Oikeuskäytäntöä kunta-alan liikkeen luovutuksista
Korkein oikeus on antanut joitakin kunta-alan liikkeen luovutuksia koskevia ratkaisuja.
KKO:n kunta-alaa koskevia ratkaisuja
KKO 2008:88
Kunnan päiväkotipalvelujen tuottaja oli tarjouskilpailun jälkeen vaihtunut. Kilpailun voittanut palveluntuottaja B palkkasi neljä päiväkodin kuudesta työntekijästä. Pääosa asiakaskunnasta siirtyi, ja toiminta säilyi pääasiallisesti samankaltaisena keskeytymättä. A ei kuitenkaan luovuttanut B:lle omaisuutta eikä entinen päiväkotitoiminnan johtaja siirtynyt B:n palvelukseen. Päiväkotitoiminta jatkui samoissa kunnan omistamissa ja kalustamissa tiloissa.
KKO:n mukaan päiväkotitoiminta on toimiala, jolla liiketoimintaa voidaan pitää itsenäisenä taloudellisena kokonaisuutena, vaikkei sen harjoittaminen vaatisikaan huomattavaa aineellista tai aineetonta omaisuutta. Toiminnan johdon siirtymättä jäämisellä ei voinut katsoa olevan ratkaisevaa merkitystä toiminnan identiteetin muodostumisessa, kun otettiin huomioon toiminnan lakisääteisyys sekä tilaajan toiminnalle asettamat edellytykset. Kunta ei ollut tarjouspyynnössään edellyttänyt aikaisemman palveluntuottajan henkilöstön palkkaamista.
Kokonaisuutena arvioituna kyseessä oli liikkeen luovutus, jonka edellytykset olivat täyttyneet, kun B oli aloittanut oman toimintansa ja palkannut suurimman osan A:n työntekijöistä.
KKO:2018:64
Kaupunki ja vanhempainyhdistys ry olivat sopineet koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämisestä. A oli työskennellyt iltapäiväkerhon ohjaajana vanhempainyhdistyksen B ry:n palveluksessa. B:n lopetettua iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisen kaupunki oli sopinut toiminnan järjestämisestä C ry:n kanssa ja B oli irtisanonut A:n työsopimuksen. B ry:n muun kolmen työntekijän työsopimukset olivat olleet määräaikaisia ja päättyneet jo ennen luovutusta. C oli ryhtynyt harjoittamaan iltapäiväkerhotoimintaa samoissa tiloissa ja samoilla kalusteilla kuin B oli toimintaa harjoittanut. Muun toimintaan liittyvän irtaimen omaisuuden C oli tuonut tiloihin.
KKO:n mukaan kyseessä oli liikkeen luovutus.
C ry on ryhtynyt harjoittamaan iltapäiväkerhotoimintaa samoissa tiloissa ja samoilla kalusteilla kuin B ry oli toimintaa harjoittanut. EUT:n vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan omaisuuden siirtymisen arviointiin ei vaikuta se, että kyse on toimeksiantajan omistamasta omaisuudesta, jonka se on antanut kulloisenkin palveluntarjoajan käytettäväksi. C ry on ottanut palvelukseensa yhden B ry:n palveluksessa iltapäiväkerhotoiminnassa työskennelleistä useista työntekijöistä, joten C ry ei ole ottanut palvelukseensa pääosaa aiemman toiminnanharjoittajan henkilöstöstä. Tiloja ja kalusteita lukuun ottamatta muuta aineellista tai aineetonta omaisuutta ole siirtynyt C ry:lle.
Perusopetuslaissa määriteltyä iltapäivätoiminnan kohderyhmää voitiin pitää toiminnan asiakaskuntana riippumatta toiminnan järjestäjän laadusta. Asiakaskunnan voitiin näin ollen katsoa siirtyneen toiminnan mukana. Iltapäiväkerhotoiminnan luonteeseen kuuluu toiminnan tilapäinen keskeytys koulujen kesäloman ajaksi. C:n harjoittama iltapäiväkerhotoiminta ei sisällöltään eronnut B:n vastaavasta toiminnasta.
