Tulevaisuuden työelämään voi valmistautua toimintaa ja ajattelua uudistamalla
Työterveyslaitoksen juuri julkaisemassa raportissa esitellään skenaarioita 2030-luvun työelämästä. Työelämän kehitystä eivät määritä ainoastaan ulkoiset muutosvoimat, vaan sen suuntaan vaikutetaan myös ajattelu- ja toimintatapoja uudistamalla.
Työterveyslaitoksen Hyvinvointia työstä 2030-luvulla -raportissa tutkijat ja asiantuntijat esittelevät ajatuksiaan 2030-luvun työelämästä. Tavoitteena on tarjota näkymiä, joiden avulla tulevaisuuteen voidaan varautua ja vaikuttaa.
Tulevaisuutta tarkastellaan raportissa neljän työelämää mullistavan muutosvoiman kautta eli ilmaston, väestörakenteen, teknologian sekä ajattelu- ja toimintatapojen. Näihin sisältyy uhkia mutta myös mahdollisuuksia.
Raportissa on haluttu kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että työelämässä tarvitaan perustavanlaatuisia muutoksia. Kyky uudistua ja uudistaa ratkaisee pitkälti sen, tuottaako suomalainen työelämä hyvinvointia myös 2030-luvulla.
Työelämän ajattelu- ja toimintamalleja on muutettava
Työterveyslaitoksen mukaan työelämän ajattelu- ja toimintamallien on muututtava, jos työntekijöiden halutaan pysyvän työkykyisinä koko työuransa ajan. Ikääntyvien työntekijöiden kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työpaikoilla on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota työssä oppimiseen ja työkyvyn tukemiseen.
Mielenterveys ja ihmisten jaksaminen nousevat esille lähes kaikissa raportissa esitellyissä skenaarioissa. Esimerkiksi ilmastoahdistus ja vaatimus jatkuvasta kehittymisestä voivat heikentää työntekijöiden hyvinvointia ja työkykyä. Myös pirstaloitunut työelämä ja sen ennakoimattomuus aiheuttavat turvattomuuden tunnetta ja syrjäytymistä.
Työelämän toiminta- ja ajattelutavat ovat pitkälti institutionalisoituneita ja siten ylisukupolvisia. Tavat saattavat kuitenkin muuttua 2030-luvulla työelämään tulevan sukupolven myötä. Heistä harvempi on sisäistänyt teollistumisen myötä syntyneet kankeat työajat, pelkistetyt työkykyvaatimukset sekä perhe-elämän sovittamisen näihin raameihin.
Maahanmuutto avainasemassa väestörakenteen tasapainottamisessa
Raportissa todetaan Suomen väestörakenteen muuttuvan kahden seuraavan vuosikymmenen aikana hyvinvoinnin kannalta epäedullisemmaksi, koska eläkeläisten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa.
Maahanmuuttoon ja ikääntyviin ihmisiin liittyvä työvoimapotentiaali on kyettävä hyödyntämään työmarkkinoilla nykyistä huomattavasti paremmin. Tämä edellyttää sitä, että yhteiskunnan ja työpaikkojen käytännöt ja asenneilmapiiri tukevat aidosti monimuotoisuutta.
Ikääntyvä väestö tarvitsee tukea työkykyyn ja osaamisen kehittämiseen sekä työaikajoustoja. Kulttuurietnistä monimuotoisuutta voidaan lisätä aktiivisella maahanmuuttopolitiikalla ja työvoimapolitiikalla.
Muutokseen tarvitaan sekä yhteisöjä että yksilöitä
Globaalit uhat lisäävät ennakoimattomuutta ja muutosvalmiuden tarvetta. Tällaisessa toimintaympäristössä on vahvistettava sekä yhteisöjen psykologista turvallisuutta että työntekijöiden kykyä muuttaa omaa toimintaa ennakoivasti. Työkyvyn tukitoimia kannattaa kohdistaa yksilöiden lisäksi yhdessä töitä tekeviin yhteisöihin ja verkostoihin.
Teknologiaan liittyy paljon mahdollisuuksia hyvinvoinnin lisäämiseen, ja niitä on mahdollista kehittää sosiaaliset ja eettiset näkökohdat huomioiden. Tekoälyn suurin lisäarvo saadaan siitä, että kehittämistä ohjaa ensisijaisesti pyrkimys tukea ja täydentää ihmisten omaa toimintaa siirtämällä koneille ne tehtävät, joissa kone on ihmistä parempi.
Työmarkkinaosapuolia tarvitaan työelämän uudistamisessa
Raportti on tärkeää luettavaa jokaiselle, joka haluaa rakentaa hyvää työelämää itselleen ja muille. Se tuo esiin asioita, joihin työelämän kehittämisessä kannattaa suunnata resursseja.
Työmarkkinaosapuolia ja hallitusta tarvitaan uudistamaan työelämän pelisääntöjä sekä hyvinvoinnin tasausjärjestelmiä. Halua ja kykyä työn uudelleen ajattelemiseen on löydyttävä myös työpaikoilta ja työntekijöiltä. Työpaikoilta vaaditaan ennen kaikkea resilienssiä eli kykyä selviytyä, sopeutua, oppia ja uudistaa toimintaansa.
Tutkimus- ja kehittämissektorin tehtävänä on tuottaa organisaatioiden käyttöön toimialakohtaisia konkreettisia malleja ja tapoja resilienssin kehittämiseen.
