Usein kysyttyä

Lomautuksen vaihtoehtona lomautettavalle tai lomautetulle on tarjottava työnantajan tiedossa olevaa muuta työtä lomautusilmoituksen antamishetkellä, lomautusilmoitusaikana ja lomautuksen aikana.

Ensisijaisesti lomautettavalle on tarjottava työtä, joka vastaa hänen työsopimuksensa tai virkamääräyksensä mukaisia tehtäviä. Mikäli tällaista työtä ei ole tarjolla, on hänelle tarjottava muuta työtä, joka vastaa hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan. Työnantajan velvollisuus tarjota muuta työtä voi poistua esimerkiksi lomautettavan terveyteen tai työturvallisuuteen liittyvien syiden vuoksi.

Työnantajan tehtävänä on arvioida ja tarvittaessa selvittää, ketkä lomautettavista pystyisivät tekemään tarjolla olevaa muuta työtä ja keille sitä on tällä perusteella tarjottava. Näitä muita tehtäviä on tarjottava lomautetuille tasapuolisesti ottaen huomioon työvoiman vähentämisjärjestyksen (KVTES VIII luku 1 § 3 mom; 4 §) lisäksi muun muassa lomautettavien omat työ- ja/tai virkatehtävät, koulutus ja työkokemus.

Muusta työstä kieltäytyminen lomautustilanteessa ei tarkoita, ettei työtä pitäisi tarjota lomautettavalle uudelleen, ellei hän ilmoita kieltäytyvänsä kaikenlaisesta muusta työstä.

Työnantajan tulee tarjota kaikkea muuta sopivaa työtä lomautettaville, mutta sitä ei tarvitse vastaanottaa. Tämän vuoksi on tärkeä luoda etukäteen menettelytavat, joita noudattamalla lomautettavia voidaan kohdella tasapuolisesti. Työn tarjoamistavoista sovitaan paikallisesti esimerkiksi yhteistoimintamenettelyn yhteydessä ja niistä ilmoitetaan lomautettaville työntekijöille ja/tai viranhaltijoille. Jollei muun työn tarjoamistavoista voida sopia, työnantaja päättää tästä asiasta yksipuolisesti ja tiedottaa päätöksestään lomautettaville. Tieto avoimista tehtävistä voidaan toimittaa esimerkiksi työpaikan sähköpostilla, muulla sähköisellä viestijärjestelmällä tai tekstiviestillä.

Lomautetut voivat esimerkiksi jo ennakolta ilmoittaa, että he eivät aio ottaa vastaan lomautusaikana joko lainkaan muuta työtä tai tietynlaisia tehtäviä. Asia voidaan kirjata esimerkiksi lomautusilmoitukseen (vastausmahdollisuus) tai ilmoittaa, mihin päivään mennessä ja millä tavoin kirjallinen kieltäytyminen voidaan toimittaa esimiehelle.

Jos lomautettava kieltäytyy ottamasta vastaan hänelle tarjottua muuta työtä, joka ei ole hänen työsopimuksensa tai virkamääräyksensä mukaista työtä, työnantajalla on oikeus lomauttaa hänet. Kieltäytymisilmoitus on syytä ottaa kirjallisena.

Eläinlääkärin työkokemuslisä lasketaan palkkausluvun yleisen osan 4 §:n 1 momentin mukaisesta palkasta, mikäli laillistetun eläinlääkärin tehtäväkohtainen palkka on pienempi kuin kokopäivätoimisena hygieenikkona toimivan laillistetun eläinlääkärin peruspalkka (liite 5 1 § 1 kohta) vähennettynä 15 %:lla.

Määräykset ovat takuupalkkatyyppinen. Jos eläinlääkärin oma tehtäväkohtainen palkka olisi suurempi kuin kokopäivätoimisena hygieenikkona toimivan laillistetun eläinlääkärin peruspalkka (liite 5 1 § 1 kohta) vähennettynä 15 %:lla, lasketaan työkokemuslisä eläinlääkärin omasta tehtäväkohtaisesta palkasta. Ks. 8 §:n soveltamisohje.

Esimerkki praktikkoeläinlääkärin työkokemuslisän laskemisesta

Kokopäivätoimisen hygieenikon peruspalkka on 4 378,25 €, josta vähennetään 15 %. Laskennassa käytettävä alennettu peruspalkka on 3 721,75 €. Siitä laskettu työkokemuslisä 3 % on 111,65 € ja 8 % on 297,74 €.

Eläinlääkäri A:n tehtäväkohtainen palkka on 3 700 €, joka on pienempi kuin 4 §:n 1 mom. mukaan laskettu takuupalkka, joten hänen työkokemuslisänsä lasketaan 15 %:lla vähennetystä kokopäivätoimisena hygieenikkona toimivan laillistetun eläinlääkärin peruspalkasta (liite 5 1 § 1 kohta).