Määräaikaisten työsopimusten päättymisen vuoksi vain A:n työsuhteen olisi tullut siirtyä liikkeen luovutuksessa. Liikkeen luovutuksen suoja koskee kaikkia työntekijöitä, ja suojaa on annettava, vaikka luovutus ei koskisi kuin yhtä työntekijää.
KKO:n mukaan iltapäiväkerhotoiminta perustuu ensisijaisesti työvoimaan, mutta edellyttää myös asianmukaisia tiloja ja kalusteita. Siten kyse ei ollut EUT:n oikeuskäytännössä tarkoitetuista merkittävää aineellista omaisuutta vaativasta toiminnasta eikä myöskään työvoimavaltaisesta alasta, jossa liiketoimintakokonaisuus on muodostunut vain tietyssä toiminnassa pysyvästi työskentelevistä työntekijöistä. Liiketoimea ja liikettä kuvaavien tosiseikkojen kokonaisarvioinnin perusteella iltapäiväkerhotoimintaa harjoittaneen yksikön oli katsottava pysyneen niin samankaltaisena, että kyseessä oli ollut liikkeen luovutus.
KKO:2018:65
X Oy oli tuottanut kuntayhtymän kanssa tekemänsä ostopalvelusopimuksen perusteella tehostetun palveluasumisen palveluja ky:n vuokraamissa tiloissa. A oli työskennellyt palvelutalossa X Oy:n palveluksessa. Ky oli ilmoittanut yhtiölle ostopalvelusopimuksen päättymisestä ja siitä, että se ottaa palvelutalossa harjoitetun toiminnan suoritettavakseen. X Oy oli irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään ostopalvelusopimuksen päättymispäivänä.
Yhtiön toiminta oli käsittänyt asumispalvelujen tuottamista sisältävän kokonaisuuden. Palveluasumispalveluiden tuottamisen kannalta olennainen ja välttämätön aineellinen omaisuus eli erityisesti tähän tarkoitukseen suunnitellut toimitilat laitteineen olivat koko ajan olleet ky:n hallinnassa ja se oli jatkanut toimintaa samoissa tiloissa samoilla laitteistoilla ja pääosin entisellä kalustolla. Lisäksi X Oy:ltä oli siirtynyt ky:lle palvelukodissa olleita sähkösänkyjä, piano ja muuta aineellista omaisuutta yhteensä noin 9 000 euron arvosta.
Yhtiön henkilökunta oli ennen toiminnan siirtymistä perehdyttänyt ky:n henkilökuntaa välittämällä heille tietoa palvelukodin asukkaiden yksilöllisistä hoito- ja hoivatarpeista, joten myös aineetonta omaisuutta oli katsottava siirtyneen ainakin vähäisessä määrin.
Asiassa oli riidatonta, ettei ky ollut ottanut yhtään X Oy:n palveluksessa ollutta henkilöä palvelukseensa. Riidatonta oli myös, ettei palvelukodin asiakaskunta ollut muuttunut ky:n henkilökunnan alettua antaa palveluasumisen kuuluvia palveluita. Palvelukodin toiminta oli jatkunut yhtäjaksoisesti toiminnan siirrosta huolimatta. KKO:n mielestä kokonaisarvion perusteella harjoitettu toiminta oli säilynyt entisenlaisena, joten kyse oli ollut liikkeen luovutuksesta.
KKO:2018:66
X Oy oli vastannut sopimuksen perusteella vanhusten tehostettua palveluasumista koskevan toiminnan ja ruokahuollon järjestämisestä kaupungin palvelutalossa. Sopimusta muutettiin niin, että 40 tehostetun palveluasumisen asiakaspaikkaa siirtyi kaupungin hoidettavaksi samalla kun ne muutettiin ikäihmisten vuokra-asumiseksi, jonka asiakkaista osa käytti kotihoidon palveluita. X Oy oli jatkanut 27 asiakaspaikan osalta tehostetun palveluasumisen ja sen ruokahuollon järjestämistä saman vuoden loppuun asti asiakkaiden pysyessä samoina. Ostopalvelusopimus päättyi vuoden lopussa, mistä lähtien kaupunki otti vastatakseen koko palvelutalon toiminnasta. A:n, B:n ja C:n, jotka olivat olleet X Oy:n palveluksessa tehostetun palveluasumisen tehtävissä, työsopimukset oli irtisanottu päättymään vuoden lopussa.
