KT, Lääkäriliitto ja Hammaslääkäriliitto: Hoidon jatkuvuus ensisijaisen tärkeää terveyskeskuksissa

Työmarkkinaosapuolet ovat yksimielisiä siitä, että terveyskeskustyössä hoidon jatkuvuus ja pitkät potilassuhteet parantavat työn tuloksellisuutta, kustannustehokkuutta sekä yksittäisen lääkärin ja hammaslääkärin työn mielekkyyttä. Työmarkkinaosapuolet kehottavat paikallisia toimijoita vahvistamaan terveyskeskustyön myönteisiä voimavaroja.

Kiire kuormittaa julkisen sektorin lääkäreitä

Terveyskeskuksissa työskentelevistä lääkäreistä n. 75 % ja sairaaloissa työskentelevistä n. 60 % ilmoittaa jatkuvan kiireen tai tekemättömien töiden paineen tuntuvan vähintään melko usein viimeisen puolen vuoden aikana. (Lähde: Lääkärin työolot ja terveys 2019.) Myös hammaslääkärit kokevat työn määrällisen kuormittavuuden eniten työhyvinvointia heikentävänä tekijänä. (Lähde: TTL: Hammaslääkärien työhyvinvointi Suomessa 2019.) 

Resurssit, johtaminen ja työnjako kuntoon  

Jotta terveyskeskustyö olisi tuloksellista ja tukisi työssäjaksamista, on tarpeen hallita työn kuormitustekijöitä ja varmistaa ainakin seuraavat asiat:

• Työnantajalla on oltava mahdollisuus ja riittävät resurssit ohjata ja johtaa toimintaa. Lähiesimiesten rooli on arjen työn sujuvuuden kannalta keskeinen.
   
• Työ on organisoitava siten, että pitkät potilas-lääkärisuhteet varmistetaan. Tästä hyötyvät erityisesti paljon palveluja käyttävät.
   
• Hammaslääkärin työssä keskeistä on myös hoitojen valmistuminen kohtuullisessa ajassa.
   
• Ammattiryhmien välisellä tarkoituksenmukaisella työnjaolla voidaan vaikuttaa hyvinkin nopeasti lääkärien työssäjaksamiseen. Lääkärien ja hammaslääkärien tehtäviin kuuluu sairauden diagnostiikka ja hoidosta päättäminen, eikä tätä voida siirtää muille ammattiryhmille.  
   
• Työnjakoa tuleekin kehittää niin, että lääkärit ja hammaslääkärit hoitavat koulutuksensa ja osaamisensa mukaisia tehtäviä ja mahdollisimman vähän muita tehtäviä.
   
• Turhia rajoja eri ammattiryhmien välisessä työnjaossa tulee karsia sekä normatiivisesti että työnantajien toimesta käytännön työsuunnittelussa.
   
• Palvelun järjestäjällä on oltava mahdollisuus kohdentaa palveluja hyvinvointi- ja terveyserojen vähentämiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla.
   
• Terveydenhuollon palveluntuottajat ovat viime vuosina kehittäneet erilaisia matalan kynnyksen palveluja ja tapoja vastata potilaiden hoitotarpeisiin vaikuttavuuden lisäämiseksi. Tätä kehitystyötä tulee jatkaa.
   
• Terveyskeskustyötä tulee kehittää niin, että potilas voi terveystarpeestaan riippuen mennä suoraan oikean terveydenhuollon ammattihenkilön – sairaanhoitajan, suuhygienistin, fysioterapeutin, terveydenhoitajan, psykologin, hammaslääkärin tai lääkärin – vastaanotolle.
   
• Digitaalisten teknologioiden käyttöönottoa on jatkettava hoidon tarpeen arvioinneissa ja laajennettava sitä muihin mahdollisiin perusterveydenhuollon toimintoihin.
   
• Oikein mitoitetut henkilöstöresurssit varmistavat kohtuullisen työkuorman siten, että säännöllinen työaika riittää työtehtävien suorittamiseen, ja että lääkärit ja hammaslääkärit voivat hoitaa potilaitaan hoitosuositusten mukaisesti.
   
• Riittävät täydennyskoulutus- ja konsultaatiomahdollisuudet sekä kouluttaja- ja tutorlääkärien tuki tulee turvata.
   
• Terveydenhuollon toimintayksiköissä tulee olla toimivat ja tarkoituksenmukaiset työtilat ja työvälineet.
   
• Tietojärjestelmien toimivuuden ja toiminnallisuuden kehittäminen ja niissä esiintyvien ongelmien poistuminen vapauttaisi paljon lääkärien ja hammaslääkärien aikaa potilastyöhön. Myös moninkertaisesta kirjaamisesta ja tarpeettomasta tilastoinnista on lääkärin ja hammaslääkärin työssä päästävä eroon.  
   
• Osaamisen suunnitelmallinen kehittäminen tulee mahdollistaa niin ammattitaidon ylläpitämisen kuin uuden oppimisen ja työuralla edistymisen sekä palkkauksen kehittymisen mahdollistamiseksi.  

Tavoitteena julkisen perusterveydenhuollon vaikuttavuuden lisääminen

Terveyskeskustyön tulisi sisältää työhyvinvointia ja työn tuloksellisuutta edistäviä voimavaroja, joiden vahvistaminen sitouttaa lääkäri- ja hammaslääkärikuntaa pitkiin palvelussuhteisiin ja helpottaa uusien ammattilaisten rekrytointia. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, oikeudenmukainen kohtelu työpaikalla ja työyhteisön hyvä ja innovatiivinen ilmapiiri ovat työssäjaksamista ja sitoutumista tukevia tekijöitä. Nämä mahdollistavat pitkät potilas-lääkärisuhteet, jotka lisäävät sekä työn merkityksellisyyden kokemusta että sen yhteiskunnallista arvostusta. 

Työmarkkinaosapuolet kannustavat näiden työn positiivisten piirteiden vahvistamiseen ja edellä kuvattujen toimien toteuttamiseen. Näin voidaan varmistaa tarpeen mukaisen hoidon saatavuus kaikille suomalaisille.