Kunta selviää kriisistä viestinnällä ja toimivalla johtamisella
Tuore väitöstutkimus tarkastelee kunnan tehtäviä ja selviytymiskeinoja koulusurmien kaltaisissa yhteisökriiseissä. Kriisitilanteessa johtamista ja viestintää ei voida erottaa toisistaan.
Maarit Pedak tutki väitöstyössään Jokelan ja Kauhajoen koulusurmia organisaation ja kriisiviestinnän näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, millaisia uusia työtehtäviä yhteisökriiseihin liittyi, mikä oli viestinnän rooli niissä ja millaiset ratkaisut lisäsivät kunnan selviytymiskykyä.
Koulusurmissa kunnat joutuivat luomaan toimintamallinsa lähes tyhjästä. Tutkimus osoittaa, että kriisiorganisaatiosta löytyi sellaisia tekijöitä, jotka vahvistivat työyhteisöä ja auttoivat kriisin hoitamisessa.
Kriisi asettaa johtamiselle suuria odotuksia
Tutkimusaineisto havainnollistaa johtamisen ja viestinnän läheistä suhdetta kriisitilanteissa. Koulusurmien kaltaisissa kompleksisissa kriiseissä johtajan on luotava tilanteelle merkitys ja tavoitteellinen suunta.
Pedakin mukaan kriisistä selviytymiseen tarvitaan ainakin kolmenlaista johtajuutta:
- Huolehtivan kriisijohtamisen avulla tuetaan työyhteisön fyysistä ja psyykkistä jaksamista.
- Symbolisessa kriisijohtamisessa johtajalta odotetaan näkyvyyttä ja tilanteen sanoittamista.
- Instrumentaalista kriisijohtamista tarvitaan, jotta organisaatio kykenee jäsentämään tehtävänsä sekä huolehtimaan työnjaosta ja tarvittavista resursseista.
Organisaation sisäiset toimintatavat vaikuttavat selviytymiskykyyn ja viestintään
Aineistosta tuli esille myös kolme uudenlaista toimintatapaa, jotka kaikki paransivat organisaation kykyä selviytyä kriisistä sekä vaikuttivat viestintään.
Asiantuntijoiden itsenäisyyden lisääminen toi kriisityöhön dynaamisuutta ja joustavuutta.
Myös työparityöskentely osoittautua hyväksi tavaksi jakaa ideoita ja välttää virhearviointeja. Se tarjosi myös mahdollisuuksia ammatilliseen vertaistukeen kriisityön aikana.
Yllätysten ja epäjärjestyksen olosuhteissa asioiden ennakoitavuutta lisäsi puolestaan tunnettujen ratkaisujen soveltaminen uusiin tilanteisiin. Tällöin organisaation ei tarvinnut kehittää ja oppia liian monia uusia toimintatapoja kriisitilanteessa.
Sisäisen kriisiviestinnän näkökulmasta uudet toimintatavat merkitsivät asiantuntijatiedon lisääntymistä, parempaa dialogia kollegoiden kesken sekä turvautumista totuttuihin toimintatapoihin. Näillä erilaisilla johtamisen ja viestinnän ulottuvuuksilla voitiin vahvistaa organisaatiota ja sopeuttaa sitä kriisitilanteen vaatimuksiin.
Sisäinen kriisiviestintä on tärkeä resiliessitekijä
Kriisin ylittäessä uutiskynnyksen ulkoinen kriisiviestintä näkyy ja on siksi tunnistettavissa. Sisäinen kriisiviestintä ei näy samalla tavalla julkisuudessa. Tästä voi seurata se, että kriisiviestintä ymmärretään rajallisesti ainoastaan ulkoiseksi, julkiseksi viestinnäksi. Organisaatiossa voidaan kyllä huomata, että yhteistyössä ilmenee ongelmia, mutta niitä ei paikanneta sisäisestä kriisiviestinnästä johtuviksi.
Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisista kerätty aineisto kuitenkin osoittaa, että sisäinen kriisiviestintä on organisaatiolle keskeinen resilienssitekijä eli selviytymiskyvyn tukija.
Normaaleissa olosuhteissa organisaation sisäinen viestintä voi jäädä asioista tiedottamiseksi. Kriisitilanteessa tarvitaan kuitenkin tiedon jakamisen lisäksi dialogista viestintää, joka vahvistaa työyhteisöä niin, että se kestää paremmin shokkeja ja yllätyksiä. Sisäisen kriisiviestinnän avulla luodaan kriisityössä vaadittava kupla eli kriisitilanteessa tarvittava yhteinen todellisuus, kieli, huumori ja ajattelumalli.
