Ekaluokkalaisia on yhä vähemmän, ja siksi maahanmuuton lisääminen on välttämätöntä

Kun vauvapula uhkaa ja väki vanhenee, jokaisen lapsen tai nuoren arvo kasvaa. Yhtään nuorta ei ole varaa hukata rasismin tai syrjinnän vuoksi.

Syksyn uudet ekaluokkalaiset suuntaavat koulutielle tällä viikolla. Heitä on vähemmän kuin koskaan.

Opetushallituksen mukaan ensimmäistä kertaa peruskoulun pulpettiin istuu tänä syksynä noin 55 000 lasta. Määrä on lähes pari tuhatta vähemmän kuin viime vuonna. Vielä muutama vuosi sitten koululaisia aloitti noin 60 000. Oppilasmäärän laskulle ei näy loppua, sillä myös vauvoja syntyy ennätyksellisen vähän (Tilastokeskus, 27.7.2023).  

Näiden lukujen tulisi huolestuttaa jokaista, joka haluaa turvata suomalaisen hyvinvoinnin tulevaisuudessa. Lasten vähenemisessä ei ole kyse vain henkilöstöpulasta, vaan hyvinvointiyhteiskunnan perustasta: eläkejärjestelmästä, talouden kantokyvystä, jopa mahdollisuuksista ilmastotoimiin.  

Kun ikäluokat yhä pienenevät, meitä ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi pyörittämään nykyisenkaltaista yhteiskuntaa. Siksi jokainen lapsi tai nuori on mahdollisuus.

Hyvinvointivaltio uhattuna

Syntyvyys on vähentynyt Suomessa jo useita vuosia, erityisesti 2010-luvulta alkaen. Syyt eivät ole täysin selviä.

Tutkijoiden mukaan perheiden toivoma lapsiluku on toisaalta pienentynyt, toisaalta moni ei saavuta edes toivomaansa lapsilukua. Sopivaa kumppania ei ehkä löydy, tai ei löydy työtä ja toimeentuloa. Myös huonot synnytyskokemukset voivat panna pisteen lapsiluvulle.

Tällaisiin syihin on vaikea vastata yksittäisillä politiikkatoimilla. Toki lapsiperheiden arkea voi helpottaa esimerkiksi palveluita parantamalla.

Kuntien ja hyvinvointialueiden, koko meidän suomalaisen hyvinvointivaltiomme, kannalta lapsipula vaikuttaa tulevaisuudessa kaikkeen. Yhä useampi koulu joutuu laittamaan lapun luukulle, kun tulijoita ei ole. Oppilaitokset saavat kampanjoida rekrytointimessuilla hiki päässä, eikä hakijoita silti riitä.

Lapsille – minunkin lapsilleni – se tarkoittaa sitä, että päiväkodissa ja koulussa heitä ottaa yhä useammin vastaan vaihtuva sijainen. Terveydenhuollossa he saavat varautua jonottamaan; eläkkeelle he pääsevät yhä vanhempina. Toivoa sopii, ettei heidän mielenterveytensä rakoile, koska psykiatrinviroista merkittävä osa on jo täyttämättä osaajapulan vuoksi.

Silti näiltä pieniltä koululaisilta, tulevaisuuden veronmaksajilta, odotetaan yhä enemmän. Heidän pitäisi kantaa harteillaan niin suomalaista sotea kuin eläkejärjestelmääkin, samalla kun he itse joutuvat tyytymään niukkeneviin palveluihin.  

Monenlaista maahanmuuttoa tarvitaan

Mikä siis neuvoksi? Usein tässä yhteydessä puhutaan työperäisestä maahanmuutosta. Sitä toden totta tarvitaankin, kymmeniä tuhansia ihmisiä vuodessa.

Kenelläkään ei vain tunnu olevaan taikasauvaa, jolla koulutetut, suomen- tai ruotsinkielentaitoiset osaajat saataisiin jonottamaan töihin korkean verotuksen ja kylmien kelien Suomeen. Työtä tulijoiden haaliminen ainakin vaatii, ja sitä monella taholla tehdäänkin.

Suoran työperäisen maahanmuuton tarvitsemme mielestäni monenlaista maahanmuuttoa. Esimerkiksi moni kansainvälisen suojelun, opiskelupaikan tai puolison vuoksi tullut on tärkeä osa yhteiskuntaa. Heillekin tulee tarjota esimerkiksi kielikoulutusta ja auttaa heitä työllistymään.

Omassa tuttavapiirissäni on useita lapsiperheitä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat tulleet maahan joitakin vuosia sitten turvapaikanhakijoina. He työskentelevät, opiskelevat, kasvattavat lapsiaan, maksavat verojaan ja rakentavat yhteiskuntaa. Moni työskentelee esimerkiksi lähihoitajana.

Moni pakolaisena maahan muuttanut tarvitsee aluksi tukea ja sosiaalipalveluita, mutta jossain vaiheessa elämä yleensä vakiintuu. Esimerkiksi eläkejärjestelmän tuottoja lasketaan 20–30 vuoden päähän, ei muutaman vuoden aikajänteellä.  

Jokainen on taustaan katsomatta arvokas

Olipa maahanmuuton syy mikä hyvänsä, on tärkeää varmistaa, että lupaprosessit ovat nopeita ja sujuvia ja esimerkiksi laadukasta kielikoulutusta on tarjolla. Ulkomailla suoritettujen tutkintojen tunnustamista ja muuntokoulutuksia pitää nopeuttaa. Perheiden yhdistämistä tulee helpottaa, jotta tänne suurella vaivalla muuttaneet myös viihtyvät ja jäävät.

Byrokratian lisäksi parannettavaa on myös asenteissa. Moni ulkomailta Suomeen muuttanut kokee ilmapiirin tällä haavaa uhkaavana ja vihamielisenä. Se ei edistä Suomen tavoitteita kasvattaa sen enempää työperäistä kuin mitään muutakaan maahanmuuttoa.

Kun ikäluokat yhä kutistuvat, jokaisen lapsen arvo kasvaa. Jokainen on taustaan katsomatta arvokas, sekä ihmisenä että tulevaisuuden tekijänä. Yhtään nuorta ei ole varaa hukata. Ketään ei saa työntää syrjään rasismin vuoksi.   

Lopuksi vielä perinteinen vetoomus, joka on tapana esittää koulujen alkaessa. Kun tänään starttaat autosi, aja hiljaa ja varoen. Suojatiellä voi kulkea lapsen hauras elämänlanka, ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus.

Blogia voi kommentoida noin kuukauden ajan sen julkaisupäivästä.