Lääkärien kasvavaan kysyntään reagoitava voimakkaasti

Lääkäripulan takana ovat liian pienet koulutusmäärät. Lääkärien tarpeen tiedetään kasvavan. Tähän vaikuttaa sekä väestörakenteen muutos että terveyspalveluihin kohdistuva kysyntä.

Suomessa on pitkään koulutettu liian vähän lääkäreitä. Muissa Pohjoismaissa lääkärien koulutus suhteessa väestöön oli 2000-luvulla enimmillään lähes kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Pohjoismaihin verrattuna Suomessa on jäänyt kouluttamatta tuhansia lääkäreitä.

Ulkomailla koulutetut lääkärit eivät ole riittäneet paikkaamaan vähäistä kotimaista koulutusta. Lääkäripula vaarantaa hoidon saatavuuden ja laadun sekä potilaiden yhdenvertaisuuden niin alueellisesti kuin eri väestöryhmien välillä. Lääkärien työvoimaennakointia on toistuvasti tehty virheellisesti, kun lääkärien tarve on ennustettu ja arvioitu alakanttiin.

Lääkärien kysynnän kasvua ajaa moni tekijä

Lääkärikysyntää kasvattavat monet kehitystrendit. Ensiksikin ikääntyvän väestön osuus kasvaa. Ikääntyvä väestö tarvitsee enemmän julkisia terveyspalveluja ja myös käyttää enemmän omaa rahaa terveyspalvelujen hankintaan.

Ihmiset ovat yleensäkin aiempaa kiinnostuneempia terveydestään. Terveyttä voi mitata ja seurata uusien teknologisten laitteiden avulla. Ihmiset panostavat terveyteensä.
Lisäksi uudet hoitomenetelmät mahdollistavat aiempaa useampien sairauksien tehokkaan hoidon, mikä lisää terveitä elinvuosia. Kehittyvät hoitomenetelmät kuitenkin edellyttävät uutta erikoistunutta osaamista ja vähentävät mahdollisuuksia korvata lääkäri toisella, mikä jälleen nostaa lääkärien kokonaistarvetta.

Terveyspalvelujärjestelmämme on epätasa-arvoinen. Suomessa iso osa väestöstä on saavuttanut heikosti lääkäripalveluja. Alidiagnosointi on johtanut hoitamattomiin sairauksiin. Poliittiset hankkeet ja teknologiset ratkaisut – kuten hoitotakuu ja digitaaliset seulonnat – tuovat lääkäripalvelujen piiriin potilaita, jotka ovat aiemmin jääneet hoitamatta.

Lääkärien osa-aikatyö on lisääntynyt ja halukkuus päivystää vähentynyt. Myös työaikalaki rajoittaa lääkärien työtuntien määrää. Kun efektiivinen työpanos lääkäriä kohden vähenee, tarvitaan lääkäreitä lukumääräisesti enemmän tekemään sama työmäärä.

Skenaariot osoittavat lääkäripulan syvenevän

Lääkärien kysyntää ja tarjontaa on hahmoteltu 2040-luvulle asti erilaisilla ennusteilla. Lääkäritarjonnan tasoksi on oletettu vuoden 2020 alussa 21 500 lääkäriä.

 
Laskelman mukaan Suomesta puuttuu tällä hetkellä 1 500 lääkäriä. Tällä määrällä voitaisiin kattaa julkisen sektorin täyttämättömät kokoaikaiset lääkärinvakanssit (913), kun huomioidaan lääkärien osa-aikatyö, työllisyysaste (oletus 93 %) ja yksityiselle sektorille työllistyminen samassa suhteessa kuin nykyisin.

Kiristyvän hoitotakuun vaikutusta ei ole huomioitu. Hoitotakuun on arvioitu kasvattavan lääkäritarvetta tuhannella lääkärillä eli todellinen lääkäripula voi olla lähtötilanteessa lähes kaksinkertainen.

Työikäiset lääkärit -käyrä osoittaa lääkärimäärän kehityksen Suomessa 2000–2020. Laskelma on tehty keskimääräiselle vuosimuutokselle, joka oli vuosien 2000 ja 2020 välillä noin puolitoista prosenttia vuodessa.

Matalan kysynnän skenaario esittää toiveikkaasti lääkärikysynnän kasvavan maltillisesti, jopa mennyttä kasvua vähemmän. Tämä on perinteinen ja virheelliseksi osoittautunut tapa arvioida lääkärien kysyntää. Kehitys edellyttäisi merkittäviä muutoksia nykyisiin vallitseviin trendeihin. Matalan kysynnän skenaario ei ole todennäköinen, mutta se on mukana vertailun vuoksi.

Normaaliskenaario olettaa, että lääkärien kysyntä kasvaisi samaa vauhtia kuin lääkärimäärä kasvoi vuosina 2000–2020 eli puolitoista prosenttia vuodessa. Lähtötilanteessa lääkärien kysyntä kasvaisi siten lähes 350 lääkärillä vuodessa.

