
Palveluiden saavutettavuutta on vaikea parantaa, jos osaajista on pulaa
– Koulutuspaikkoja on päätetty lisätä monilla aloilla, mutta esimerkiksi lääketieteen aloituspaikkoihin tehty uusin lisäys on lähinnä kosmeettinen ja palauttaa paikkojen määrän vuosien 2016 ja 2017 tasolle, kertoo Ruskoaho. – Monilla muilla aloilla lisäykset olivat tuntuvampia.
Suomessa lääkäreitä on kansainvälisesti vähän sekä EU- että Pohjoismaihin verrattuna, koska koulutusmäärät ovat olleet vuosikausia liian pieniä. Sen sijaan esimerkiksi sairaanhoitajia Suomessa on kansainvälisesti vertaillen keskimääräistä enemmän, mikä on poikkeuksellinen yhdistelmä. Lääkärien vähäisyys selittää osittain sitä, miksi Suomessa lääkäriin on vaikeaa päästä.
Työvoimatilanteen ennustetaan vaikeutuvan tulevaisuudessa erityisesti sote- ja varhaiskasvatuksen tehtävissä.
– Hallituksella on kunnianhimoisia hankkeita palveluiden saavutettavuuden parantamiseksi. Nämä hankkeet lähtevät liikkeelle vaikeasta tilanteesta, kun uudistukset koskevat sellaisia ammattiryhmiä, joiden tekijöistä on jo valmiiksi pula, Ruskoaho huomauttaa.
Suunnitelmissa on erilaisia toimia julkisten palveluiden parantamiseksi kuten ryhmäkokojen pienentämistä, subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen päiväkodeissa, lastensuojelun henkilöstön mitoitusta sekä hoitotakuun kiristämistä seitsemään päivään lääkärin vastaanotolle pääsemiseksi.
– Varhaiskasvatuksen henkilöstö, sosiaalityöntekijät ja lääkärit ovat juuri niitä ryhmiä, joita on työmarkkinoilla liian vähän. Resurssien lisääminen on erittäin hankalaa, jos lisätyövoimaa ei ole saatavilla.
Hoitajien alanvaihto uutisoitua vähäisempää
Hoitoalalta toisille aloille vaihtajien määrästä puhuttiin myös paljon viime vuonna. Ruskoaho täsmentää, että tarkemmat tilastotarkastelut osoittivat hoitajien alan vaihtamisen olevan selvästi uutisoitua vähäisempää. Enemmistö sote-alan henkilöstöstä työskentelee koulutustaan vastaavassa tehtävässä, arviolta noin kahdeksan prosenttia työskentelee muussa tehtävässä.
Sairaanhoitajien ja lähihoitajien kouluttautuminen uusille aloille on myös muita toimialoja vähäisempää.
– Asiasta on kuitenkin puhuttu paljon ja tällainen voi vaikuttaa alan imagoon ja alalle hakeutumiseen. Tilannetta täytyy totta kai seurata, tilastothan tulevat tällaisessa asiassa aina vuoden pari jäljessä. Toisaalta pula työvoimasta tarkoittaa sitä, että sijaisten hankinta voi viedä huomiota työhyvinvoinnin ja henkilöstön osaamisen pitkäjänteiseltä kehittämiseltä, Ruskoaho pohtii.
Osaajapulaan reagoitava riittävän ajoissa
KT on nostanut sote- ja kunta-alan kasvavaa osaajapulaa esille jo muutaman vuoden ajan. Erityinen huoli on ollut juuri hoitoon pääsyn varmistamisessa sekä lääkärikoulutuksen määrän nostamisessa.
– Lääkärien ja hoitohenkilöstön tarve kasvaa 2030-lukua lähestyttäessä voimakkaasti ja ikääntymisen myötä syntyvään kasvavaan tarpeeseen pitäisi reagoida etupainotteisesti. Julkisten palvelujen riittävää resursointia merkittävämpää tasa-arvotekoa on itse asiassa vaikea keksiä. Ei se sen monimutkaisempaa ole, summaa työmarkkinatutkija Juho Ruskoaho.