Eläinlääkäri B:n tehtäväkohtainen palkka on 3 800 €, joka on suurempi kuin 4 §:n 1 mom. mukaan laskettu takuupalkka. Hänen työkokemuslisänsä lasketaan hänen omasta tehtäväkohtaisesta palkastaan eli 3 800 €:sta.

Vastaus on julkaistu 20.3.2017 ja sitä on päivitetty 9.8.2020.

Lääkärisopimuksen (LS) III luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeessa on määräys päivystyskertojen ja tuntien enimmäismäärästä työpaikkapäivystyksessä sekä vapaamuotoisten päivystysten enimmäiskertamäärästä, jos kyse on ainoastaan vapaamuotoisista päivystyksistä.

Lääkäriä ei saa ilman suostumustaan velvoittaa päivystämään yli tämän määrän. Työnantaja ja viranhaltija voivat sopia asiasta toisin.

Lääkärisopimuksen (LS) III luvun 15 §:n 1 momentin soveltamisohjeessa todetaan, mitä työvuoroluettelosta tulee käydä ilmi. Sen mukaan työvuoroluetteloon on merkittävä päivittäiset työajan alkamis- ja päättymisajat sekä riittävän yksilöidysti viranhaltijalle määrättyihin tehtäviin käytettävä työaika. Säännöllisen työajan lisäksi työvuoroluetteloon merkitään myös viranhaltijalle määrätyt päivystykset (päivystyksen alkamis- ja päättymisajankohdat ja muoto) ja kliininen lisätyö, jotta voidaan seurata muun muassa enimmäistyöajan täyttymistä ja työhönsidonnaisuutta.

Soveltamisohjeessa mainitut asiat on merkittävä yhteen ja samaan asiakirjaan, jotta viranhaltijan työaika, ja välillisesti myös lepoaika, on kokonaisuudessaan hahmotettavissa.

Työnantajan on syytä kiinnittää huomiota siihen, että työkuorma jakautuu tasaisesti seurantajakson aikana ja että työ- ja päivystysjärjestelyt eivät johda siihen, että työaika ”on käytetty loppuun” jo ennen seurantajakson päättymistä.

Työnantaja ja viranhaltija voivat sopia enimmäistyöajan ylittämisestä vain siltä osin, kun kysymys on työpaikkapäivystyksen ei-aktiivisista tunneista. Sairauslomajaksot eivät saa vaikuttaa enimmäistyöajan tarkasteluun siten, että työtunteja voitaisiin teettää enemmän sairausloman vuoksi.

Työnantaja ja viranhaltija voivat sopia vain siitä, että enimmäistyöaika ylittyy työpaikkapäivystyksen ei-aktiivisten tuntien osalta. Enimmäiskertymään, joka on 48 viikkoa x 48 tuntia, luetaan kaikki työhön käytetyt tunnit ja työpaikalla työnantajan käytettävissä ollut aika.

Enimmäistyöajan yläraja voidaan ylittää vain työpaikkapäivystyksen ei-aktiivisten tuntien osalta, jos siitä on erikseen sovittu kirjallisesti työnantajan ja viranhaltijan kesken enintään vuodeksi. Sopimukseen voidaan ottaa ehto esimerkiksi tuntien ylittämisen ylärajasta.

Lääkärisopimus (LS) 2018–2019 sisälsi määräyksen, jonka mukaan viranhaltijalla ei ole oikeutta vapaan menettämiskorvaukseen, mikäli työnantaja pystyisi järjestämään viikoittaisen vapaan, mutta viranhaltijan omasta pyynnöstä työjärjestelyt toteutetaan kuitenkin siten, että vapaa ei toteudu.

Tätä määräystä ei ole enää LS 2020–2021 -sopimuksessa. Viikkolevon menettäminen on siis korvattava myös näissä tilanteissa, jos se jää saamatta. Sama koske tilanteita, joissa työnantaja sallii lääkärien keskenään tehdä muutoksia työvuoroihin ja/tai päivystysvuoroihin ja näistä muutoksista seuraa viikkolevon menettäminen. Työnantajan ei tulisi tästä syystä sallia tällaisia järjestelyjä.

Vuorokausilepoa ei voida lyhentää viranhaltijan suostumuksella.

LS:n III luvun 5 §:n 2 momentissa määrätään niistä edellytyksistä, joilla 11 tunnin vuorokausilepoa voidaan lyhentää.

Työpaikkapäivystyksen päivystysvuoro voi edelleen olla 24 tuntia pitkä, kunhan viranhaltija saa lääkärisopimuksen (LS) III luvun 5 §:n 2 momentin a-kohdan mukaisesti klo 23:n ja klo 8:n välillä vähintään 3 tunnin yhdenjaksoisen vapaan, joka luetaan työaikaan.

