Eläkejärjestelmien yhdistäminen toisi monia hyötyjä

KT on linjannut hallitusohjelmatavoitteissaan, että yksityisen ja julkisen sektorin työeläkelainsäädäntö tulisi yhdistää.

Jos eläkejärjestelmien yhdistyminen toteutuisi, se olisi linjassa valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoron eläkejärjestelmää koskevan taustamuistion tavoitteiden kanssa, joita ovat muun muassa:

• Nykyistä laajempi automaattinen sopeutusmekanismi lisäisi pitkän aikavälin kestävyyttä, ennakoitavuutta, ja luotettavuutta.
• Työkyvyttömyyseläkkeen ammatillinen kriteeri tulisi poistaa OECD:n suositusten mukaisesti.
• Palkattomilta ajoilta karttuvaa eläkettä tulisi karsia.
• Sijoitustuottoja tulisi parantaa. 

Eläkejärjestelmien yhdistäminen mahdollistaisi nykyistä paremman varautumisen eläkejärjestelmiin mahdollisesti tulevaisuudessa kohdistuviin riskeihin. Varsinkin rahoitusnäkökulmasta yhdistämisellä saavutettaisiin pitkällä aikavälillä huomattavia etuja. Eläkejärjestelmien yhdistäminen jatkaisi luontevasti linjaa, jossa eri järjestelmien etuudet on pitkälti yhdistetty.

Automatiikka vaatii yhtenäisen järjestelmän

Taloustieteessä automaattiset vakauttajat toimivat kansantalouden suhdannevaihteluita tasaavana voimana. Suomessa eläkejärjestelmään kohdistuneista sopeutusjärjestelmistä on kokemusta lähinnä elinajanodotteeseen kytketystä alimmasta eläkeiästä sekä elinaikakertoimen toiminnasta. Laajemman automaattisen vakauttajan toiminta olisi nykytilanteessa erittäin hankalaa eläkejärjestelmien erillisyyden takia. Käytännössä automaattisen sopeutuksen kohteena olisi joko etuustaso tai maksujen määrä sekä näiden erilaiset yhdistelmät.

Nykytilannetta vaikeuttaa vastakkainen tilanne yksityisten TyEL-työeläkkeiden ja julkisen alan JuEL-eläkkeiden rahoitustasapainossa. Eläketurvakeskuksen uusimman pitkän aikavälin suunnittelumallin laskelman mukaan TyEL:ssä vallitsee pitkällä aikavälillä rahoitusalijäämä, joten maksuissa tulee olemaan korotuspaineita. Kuntasektorilla sitä vastoin maksussa on alentamisen varaa.

Jos automatiikka tehtäisiin esimerkiksi TyEL:n rahoitustasapainolukuun perustuen, päätökset voisivat olla täysin järjettömiä julkisten alojen eläkkeitä (JuEL:ia) ajatellen. Käytännössä tämä voisi johtaa siihen, että kun TyEL:ssä maksu nousisi, kuntien eläkemaksu nousisi myös, vaikka todellisuudessa maksuja pitäisi alentaa. Tasausmaksun kautta tätä lienee mahdollista viiveellä säätää, mutta automatiikan periaate häviäisi ja toisi lähinnä turhia monimutkaistuksia.

Etuudet samalla tavalla eri sektoreilla

Luontevinta olisi, että eläke-etuudet määräytyisivät samalla tavoin sektorista riippumatta ja automaattinen vakauttaja koskisi niitä samalla tavoin.

Vakauttaja ei välttämättä kohtele työnantajia ja palkansaajia tasapuolisesti yksityisellä ja julkisella sektorilla. Yksityisen sektorin rahoitusalijäämän takia tehdyt etuusleikkaukset koskisivat tällöin myös julkista sektoria. Jos vakauttajan toiminta koettaisiin liian epäreiluksi, olisi eräs mahdollinen suunta jopa etujen eriyttäminen sektoreittain. Mutta tätä suuntaa harva haluaisi toteuttaa.

