Voidaanko varhaiskasvatuslakia noudattaa vuonna 2030?
Varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitus käännetään päälaelleen vuoteen 2030 mennessä. Lain noudattaminen edellyttäisi sellaista varhaiskasvatuksen opettajien ja sosionomien koulutuksen lisäämistä, mikä on lähes mahdotonta. Nykyisillä koulutusmäärillä ei saada riittävästi uusia päteviä varhaiskasvatuksen osaajia, jotta lakia voitaisiin noudattaa 2030.
Huutavasta osaajapulasta sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen laillistetuista ammattihenkilöistä kärsitään ympäri maata. Työvoiman kysyntää lisäävät näillä aloilla entisestään erilaiset kiristyvät henkilöstön minimimitoitukset, kelpoisuusehdot ja hoitotakuut.
Varhaiskasvatuksen henkilöstörakennetta koskevan mitoituksen muutos sisältää ennennäkemättömän pitkän siirtymäajan. Vuonna 2030 voimaan tuleva asetus kääntää varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen päälaelleen, kun varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin koulutus on löydyttävä henkilöstöstä kahdelta kolmasosalta, joista vähintään puolella on oltava varhaiskasvatuksen opettajan koulutus. Enää vain kolmasosalle riittää varhaiskasvatuksen lastenhoitajan pätevyys.
Pitkällä aikavälillä muuttuvia tekijöitä on paljon ja laskelmia tehdään oletusten varassa. Ovathan vuonna 2030 varhaiskasvatuksen piirissä olevat lapsetkin vielä vuosia hedelmöittymättä.
Nykytilan kääntäminen uuden mitoituksen mukaiseksi
Kuntasektorilla oli lokakuussa 2020 lasten päiväkotien toimialalla töissä ammattiluokaltaan noin 21 500 varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa ja 16 800 varhaiskasvatuksen opettajaa. Vuonna 2030 vastaavan 38 300 ammattilaisen joukon täytyisi koostua noin 12 800 lastenhoitajasta ja 25 600 varhaiskasvatuksen opettajasta.
Eläköitymisen jälkeenkin vuonna 2030 on lähes 3 400 lastenhoitajaa, jotka eivät enää täytä asetuksen mukaista henkilöstörakennetta. Varhaiskasvatuksen opettajia tarvittaisiin yli 12 200 lisää.
| Ammattiluokka | Lähtötilanne (2020) | Eläköityvät | Tarvittavat 2030 | Ylimääräiset (+) / Lisätarve (-) |
| Varhaiskasvatuksen hoitajat | 21 523 | 5 355 | 12 780 | 3 388 |
| Varhaiskasvatuksen opettajat | 16 816 | 3 496 | 25 559 | -12 239 |
Varhaiskasvatuksen opettajina työskentelee henkilöitä, joilta puuttuu asetuksessa edellytetty koulutus. Tutkintotiedoista löytyy korkein tai tuorein tutkinto, mutta tiedoissa voi olla puutteita.
Laskelmia ja taulukossa 2 esitettyjä tietoja varten on oletettu, että kaikilla tietyn tason tutkinnon tehneillä olisi pätevyys toimia varhaiskasvatuksen opettajana. Näin laskien epäpäteviä opettajia olisi 15,7 % varhaiskasvatuksen opettajista, eli lähes 2 650. Mitoitukseen yltämiseksi pitäisi heidät korvata pätevillä opettajilla.
Sosionomitutkintojen osuus kaikista päteväksi oletetuista henkilöistä on 36 %. On mahdollista, että nykytilanteessa sosionomitutkinto on suositumpi ja tulevaisuudessa sosionomitutkintoja tehtäneen vähemmän, koska sillä ei enää saa pätevyyttä toimia varhaiskasvatuksen opettajan tehtävässä.