Korkean kysynnän skenaariossa lääkärien kysynnän vuosittaiseksi kasvuvauhdiksi on arvioitu kaksi prosenttia. Nykyhetkellä lääkäritarve kasvaa noin 460 työikäisen lääkärin verran vuodessa. Skenaario pyrkii huomioimaan nykyiset kysyntää kasvattavat trendit.

Nykytilannetta kuvaavassa tarjontaskenaariossa lääkärikoulutuksen sisäänotoksi on oletettu 750 aloituspaikkaa. Nykyistä koulutusmäärää ei siis laskettaisi.

Lisäkoulutusta kuvaavassa skenaariossa koulutusmäärä on kasvatettu 950 aloituspaikkaan.

Kummassakin tarjontaskenaariossa oletetaan, että Suomeen saataisiin ulkomailta vuosittain peräti 150 lääkäriä enemmän kuin täältä lähtee ulkomaille. Oletus on optimistinen ainakin pitkällä aikavälillä.

Lisäkoulutus on välttämätöntä

Kuva osoittaa Suomen lääkäripulan synkän tilanteen. Nykyisellä koulutusmäärällä ei lääkäripula katoa edes vuoteen 2040 mennessä, vaikka lähtökohdaksi valittaisiin toiveikkaasti matala kysynnän kasvu, ei huomioitaisi hoitotakuuta ja oletettaisiin ulkomailta virtaavan lääkäreitä maahan.

Koulutuksen tuntuva lisääminen mahdollisimman pian on välttämätöntä. Se voi edellyttää uutta lääketieteellistä tiedekuntaa, tai sivupisteitä, mikäli nykyiset yliopistolliset sairaalat eivät pysty riittäviin koulutuspaikkojen lisäyksiin.

Nopeammin vaikuttavia keinoja tarvitaan, sillä koulutusmäärien lisääminen alkaa näkyä vasta lähempänä vuotta 2030. Lääkärit tulisi saada töihin sinne, missä tuotettu terveyshyöty on suurin. Mikäli arvioidaan, että työterveyshuolto ja yksityinen sektori hoitavat vähemmän kriittisiä terveyspulmia, lääkäreitä pitäisi pystyä siirtämään tärkeämpiin tehtäviin. Valittavissa on esimerkiksi rajoitukset lääkärien työskentelysektoreihin tai potilaiden ohjaaminen poistamalla Kela-korvaukset ja tiettyjen lääkärikäyntien ja -tutkimusten arvonlisäverottomuus, kuten on jo tehty esimerkiksi esteettisen kirurgian osalta.

Lääkärit ohjattava pulasta kärsiville erikoisaloille

Lyhyellä aikavälillä lääkärit on suunnattava eniten pulasta kärsiville erikoisaloille. Tällä hetkellä kaikkiin opinto-oikeuksiin ei riitä hakijoita, kun lääkäreitä on liian vähän. Se tekee koordinoinnista hankalaa, kun paikoista ei ole kilpailua eivätkä pulasta kärsivät alat ole nuorten lääkärien suosiossa.

Lukumääräisesti eniten lääkäreitä kaivataan vuodesta toiseen psykiatrian, akuuttilääketieteen ja radiologian erikoisaloille. Myös pula anestesiologian ja tehohoidon lääkäreistä on syventynyt, mikä vaikeuttaa toimintojen järjestämistä sairaaloissa.

Erikoistuvia lääkäreitä ei onnistuta ohjaamaan pula-aloille. Esimerkiksi suuresta pulasta kärsivillä fysiatrialla, lastenpsykiatrialla tai keuhkosairauksilla peräti 70–80 prosenttia opinto-oikeuksista jäi myöntämättä. Hakijapula oli karmea myös laboratorioaloilla ja monella sisätautien erikoisalalla.

Tietyt erikoisalat sen sijaan ovat nuorten lääkärien suosiossa. Lääkärit jonottavat pääsyä plastiikkakirurgeiksi, jossa hakijoita oli kolme yhtä opinto-oikeutta kohden. Kirurgisten alojen lisäksi naistentaudeilla, lastentaudeilla, silmätaudeilla sekä korva-, nenä- ja kurkkutaudeilla hakijoita oli enemmän kuin oikeuksia. Aloja yhdistää merkittävä kysyntä yksityissektorilla.

Erikoislääkärien ohjaamiseksi pula-aloille voidaan rajoittaa myönnettävien opinto-oikeuksien määrää niillä aloilla, missä lääkäripula on nyt vähäisempi. Ohjaamalla rahoitusta eniten pulasta kärsiville aloille voidaan lisätä näiden alojen houkuttelevuutta.

Erikoislääkäripula synkkenee vääjäämättä eläköitymisen ja hakijapulan vuoksi lähivuosina entisestään.

Yhteiskunnan on tehtävä priorisointia sen mukaan, tarvitsemmeko terveysongelmiemme hoitoon plastiikkakirurgeja ja työterveyshuollon erikoislääkäreitä, vai nuorisopsykiatreja ja yleislääketieteen erikoislääkäreitä. On viimeinen hetki pelastaa erikoissairaanhoito lisäämällä lääkärien peruskoulutusta.