Eläkejärjestelmän läpinäkyvyyden ja hyväksyttävyyden näkökulmasta laaja automaattinen vakauttaja edellyttää mahdollisimman suurta eläkejärjestelmien yhtenäisyyttä. KT:n kantana onkin, että eläkejärjestelmien yhdistäminen olisi toteutettava mahdollisimman pikaisesti ja vasta sen jälkeen tulisi pohtia niin sanottua yleissopeuttajaa, kun järjestelmät on saatu yhdistettyä.

Suomen systeemi uniikki

Suomen kaltainen universaali työeläkejärjestelmä, jossa eläketurva karttuu kaikille samoilla tavoin riippumatta ansiotasosta, eikä lisäeläkejärjestelmiä juuri ole, on maailmanmittapuussa varsin harvinainen tapaus.

Esimerkiksi Ruotsin automaattinen vakauttaja koskee vain ansaintaeläkettä ja työmarkkinaeläkkeet jäävät sen ulkopuolelle. Uudet kuntien ja valtion sopimuseläkkeet ovat kokonaan maksuperusteisia.

Luontevinta olisikin ensin yhdistää eläkejärjestelmät ja sen jälkeen vasta kehittää toimiva automaattinen vakauttaja.

OECD: ammatillinen työkyvyttömyyskriteeri pois

VM ehdottaa ammatillisen työkyvyttömyyskriteerin poistoa OECD:n suositusten mukaisesti. Nykyään JuEL:n puolella on ammatillinen työkyvyttömyyskriteeri käytössä ilman ikärajausta. TyEL:n puolella ammatillinen työkyvyttömyyskriteeri koskee vain pitkän työuran tehneitä 60-vuotta täyttäneitä työntekijöitä.

Ammatillinen työkyvyttömyysmääritelmä tarkoittaa sitä, että arvioidaan, onko työntekijä sairauden, vian tai vamman takia tullut kykenemättömäksi virkaansa tai työhönsä vähintään vuoden ajaksi.

Yleisen työkyvyttömyysmääritelmän mukaan työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että eläkkeenhakijan työkyky on heikentynyt sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään kaksi viidesosaa yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan.

Jos alenema on vähintään kolme viidesosaa, eläke myönnetään täytenä työkyvyttömyyseläkkeenä. Tämäkin olisi jo osittain ratkaistu eläkejärjestelmien yhdistämisessä, kun työkyvyttömyyskriteeri olisi pitkälti yhtenäistetty TyEL:n kanssa.

Yhdistyminen hyödyttäisi sijoitustuottoja

Eläkejärjestelmien yhdistäminen olisi luontevaa myös sijoitustuottojen parantamisen näkökulmasta. Ensinnäkin lainsäädäntö olisi yhdenmukainen kaikille laitoksille, ja tulevat muutokset koskivat koko eläkejärjestelmää.

Vakavaraisuuskehikkoa täytyy olla mahdollista muokata sijoitusallokaation suhteen tehokkaammaksi. Toisekseen nykyiseen hajautettuun järjestelmään on kohdistunut kritiikkiä eläkelaitosten vähenemisen myötä. Uusi TyEL-Keva lisäisi tässä mielessä aidosti kilpailua.

Palkattomien aikojen osalta lienee perusteltua karsia joitakin nykyisiä eläkejärjestelmän rönsyjä, mutta tämän voi toteuttaa ilman eläkejärjestelmien yhdistämistäkin.

• Kunnallisen eläkejärjestelmän ja yksityisten alojen työeläkejärjestelmän yhdistäminen: Työryhmän loppuraportti >
• Uudistuva ja kestävä Suomi: Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoro 2022 -julkaisu >
• Valtiovarainministeriön muistio 8.2.2022: Eläkejärjestelmän vakaus ja sosiaalinen kestävyys (PDF) >

Blogia voi kommentoida noin kuukauden ajan sen julkaisupäivästä.