Varhaiskasvatuksen sosionomikoulutukseen hakijamäärät ovatkin pudonneet, joten suhteessa vuoden 2030 mitoitukseen, kyseinen oletus voi liioitella varhaiskasvatuksen sosionomien ja vähätellä opettajien lisäkoulutustarvetta tarvetta.
|
Lähtötilanne |
Henkilöstörakenne 2030 (oletus: opettajat 64 %; sosionomit 36 %) |
Eläköityminen |
Lisätarve |
|
|
Varhaiskasvatuksen opettajat |
9 049 (7 690 pätevää, 1 549 oletetusti pätevää |
16 313 |
2 869 |
10 133 |
|
Sosionomit |
5 129 |
9 246 |
271 |
4 388 |
|
Epäpätevät opettajan ja sosionomin tehtävissä toimivat |
2 638 |
0 |
356 |
0 |
|
Yhteensä |
16 816 |
25 559 |
3 496 |
14 521 |
Työvoimapula ja yksityisen sektorin tarve
Pelkästään nykyhenkilöstön muuttaminen mitoituksen mukaiseksi kuntasektorilla edellyttäisi siis yli 14 500 uutta tutkintoa. Aula Researchin selvityksen mukaan varhaiskasvatuksen opettajien avoimia työpaikkoja oli lokakuussa 2020 yhteensä 4 006. Vaikka tästä vähennettäisiin epäpätevien opettajien määrä, kasvaa lisäkoulutustarpeen määrä pelkästään kuntasektorilla 15 889 tutkintoon.
Varhaiskasvatuksessa olevien lasten osuus yksityisellä sektorilla on noin 18 prosenttia, josta pieni määrä on yksityistä perhepäivähoitoa, jota mitoitus ei koske. Varhaiskasvatuksen opettajan tutkinnon suorittaneista kuntasektorilla oli 85,8 prosenttia, joten yksityisen sektorin huomioiminen lisää koulutustarpeen arviolta 18 519 henkilöön.
Jokainen valmistuva ei ole kuitenkaan koko ajan alan töissä. Työuran aikana välillä ollaan esimerkiksi vanhempainvapailla, tai ollaan muualla kuin päiväkodeissa töissä. Jos työllisyysaste alan töihin olisi uusilla valmistuvilla jopa 90 %, pitäisi alan ammattilaisia kouluttaa yhteensä 20 577 vuosien 2020–2030 välillä. Näistä opettajia tulisi oletusten mukaan olla 14 359 ja sosionomeja 6 218.
Uusia ammattihenkilöitä olisi siis 10 vuodessa koulutettava merkittävästi enemmän, kuin koko alalla on opettajia tällä hetkellä!
Alanvaihdosta ei ole pelastajaksi, koulutuslisäykset riittämättömiä
Osa varhaiskasvatuksen opettajista paikkaa peruskoulujen opettajatarvetta tekemällä sijaisuuksia. Varhaiskasvatuksen opettajia on arvioitu olevan muissa töissä noin 1 500–2 000. Jos tästä lasketaan opettajat pois, on muissa töissä noin 600 varhaiskasvatuksen opettajaa.
Moni opettaja varmasti hyödyntää kasvatusosaamistaan nykyisissä tehtävissä. Täysin koulutusta vastaamatonta työtä tekevien opettajien määrä ei ole suuri, eikä heidän halukkuudestaan palata alalle ole tietoa. Olisi epärealistista olettaa kaikkien haluavan palata. Joten suhteessa jopa 20 000 lisäkoulutettavan tarpeeseen, asian merkitys on noin viiden prosentin luokkaa eli verrattain pieni.
Vuonna 2016 varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen aloituspaikkoja oli 520, mutta vuonna 2020 niitä oli 989. Tähän on laskettu mukaan lisäkoulutukset, monimuotokoulutukset ja englanninkieliset toteutukset. Vuodelle 2022 koulutusta ollaan lisäämässä niin, että aloituspaikkoja olisi 1 350.
2020-luvulla pitäisi kuitenkin valmistua vuosittain vähintään noin 1 350 varhaiskasvatuksen opettajaa. Vuosina 2020–2024 valmistuvien määrä jäänee tästä jopa 500 alle tarvittavan määrän. Siksipä vuosina 2025–2029 valmistuville tarvittaisiin jo syntynyttä kuoppaa täyttämään 1 350 aloituspaikan sijaan 1 850 aloituspaikkaa. Tällöinkin epärealistisesti täytyy jokaisen olettaa valmistuvan.
Arviointia ja seurantaa parannettava
Olisi pystyttävä paremmin ennakoimaan kelpoisuusehtojen, henkilöstömitoitusten, hoitotakuiden ja muiden työvoiman kysyntää lisäävien lakihankkeiden vaikutuksia ja seuraamaan niiden toteutumista. Lakiin kirjaamalla ei asiat sinällään muutu, vaan siihen tarvitaan toimenpiteitä.
