Julkinen sektori tarvitsee tuottavuusloikkaa, mutta ihmisyyttä ei voi automatisoida

Tekoälyyn kohdistuu kunnissa ja hyvinvointialueilla suuria odotuksia, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseen. Tekoäly on ennen kaikkea työkalu, joka tukee asiantuntijoita heidän työssään. Inhimillistä työtä se ei korvaa. Tulevaisuudessa tarvitaan rohkeaa johtajuutta, osaamisen kehittämistä ja ymmärrystä työn luonteesta, jotta tekoälyä voidaan hyödyntää kunnissa ja hyvinvointialueilla tehokkaasti.

Tekoäly on tullut jäädäkseen. Se ei ole enää marginaalinen kokeilu, vaan arkea yhä useammassa organisaatiossa. Generatiiviset tekoälysovellukset, kuten ChatGPT ja Microsoft Copilot, ovat monille asiantuntijoille jo lähes yhtä itsestään selvä osa työpäivää kuin sähköposti tai kalenteri.

Julkisella sektorilla tekoälyyn kohdistuu suuria toiveita. Meillä on edessämme väistämätön todellisuus: työvoima vähenee, palveluntarve kasvaa, eikä julkisen talouden kestävyys riitä ylläpitämään kaikkea vanhalla tavalla. Samaan aikaan ihmiset odottavat parempia palveluja, nopeampaa reagointia ja inhimillisempää kohtaamista. Tämä yhtälö ei ratkea pelkällä venymisellä. Tarvitaan uusia ratkaisuja, ja niistä yksi on tekoäly.

Mahdollisuus vai muotisana?

Tekoälyyn kohdistuva kiinnostus näkyy myös luvuissa.

KT:n helmikuussa 2025 tekemän kyselyn mukaan 85 prosenttia kunta- ja hyvinvointialan organisaatioista hyödyntää tekoälyä vähintään jonkin verran. Vielä vuotta aiemmin vastaava luku oli 70 prosenttia. Viikoittain tai päivittäin tekoälyä kertoi käyttävänsä lähes 40 prosenttia kyselyn vastaajista.

Tekoäly helpottaa erityisesti asiantuntija- ja toimistotyötä. Se nopeuttaa tiedonhakua, selkeyttää viestintää sekä avustaa suunnittelussa ja asiakirjojen laadinnassa. Se jäsentää dataa, ehdottaa rakenteita, tiivistää, täydentää ja oikolukee.

Juuri näissä töissä tekoälyn tuottavuuspotentiaali on suurin. On arvioitu, että tietotyön kuormasta jopa 60–70 prosenttia koostuu toistuvista, kirjoittamiseen ja päättelyyn liittyvistä tehtävistä, joita tekoäly voi vähintäänkin avustaa.

Mutta samalla, kun puhumme tuottavuusloikasta, meidän on muistettava, mitä tekoäly ei tee. Eikä todennäköisesti tule koskaan tekemään.

Inhimillinen työ ei katoa, vaikka teknologia kehittyy

Suurin osa kuntien ja hyvinvointialueiden työstä tehdään ihmisten kanssa. Varhaiskasvatuksessa ei automatisoida lohduttavaa syliä. Sosiaalipalveluissa ei robotisoida luottamuksellista vuoropuhelua. Hoitotyössä ei koodata kosketusta tai katsetta.

Vaikka tekoäly helpottaa taustatehtäviä, varsinainen työ tapahtuu edelleen siinä hetkessä, jossa ihminen on toisen apuna, tukena tai turvana.

Jos puhumme tuottavuudesta ilman ymmärrystä työn inhimillisestä luonteesta, rakennamme vaarallisen vinoutunutta kuvaa tulevaisuudesta. Meidän ei pidä asettaa teknologiaa ja ihmisyyttä vastakkain. Emme saa myöskään lakaista sitä tosiasiaa maton alle, että tekoäly ei yksinkertaisesti näy monien ammattilaisten arjessa. Tai jos näkyy, se näkyy uusina oppimisen tarpeina.

Tekoälyn käyttöönotto on kulttuurinen muutos

KT:n kyselyn mukaan tekoälyn käyttöön liittyy yhä monia tuttuja esteitä: osaamisen puute, kiireinen työarki, epäselvät ohjeistukset, tietoturvahuoli ja johdon tuen puute.

Erityisesti pienemmät kunnat kokevat jäävänsä jälkeen. Ne kaipaavat kansallisia linjauksia, valmiita malleja ja yhteisiä foorumeita, joissa voisi oppia muiden virheistä eikä vain omistaan.

Kehitys ei voi jäädä kiinni resursseista. Kyselyn vastaajat toivat esiin, että halua ja kiinnostusta tekoälyn käyttöön olisi. Tarvitaan vain matalan kynnyksen koulutusta, konkreettista tukea ja ennen kaikkea rohkeutta. Rohkeutta sanoa, ettei osaa. Rohkeutta kokeilla uutta. Tekoälyn käyttöönotto ei ole vain tekninen vaan myös kulttuurinen muutos.

Johtajuus ratkaisee

Ristiriita on ilmeinen. 75 prosenttia kyselyn vastaajista uskoo, että tekoäly muuttaa työtä merkittävästi lähivuosina. 71 prosenttia uskoo, että se lisää julkisen sektorin tuottavuutta. Mutta vain kolmannes kokee, että heidän organisaationsa johdolla on selkeä näkemys siitä, miten tekoälyä pitäisi hyödyntää.

Tässä on muutosjohtamisen paikka. Ilman suunnannäyttäjiä teknologia jää irralliseksi kokeiluksi tai yksittäisten innostuneiden varaan.

Valtiovarainministeriön mukaan tekoälyn hyödyntäminen on tällä hetkellä hajanaista, eikä strategista otetta ole useimmissa organisaatioissa. On yksittäisiä edelläkävijöitä, mutta ei yhteistä suuntaa. Tarvitsemme strategioita, resursseja ja johtajia, jotka eivät pelkää sanoa: me kokeilemme, me opimme, me kehitymme.

Tekoäly ei korvaa ihmistä – mutta se voi tukea häntä

Tekoälyn tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää, että osaamme kysyä oikeita kysymyksiä. Missä se auttaa ja missä ei? Millaisissa tehtävissä se vapauttaa aikaa ihmiselle, ja milloin se voi jopa viedä jotain olennaista pois?

Meidän on rakennettava tulevaisuutta, jossa tekoäly tukee työn inhimillisyyttä eikä uhkaa sitä. Tämä tarkoittaa, että teknologian käyttöönotto ei saa olla itsetarkoitus. Sen on palveltava työntekijöitä ja asiakkaita, ei vain järjestelmien tehokkuusmittareita. Ennen kaikkea sen on annettava meille enemmän aikaa tehdä sitä, miksi olemme alun perin alalle tulleet: auttaa, opettaa, hoivata, kohdata.

Tekoäly ei ole ratkaisu kaikkeen. Se on työkalu, joka voi auttaa, jos käytämme sitä viisaasti. Nyt ei tarvita vain teknologioita. Nyt tarvitaan viisaita päätöksiä, rohkeaa johtajuutta ja syvää ymmärrystä siitä, mitä ihmiset tekevät tärkeissä töissään joka päivä.