Palvelutalotoiminnan harjoittamiselle olennainen ja välttämätön aineellinen omaisuus, eli tähän tarkoitukseen suunnitellut toimitilat, pääosa käytetystä kalustosta sekä keittiön laitteet ja koneet, olivat olleet koko ajan kaupungin omistuksessa. EUT:n oikeuskäytännön mukaan asiaan ei vaikuttanut se, että kyse on toimeksiantajan omistamasta omaisuudesta, jonka se on antanut kulloisenkin palveluntarjoajan käytettäväksi. Lisäksi kaupunki oli ostanut yhtiöltä irtainta omaisuutta noin 4 500 euron arvosta.
Kaupungin palvelukseen yhtiöstä siirtyneet työntekijät ovat perehdyttäneet kaupungin työtekijöitä tehostetun palveluasumisen asiakkaiden päivittäiseen hoidontarpeeseen potilasturvallisuuden takaamiseksi. Lisäksi nämä olivat laatineet asiakkaiden hoitoon liittyviä kirjallisia selvityksiä kaupungin käyttöön. Vaikka olennainen osa asiakastiedoista olikin ollut talletettuna kaupungin sähköiseen tietokantaan, oli ollut tarpeellista välittää tietoa myös henkilökohtaisen perehdyttämisen, keskustelujen ja kirjallisten selvitysten välityksellä. Siten myös aineetonta omaisuutta oli katsottava siirtyneen ainakin vähäisessä määrin yhtiöltä kaupungille.
X Oy:n palveluksessa oli ollut 35 hoitotyössä työskentelevää työntekijää, joista neljä on kukin erilaisin työsopimuksin siirtynyt kaupungin palvelukseen. Palvelutalon keittiön toiminta oli jatkunut kaupungin toimintana, ja X Oy:n palveluksessa työskennelleistä viidestä keittiötyöntekijästä neljä oli jatkanut työskentelyä kaupungin palveluksessa muutaman kuukauden määräaikaisilla työsopimuksilla. Näin ollen valtaosa yhtiön työntekijöistä ei ollut siirtynyt kaupungin palvelukseen.
Ratkaisevana toiminnan samankaltaisuutta arvioitaessa oli pidettävä toimintaa luovutushetkellä. X Oy:n järjestämä tehostetun palveluasumisen toiminta oli käsittänyt paitsi varsinaista hoitotyötä myös sen organisointia ja asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden kartoittamista ja hoidon suunnittelua. Luovutushetkellä toiminta oli supistetussa muodossaankin kattanut yli 20 asiakaspaikkaa ja siihen liittyvän ruokahuollon järjestämisen. Tämän liiketoimintakokonaisuuden osalta kaupunki oli jatkanut toimintaa samanlaisena kuin se oli ollut ostopalvelusopimuksen päättyessä. Tehostetun palveluasumisen asiakaskunta ei ollut muuttunut ja toiminta oli jatkunut yhtäjaksoisesti.
Tehostetun palveluasumisen ja sen ruokahuollon järjestäminen edellyttää siihen tarkoitukseen erityisesti suunniteltua rakennusta, erityisiä apuvälineitä ja muita laitteita sekä keittiövälineistöä ja suurkeittiölaitteistoa. Kyse ei siten ollut sellaisesta työvoimavaltaisesta taloudellisesta yksiköstä, jonka identiteetti perustuisi olennaisella tavalla työvoimaan. Siten ratkaisevaa merkitystä ei voitu antaa sille, että pääosa X Oy:n henkilöstöstä ei siirtynyt kaupungin palvelukseen. Luovutettu tehostetun palveluasumisen palveluiden tuottamista harjoittanut toimintakokonaisuus oli pysynyt niin samankaltaisena, että KKO:n mielestä kyseessä oli liikkeen luovutus.