Tässä esitetyt laskelmat osoittavat, että nykyisillä koulutusmäärillä ei saada riittävästi päteviä osaajia siihen, että vuonna 2030 voitaisiin lakia noudattaa. Myös ehdotetut lisäkiristykset mitoituksissa täytyy unohtaa. Esimerkiksi keskimääräisen mitoituksen muuttamista ryhmäkohtaiseksi minimiksi ei voida toteuttaa. Tämä edellyttäisi myös merkittävää parannusta sijaisten saatavuuteen, joista on jo nyt pula.
Poliittiset tavoitteet syntyvyyden noususta tai varhaiskasvatukseen osallistuvien osuuden noususta lisäisivät varhaiskasvatuksen henkilöstön tarvetta entisestään.
Siirtymäaika uuden asetuksen mukaiseen henkilöstörakenteeseen on pitkä ja pitkään tiedossa, mutta toimenpiteet ovat siitä huolimatta jääneet merkittävästi vajaaksi. Laskelma kuitenkin tuo näkyväksi koko joukon olennaisia kysymyksiä: Pitääkö nykyisestä henkilöstöstä tehdä epäpätevää työhönsä kelpoisuusehtoja muuttamalla alalla, jonne tarvittaisiin enemmän osaajia? Kuinka paljon koulutukseen hakeutuvia on nyt koulutettava nimenomaan varhaiskasvatuksen opettajiksi ja kuinka paljon tarvittaisiin kansantalouden kannalta muille aloille? Tarvitaanko päiväkoteihin enemmän henkilöstöä, jolle varataan työviikosta enemmän aikaa muihin tehtäviin (suunnitteluun ja vanhempien kanssa keskusteluun) kuin lastenhoitoon? Tarvitsevatko alle ja yli 3-vuotiaat saman mitoituksen? Tehdäänkö lainsäädännön edellyttämät toimenpiteet vai muutetaanko lakia? Pidennetäänkö siirtymäaikaa?
Blogia voi kommentoida sen julkaisupäivästä noin kuukauden ajan. Kommentointi suljetaan 11. helmikuuta.
Juho Ruskoaho
Juho Ruskoaho on KT:n pääekonomisti.
Kommentit
Sosionomeja ei tulisi ajaa pois päiväkodeista. Tällä hetkellä heidän arvostus ei kohdillaan..sama koskee lastenhoitajia/lähihoitaja. Ikäväkseni korokkeelle on vain nostettu yliopiston käyneet varhaiskasvatuksen opettajat... Muillakin on osaamista..ja ikävä vastakkainasettelu heikentää myös työilmapiiriä kentällä.
Olen kovin samaa mieltä kanssasi. Toki varmasti olisi tärkeä pohtia miten parhaalla tavalla tulevaisuudessa sosionomien osaamista nimenomaan vkssa voisi hyödyntää. Vähentynyt on sosionomien halu valita vk-linja.
Kuten Virpi kirjoitti on haasteena nykyisellä sosionomi( AMK) koulutuksella ei ole mahdollista pätevöityä esikouluun varhaiskasvatuksenopettajaksi muuta kuin pitkän ja kivisen polun kautta yliopistossa. Ja varhaiskasvatuksen sosionomiksi ( AMK) ei kannata kouluttautua, koska se ei anna pätevyyttä kuin yhteen ammattiin eli varhaiskasvatuksen sosionomiksi päiväkotiin vailla ura ja kehityspolkuja tosin kuin varhaiskasvatuksen kandidaatin tutkinnolla, jossa on mahdollisuus edetä ja opiskella lisää. Varhaiskasvatuksen sosionomi ( AMK) jo syntyissään kuollut ammattinimike ja ala. Varhaiskasvatuksen lastenhoitajalla on iso haaste lapsiryhmässä, jossa on kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa ryhmässä ja molemmilla 5h lakisääteistä SAK aikaa erikseen. Miten tuo tulee käytännössä toteutumaan? Kuka on lasten kanssa? Pedagoginen vastuu lapsiryhmän toiminnasta on opettajilla, mutta sen toiminnasta vastaa koko tiimi. Alan ylhäälä kuvatut rekrytointiongelmat tulevat jatkumaan ja sinällään lasten kanssa työskentely on loistavaa, mutta kehno palkkaus ja resurssien puute, kiire ja liian isot ryhmät aiheuttavat sen, että alalla ei ole pitovoimaa. Varhaiskasvatus on Älä, jossa sinulla tarvitaan ennen kaikkea loistavat vuorovaikutustaidot ja vahva motivaatio alalle, kyky ryhmädynamiikan hahmottamiseen ja pienen lapsen, kasvun ja kehityksen tukemiseen, kyky tulla toimeen erilaisten perheiden kanssa kunnioittavasti.
