KT haluaa yhä neuvotella työmarkkinamallista
KT katsoo, että hallitusohjelman työriitojen sovittelua koskeva kirjaus rajoittaa merkittävästi sovittelujärjestelmän mahdollisuuksia ratkoa yhteiskuntavaarallisia työtaisteluja ja turvata työrauhaa.
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT on pettynyt siihen, ettei Suomen työmarkkinamallista päästä neuvottelemaan työmarkkinaosapuolten kesken. Asiasta keskusteltiin tiistaina 16.1. työministeri Arto Satosen koolle kutsumassa tilaisuudessa.
KT olisi ollut ja on yhä valmis jatkamaan neuvotteluja, vaikka jotkin osapuolet ovat niistä vetäytyneet. Neuvotteluja voitaisiin käydä vaiheittain, osatavoitteiden kautta tai vain sopimaan halukkaiden osapuolten kanssa.
KT:n toimitusjohtajan Markku Jalosen mukaan edelleen kärjistyvässä työmarkkinatilanteessa olisi tärkeää saada aikaan päänavaus yhteiselle sopimiselle työmarkkinamallista.
– Nyt hallitus aikoo edetä asiassa lakiteitse. Hallitusohjelmakirjaus tekee nykyisenkaltaisesta työriitojen sovittelujärjestelmästä todennäköisesti tarpeettoman, koska sovittelujärjestelmän mahdollisuudet ratkoa erityisesti vaikeita ja yhteiskuntavaarallisia työmarkkinakriisejä heikkenevät olennaisesti. Hallitusohjelmakirjaus saattaa pikemminkin lisätä ja pitkittää työrauhaongelmia, koska työriitalain mukaisella sovittelujärjestelmällä ei olisi enää välineitä sovitella kriisejä, Markku Jalonen sanoo.
Jalonen muistuttaa, että julkinen ja yksityinen ala eroavat toisistaan työtaistelutilanteissa. Kunta- ja hyvinvointialan työnantajat vastaavat keskeisistä yhteiskunnan ja huoltovarmuuden kannalta kriittisen tärkeistä lakisääteisistä palveluista, kuten esimerkiksi pelastustoimesta, vesi- ja energiahuollosta, opetuksesta ja varhaiskasvatuksesta, lastensuojelusta, sosiaali- ja terveyspalveluista ja vanhustenhuollosta.
– Kunnat ja hyvinvointialueet ovat vastuussa lakisääteisistä palveluista sekä kansalaisten hengen ja terveyden turvaamisesta myös työtaistelutilanteissa, hän sanoo.
Hallituksen ei pidä puuttua työmarkkinaneuvotteluihin
Jalonen painottaa, että Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn huomioiminen työmarkkinaratkaisuissa on perusteltua. Niin sanotun yleisen palkankorotuslinjan ja sopimuskierroksen päänavauksen perusteet ja kustannusvaikutukset tulisi kuitenkin kyetä avaamaan luotettavasti ja vertailukelpoisesti keskeisille työmarkkinaosapuolille.
KT on työ- ja elinkeinoministeriölle antamassaan lausunnossa ehdottanut, että yhteistä talouden tilannekuvaa tuottamaan perustetaan kansallinen talousfoorumi, jossa olisi mukana keskeisten työmarkkinaosapuolten lisäksi muun muassa valtiovarainministeriön ja Suomen pankin edustajia.
Lisäksi työmarkkinamallista sovittaessa on tärkeää määritellä, millä ehdoilla yleisestä linjasta voidaan poiketa. Poikkeaminen ei voi olla lyhytaikainen ratkaisu, vaan sen pitää perustua pitkäjänteisiin kehitystarpeisiin, kuten palkkausjärjestelmien uudistamiseen, tuottavuuden parantamiseen ja lakisääteisten tehtävien työvoimatarpeiden varmistamiseen.
Jalosen mukaan on jo periaatteellisesti ongelmallista, jos hallitus määrittää ilman työmarkkinaosapuolten yhteistä näkemystä lainsäädännöllä etukäteen, millainen palkanmuodostus eri toimialoilla voi olla.
– Työmarkkinajärjestelmän toimivuus pohjautuu siihen, että sopijaosapuolet yhdessä määrittävät, mihin suuntaan palkanmuodostus ja sovittelujärjestelmä kehittyvät. Poliitikkojen ei tulisi tähän puuttua, siitä meillä on vuosien varrelta huonoja kokemuksia, hän sanoo.
