Mitä on tarpeen tehdä?

 

1. Palauttaa keskustelu raiteilleen: Julkinen arvo tarkoittaa julkisesta toiminnasta ja palvelutuotannosta syntyvää arvoa yhteiskunnalle, yksilöille, yhteisöille ja elinkeinoelämälle. Keskustelua julkisesta arvosta – siis siitä, mitä toiminnalla saadaan aikaan – käydään liian vähän. Julkista arvoa tarkastellaan liian usein vain siitä aiheutuvien kustannusten tai menojen kautta, tai vasta siinä vaiheessa, kun sitä on tarjolla jo liian vähän. Tarvitaan kampanjointia julkisen arvon esille nostamiseksi sekä yhteisten kirjoitusten ja aineistojen tuottamista aiheesta.  
2. Huolehtia julkisen talouden tasapainosta ja kehittämisen edellytyksistä: Kunta- ja hyvinvointialuetyö ei ole vain hallintoa vaan konkreettista työtä ihmisten ja tärkeiden asioiden parissa, vuorovaikutusta eri tahojen kanssa ja työn ja toimintatapojen kehittämistä. Kysymys on myös kansalaisten ja kuntalaisten hyvinvoinnista ja turvaverkoista. Tärkeää on huolehtia julkisen talouden tasapainosta ja kehittämisen edellytyksistä. Tärkeää on, että kehittämisessä kyetään ottamaan huomioon paikalliset tarpeet ja olosuhteet, sekä hyödyntämään työyhteisöissä ja organisaatioissa olevaa osaamista. 
3. Vauhdittaa tuottavuuskasvua: Markkinasektorin rooli kansakunnan onnellisuudessa on huolehtia tuottavuuden kasvusta. Viime vuosina se on kuitenkin ollut hidasta. Julkisen sektorin rooli kansakunnan onnellisuudessa on julkisen arvon tuottaminen. Tuottavuutta ja tuloksellisuutta on tarpeen parantaa myös julkisella sektorilla. 
4. Panostaa työelämän ohjelmalliseen kehittämiseen: 1990-luvun alun lamasta noustessa yhteiskunta panosti voimakkaasti tuottavuus- ja työelämän kehittämisohjelmiin. Työn murroksessa ja osana julkisen talouden tasapainottamista on jälleen tarpeen käynnistää pitkäkestoinen ja yli hallituskausien ulottuva kansallinen työelämän kehittämisohjelma, jolla vahvistetaan tuottavuuskehitystä ja tarvittavaa luottamusta ja yhteistyötä yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden kesken sekä edelleen tutkimus- ja oppilaitosten kanssa, vauhditetaan ja rahoitetaan uusien toimintatapojen, parhaiden käytäntöjen ja uuden teknologian hyödyntämistä muun muassa toimialakohtaisilla ohjelmilla ja tulevaisuusvuoropuhelulla (vertaa TYÖ2030-ohjelma), edistetään yhdessä kehittämistä ja ja henkilöstön osallistumista kehittämiseen. Ohjelmallisen kehittämisen avulla on tarpeen tukea pidempiä työuria ja työhyvinvoinnin parantumista, ja vauhdittaa jatkuvaa oppimista ja kyvykkyyksien rakentamista työpaikoilla sekä parantaa tuottavuus ja kehittämisosaamista suomalaisessa työelämässä. Kehittämisohjelma pitää suunnitella ja toteuttaa laaja-alaisessa yhteistyössä, johon osallistuvat työmarkkinajärjestöt, asianomaiset ministeriöt, Työterveyslaitos, Business Finland ja Työturvallisuuskeskus.
5. Vahvistaa julkinen – yksityinen -yhteistyötä palveluiden kehittämisessä: Tarvitaan sekä erilaista TKI-yhteistyötä että yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita palvelutuotannon tueksi ja vauhdittajaksi. 
6. Ottaa työelämän kehittäminen vahvemmin osaksi TKI-toimintaa: Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoitusta on tarpeen suunnata nykyistä enemmän innovaatioiden ja erilaisten parhaiden käytäntöjen ja uusien toimintatapojen laaja-alaisen levittämisen tueksi. Esimerkiksi digitalisaation hyödyt syntyvät usein vasta toimintatapoja, toimintakulttuuria ja työn organisointitapoja uudistamalla.  
7. Ottaa kunnat ja hyvinvointialueet innovaatiotukien piiriin: Nykyisessä tilanteessa ei ole perustetta sille, miksi kunnat ja hyvinvointialueet ja niiden mukana viidesosa palkansaajista edelleen jätettäisiin innovaatiotukien ja kehittämiskonsortioiden ulkopuolelle. Tärkeää on viestittää, että myös kunta- ja hyvinvointialueilla kehittäminen, innovaatiot, uuden teknologian ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen ovat nykyisin erittäin tarpeellisia.  
8. Panostaa kunta- ja hyvinvointialuetyöpaikoilla kehittämiskulttuurin vahvistamiseen ja kehittämiseen. Tarvitaan lupa kehittää ja johdon ja päättäjien tuki. Tarvitaan arvostavaa johtamista ja kehittäjähenkisiä työntekijöitä. Tarvitaan henkilöstön osallistumista uudistuksiin ja yhdessä kehittämistä. Tarvitaan aiempaa suurempaa panostusta (aika, osaaminen, raha) kokeilu-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. 
9. Tehdä näkyväksi nykyaikainen ja kehittyvä kunta- ja hyvinvointialuetyö: Tarpeellista on kertoa opetustyön, sote-työn ja muiden ammattialojen vaikutus- ja onnistumistarinoita, ja kannustaa ihmisiä kertomaan omasta työstään, parhaista työpäivistään ja onnistumisistaan. Työmarkkinaosapuolten yhteinen työn murroksen seuranta on osa tätä työtä. Pekka Kettunen (HS 5.5.2014) suositteli onnistumistarinoita myös vaikuttavuuden mittaamiseen: Luotettavaa tietoa onnistumisista saadaan parhaiten tutkijoiden, johdon ja henkilöstön yhteistyön avulla.
10. Panostaa hankinta- ja osto-osaamiseen: Kuntien ja kuntayhtymien ulkoiset hankinnat vuonna 2020 olivat 21,9 miljardia euroa. Jatkossa on tarpeen panostaa vielä voimakkaammin hankinta- ja osto-osaamiseen sekä innovatiivisiin, eettisiin, ympäristön ja talouden kannalta kestäviin sekä paikalliset olot huomioon ottaviin hankintoihin. Myös hankinnoissa on tarpeen jakaa onnistumistarinoita, olipa kysymys sitten isoista allianssihankkeista tai hyvin toimivista kumppanuuksista paikallisten yritysten kanssa. 
11. Edistää monipuolisesti kestävää kehitystä: Kuntien rooli monen siihen liittyvän tavoitteen saavuttamisessa on keskeinen.