"Tarvitaanko päiväkoteihin enemmän henkilöstöä, jolle varataan työviikosta enemmän aikaa muihin tehtäviin (suunnitteluun ja vanhempien kanssa keskusteluun) kuin lastenhoitoon?"
Käsittämätön kysymys. Päiväkodeissa, tarkemmin sanottuna varhaiskasvatuksessa ei suoriteta "lastenhoitoa" vaan tavoitteellista, suunniteltua ja arvioitua opetusta ja kasvatusta alle kouluikäisille lapsille. Osana tätä opetus- ja kasvatustyötä suoritetaan lasten perushoitoa. Käsittämätöntä että näinkin korkealla tasolla on termistö ja alan tuntemus täysin hukassa.
Niin, kysehän on siitä, mitä Suomessa halutaan lapsille tarjota, suunnitelmallista ja tavoitteellista varhaiskasvatusta ja esiopetusta, vai päivähoitoa. Jos ensimmäistä, niin silloin opettajille vain täytyy varata aikaa suunnitteluun. Jos jälkimmäistä, menetetään laadukkaan varhaiskasvatuksen vaikuttavuus etenkin heikoimmassa sosioekonomisessa osassa oleville lapsille, mutta suunnitteluaikaa ei tarvita. Arvokysym
Kirjoituksessa on taidokkaasti siivutettu varhaiskasvatuksen ammattilaisten riittämätön palkkaus ja alalla vallitsevat työolot, jotka ovat omiaan aiheuttamaan rekrytointihaasteita ja alanvaihtoa. Muuttamalla alan palkkaus työn vaativuutta vastaavaksi ja parantamalla työoloja, saadaan useampi koulutuksen läpikäyvä suuntautumaan varhaiskasvatuksen tehtäviin ja pysymään alalla. Palkkaukseen ja työoloihin keskittymällä voitaisiin varmasti vaikuttaa myös nykyisellään alanvaihtoa suunnittelevien jäämiseen alalla.
Tuleeko tämä muutos nyt KT:lle yllätyksenä? Olisiko asialle voitu tehdä jo aiemmin jotain? Sitä ihmettelen, miksi varhaiskasvatuksen sosionomi tuntuu olevan niin paljon vähemmän arvostettu kuin varhaiskasvatuksen opettaja? Yhdeltäkään sosionomilta kun ei ole pätevyyttä viety pois. Itse en ole vielä edes nähnyt vaka-sosionomin työnkuvaa, mutta ajattelen että sosiaali- ja perhetyön osaamiselle on valtava tarve päiväkodeissa.
Ja mitä Sak-aikaan tulee… opettaja on töissä 38,5h/vko. Kun hän on ryhmän ulkopuolisessa työssä 5h/vko, on hän lasten kanssa 33,5h/vko. Aiemminkin on samat paperityöt tehty, nyt kun ne on ”nostettu” näkyviin, koetaankin se uhkaksi. Mitä jos palkattaisiinkin päiväkotiin yksi ylimääräinen työntekijä sijaistamaan Sak-aikoja?
Se että varhaiskasvatusta kehitetään, koetaan usein uhkana. Miksi? Jos peruskoulua kehitetään, niin harvoin sitä negatiivisena asiana työnantajapuolelta kuulee pidettävän.
Se että lapset ja perheet voivat hyvin, on kaikkien suomalaisten etu ja säästää sitä paitsi paljon rahaa.
Arvostusta todella kaivattaisiin varhaiskasvatuksessa, ihan jokainen ammatin arvostusta. Yhdessä teemme parhaan lopputuloksen. Ja arvostus on ilmaista.
(Ai niin… viimeisimmässä opettaja-lehdessä verrattiin ammattiopettajan palkkaa ja varhaiskasvatuksen opettajan palkkaa… toinen oli 4500€, toinen 2800€. Kyllä. Suututtaa.)