Maanantain klo 8.00–12.00 sijoittuvan työvuoron jälkeen lääkärille on annettu 11 tunnin vuorokausilepo siten, kuin lääkärisopimuksen (LS) III luvun 5 §:n 1 momentissa määrätään.

Kun lääkäri tulee päivystämään klo 23.00:sta eteenpäin, vuorokausilepoa ei ole lyhennetty. Tämä tarkoittaa, että LS:n III luvun 5 §:n 2 momentin a-kohdan mukaista vähintään kolmen tunnin yhdenjaksoista lepoaikaa ei tarvitse antaa, vaikka päivystys sijoittuu klo 23.00:n jälkeen.

Tällaisen työrupeaman teettäminen edellyttää, että vuorokausilepoa voidaan lyhentää siten, kuin lääkärisopimuksen III luvun 5 §:n 2 momentin a-kohtaa edellyttää. Sen mukaan viranhaltijalle on annettava vähintään kolmen tunnin yhdenjaksoinen lepoaika klo 23.00:n ja klo 8.00:n välillä.

Kyseiseen tapaukseen sovelletaan lääkärisopimuksen (LS) työaikaluvun 5 § 2 momentin a-kohtaa, jonka mukaan esimerkin kaltaisessa tilanteessa pitää antaa kolmen tunnin lepo klo 23.00:n ja 8.00:n välillä. Tilanteessa vuorokausilepoa on siis voitu lyhentää, mutta saamatta jäänyt vuorokausilepo täytyy korvata.

Maanantain klo 8.00:n ja tiistain klo 8.00:n välinen 11 tuntnin vuorokausilepo jää kokonaan saamatta.

Lisäksi tiistaina klo 8.00–9.30 tulee annettavaksi LS:n III luvun 5 §:n 1 momentin nojalla vuorokausilepoa 11 tuntia. Vuorokausilepo 11 +11 (korvaava lepoaika) alkaa klo 9.30:sta eteenpäin.

• Katso myös LS:n työaikaluvun 17 §:n käyttöä koskeva vastaus >

Työnantaja päättää, milloin työpaikkapäivystystä seuraava työpäivä suunnitellaan vapaaksi lääkärisopimuksen (LS) III luvun 5 §:n perusteella ja milloin LS:n III luvun 17 §:n perusteella.

Työnantajan on kuitenkin tarkoituksenmukaista kiinnittää huomiota suunnittelussa siihen, että toiminnan tarpeet sekä viranhaltijoiden päivystysmäärät ja työhyvinvointi ovat tasapainossa.

Työnantajalla ei ole LS:n III 17 §:n perusteella velvollisuutta suunnitella työpaikkapäivystyksen (ma–pe) jälkeistä työpäivää vapaaksi työpaikkapäivystyksestä ansaittavilla vapaa-aikakorvauksilla. Työpaikkapäivystystä seuraava päivä suunnitellaan ensisijaisesti vapaaksi LS:n III luvun 5 §:n vuorokausilepoa ja korvaavaa lepoaikaa koskevien määräysten kautta, kuten on lähtökohtana työaikalaissakin.

Tällöin työnantaja voi korvata työpaikkapäivystyksen vaikka kokonaan rahakorvauksena. Jos työpaikkapäivystystä seuraavaa työpäivää ei suunnitella vapaaksi työpaikkapäivystyksen vapaa-aikakorvauksilla, työvuorosuunnittelussa on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, mitä säännöllisen työajan sijoittelusta on todettu LS:n III luvun 2 §:n 5 momentissa, jotta lääkärin säännöllinen työaika työaikajaksolla ei jää vajaaksi.

Kyllä. Myös keikkalääkärille on annettava pääsääntöisesti vähintään 11 tunnin vuorokausilepo. Vuorokausilepoa voidaan poikkeuksellisesti lyhentää kuten lääkärisopimuksen (LS) III luvun 5 §:n 2 momentissa todetaan.

LS:n III luvun 3 §:ssä on määräys päivittäisestä lepoajasta (ruokatauko). Sen mukaan viranhaltijalle annetaan vähintään puolen tunnin pituinen työaikaan kuulumaton ruokatauko tai, hänen niin halutessaan, tilaisuus ateriointiin työaikana työpaikalla tai työnantajan osoittamassa työpaikan ruokalasalissa tms. siten, ettei järjestelystä aiheudu häiriötä työn kululle tai suoritettavalle palvelukselle ja että ruokailusta aiheutuva poissaolo kestää enintään 15–20 minuuttia.

Jos työrupeaman pituus ylittää 10 tuntia, viranhaltijalle on annettava edellä mainitun tauon lisäksi tilaisuus ruokailla työajalla 15–20 minuutin ajan kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.

Lisäksi LS:n III luvussa on määräys palautumistauosta (4 §).

Työrupeaman pituuteen vaikuttavat vuorokausilepoa koskevat määräykset, ks. yleiskirje 6/2020, muistion kohta 6.5. Lepoajat.