Työelämän tasa-arvoa edistetään myös kielenkäytöllä
Tasa-arvo on helppo mieltää teoiksi: tasapuoliseksi kohteluksi ja samasta työstä maksettavaksi samaksi palkaksi. Kielenkäytön merkityksestä sen sijaan puhutaan vähemmän, vaikka kielelläkin voi syrjiä.
Miksi kielenkäyttöön on sitten tärkeä kiinnittää huomiota? Sukupuolittunut kieli on yksi tasa-arvon toteutumisen esteistä, vastaa kielentutkija Mila Engelberg.
Engelberg on tehnyt tasa-arvoasioiden neuvottelukunnan juuri julkaiseman oppaan, joka sisältää selkeitä ohjeita tasa-arvoisempaan kielenkäyttöön.
Kielen merkitystä on helppo vähätellä myös sanomalla, että suomi on sukupuolineutraali, koska sanoilla ei ole sukuja ja miehiin ja naisiin viitataan samalla pronominilla. Engelbergin mukaan epätasa-arvo ilmenee muilla tavoin – esimerkiksi mies-sanan yleistävässä käytössä vaikkapa ammattinimikkeissä.
Media ja julkinen sektori suunnannäyttäjiksi
Erityisesti tiedotusvälineiden, julkisen sektorin ja lainsäätäjien on oltava tarkkoja sanavalinnoissaan, sillä ne luovat ja ylläpitävät kielenkäytön malleja.
Media on tarttunut haasteeseen melko hyvin. Esimerkiksi Aamulehti päätti syksyllä 2017, että se käyttää kaikissa jutuissaan neutraaleja tehtävä- ja ammattinimikkeitä.
On tärkeää, että myös hallinto ja lainsäätäjät lähtisivät yhtä innokkaasti muutamaan kieltään.
Engelberg huomauttaa, että lainsäädännössä puhutaan esimerkiksi edelleen presidentistä valtionpäämiehenä, vaikka ensimmäisen naispresidentin valinnasta on jo kulunut lähes kaksi vuosikymmentä.
Myös suomen kielen lautakunta on korostanut lainsäädännön ja hallinnon roolia. Se suosittelee, että laki- ja muita hallinnon tekstejä muutetaan sukupuolineutraaleiksi aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus esimerkiksi muiden uudistusten yhteydessä.
Kuntasektori on monella tapaa avainasemassa tasa-arvoisen kielenkäytön edistämisessä. Opettajat ja kasvattajat muokkaavat lasten ja nuorten arvoja sekä käsityksiä esimerkiksi siitä, millaiset työt sopivat kellekin. Kohtaamiset neuvoloissa rakentavat kuvaa vanhemmuudesta ja heidän työnjaostaan.
Tasa-arvoinen kielenkäyttö ei kuitenkaan tarkoita, ettei sukupuoleen saisi viitata kielellä ollenkaan. Sukupuoli on syytä tuoda esiin kuitenkin vain silloin, kun se on käsiteltävän asian kannalta olennaista. Onko esimerkiksi tarpeellista tarkentaa, että kyseessä on naisjohtaja vai voisiko vain puhua johtajasta?
Työpaikoilla uudistamisen voi aloittaa nimikkeistä
Suomen työmarkkinat ovat edelleen jakautuneet melko selvästi miesten ja naisten töihin. Asenteet ja koulutuspolut muuttuvat hitaasti. Kielenkäytöllä ei kannata ainakaan olla vahvistamassa käsitystä siitä, että jokin ammatti on erityisen miehinen tai naisinen.
Myös yleistävästi käytetyt maskuliini-ilmaisut, kuten virkamies tai asiamies, ovat yleisiä. Engelbergin mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi lakimies-nimikkeen tulkitaan kuitenkin viittaavan enemmän mieheen kuin sen vastineen juristin.
Koska feminiinisiä tehtävänimikkeitä ei käytetä yleistävästi, ne leimaavat ja rajaavat tietyt ammatit ja tehtävät vain naisille kuuluviksi. Engelberg antaa tästä mainion esimerkin kirjassaan. Kun Suomessa alettiin kouluttaa miehiä lentoemännän tekemään työhön, heistä ei tullut lentoemäntiä tai edes -isäntiä, vaan keksittiin kokonaan uusi nimike stuertti.
Suomen kielen lautakuntakin suosittaa sukupuolineutraalien ilmauksien käyttämistä uusia tehtävänimikkeitä luotaessa. Neutraalit ilmaisut ovat siinäkin mielessä hyviä, että ne eivät sulje ulkopuolelle niitä, jotka eivät koe olevansa naisia tai miehiä.
Myös jo vakiintuneita nimikkeitä on hyvä tarkastella kriittisesti. Kunta-alan yli 7 000 nimikkeen perkaamisessakin riittää varmasti tehtävää.
Toisaalta suomen kielellä on helppo olla tasa-arvoinen, sillä neutraaleja nimikkeitä muun muassa erilaisten miesten ja emäntien korvaajiksi löytyy jo. Esimies on helppo muuttaa esihenkilöksi, (lähi)johtajaksi, lähivastaavaksi tai korvata jollakin päällikkö-päätteisellä nimikkeellä. Luottamusmies taipuu helposti luottamushenkilöksi, aulaemäntä aulapalveluvastaavaksi ja huoltomies kiinteistönhoitajaksi.
Työpaikkojen on oltava kaikille avoimia
Työpaikkailmoittelussa käytetyt feminiiniset nimikkeet ovat yleensä vastoin naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia. Sen mukaan työpaikkojen on oltava avoimia työnhakijan sukupuolesta riippumatta. Työntekijän sukupuoleen viittaavat nimikkeet viestivät myös monenlaisia asioita sukupuolesta ja sukupuolten asemasta.
Sukupuolittuneiden nimikkeiden käyttö saattaa myös karkottaa pois sellaisia hakijoita, jotka muuten voisivat olla kiinnostuneita tehtävästä.
Työpaikkailmoituksissa tai muussa viestinnässä voidaan tosin tiedostamattakin tuottaa työntekijän sukupuolta muillakin kielellisillä keinoilla kuten adjektiivivalinnoilla tai kuvituksella.
Mistä tukea tasa-arvotyöhön?
Keskustelu kielenkäytöstä ei ole uutta, mutta uudistamistyö on edennyt hitaasti. Suomessa siihen on herätty myöhemmin kuin monissa muissa Euroopan maissa.
Suomen kielen lautakunta antoi kannanottonsa sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi jo vuonna 2007. Euroopan neuvoston suositus on vielä tätäkin vanhempi.
- Kannanotto Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla >
- Euroopan neuvoston suositus (englanninkielinen) >
Työmarkkinakeskusjärjestötkin olivat liikenteessä jo vuonna 2007, kun ne antoivat oman suosituksensa sukupuolivaikutusten arvioinnista työpaikoilla.
Tasa-arvoasian neuvottelukunta TANE tarjoaa tuoreempiakin apuvälineitä.
Lautakunnan julkaisema ja Mila Engelbergin kirjoittama opas ”Miehiä ja naisihmisiä – Suomen kielen seksismi ja sen purkaminen” löytyy verkosta. Siihen on koottu vaikuttava lista alan tutkimuksia ja ohjeita.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteydessä toimiva Tasa-arvotiedon keskus työstää parhaillaan sukupuolitietoisen viestinnän ohjeita. Sivuilta löytyy myös paljon muuta hyödyllistä materiaalia, muun muassa tasa-arvosanasto.
