Työolobarometri 2021 – merkillisen vähän muutoksia

Työ- ja elinkeinoministeriö kysyi alkusyksystä 2021 miltei kahdelta tuhannelta palkansaajalta kokemuksia työstä. Tulokset julkaistiin kokonaisuudessaan vähän ennen juhannusta 2022.

Tänä vuonna vuosittain toistettavan työolobarometrin aikasarjoihin tuli katkos. Se johtuu kysymysten uudistamisesta. Ensimmäistä kertaa oli myös mahdollista vastata puhelinhaastattelun sijaan verkkokyselyyn. Se tarkoittaa, että tuloksia ei voida suoraan verrata aiempien vuosien tuloksiin. Poikkeuksellinen korona-aika oli epäilemättä hyvä hetki uudistuksille.

Suurin yllätys itselleni oli kuitenkin, miten vähän vastaukset muuttuivat aiempiin vuosiin verrattuna. Monen kysymyksen kohdalla oli kuin aikasarjat olisivat jatkuneet samansuuntaisina ja koronapandemiaa ei olisi ollutkaan. Esimerkiksi henkinen ja fyysinen työkyky säilyivät vastausten perusteella kutakuinkin entisellään. Kunta-sektori koettiin tuttuun tapaan turvallisimmaksi työnantajaksi. Kuntaorganisaatioissa työskenneltiin edelleen useimmin tiukkojen aikataulujen puitteissa.

Poikkeuksellisen ajan vuoksi luin tuloksia vielä tavallista suuremmalla kiinnostuksella. Seuraavassa muutamia herkkupaloja:

Joka viides palkansaaja tekee etätyötä päivittäin

Etätyötä tehtiin koronapandemian vuoksi syksyllä 2021 edelleen runsaasti: joka viides palkansaaja kertoi tekevänsä etätyötä päivittäin. Kuntasektorilla etätyötä teki 37 prosenttia palkansaajista, mutta heistä valtaosa (30 prosenttiyksikköä) vain satunnaisesti tai kuukausittain.

Etätyötä tekevistä 85 prosentilla oli käytettävissään rauhallinen tila etätyöhön, 73 prosenttia kertoi pystyvänsä keskittymään paremmin kuin toimistolla, ja 81 posenttia arvioi etätyön olevan omalla kohdalla tuottelias tapa työskennellä.

Kuntatyö koettiin merkitykselliseksi ja yhteisölliseksi

Työn imua eli energisyyttä, innostusta ja uppoutumista koettiin ennen korona-aikaa eniten kuntasektorilla. Vuonna 2021 työnantajasektorit olivat kuitenkin tasoissa työn imun kokemisessa. Arvelen, että korona-ajan ponnistelut tulivat näkyviin juuri tämän kaltaisissa yksityiskohdissa.

Kunta-alan henkilöstöstä 93 prosenttia koki työnsä merkitykselliseksi ja 60 prosenttia koki työssään usein yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen tunteita. Näissä asioissa kunta-ala oli edellä muita aloja.

Sen sijaan luottamuksessa jäätiin tällä kertaa peränpitäjäksi: Kunta-alalla 77 prosenttia koki työpaikkansa ilmapiirin luottamuksellisesti. Se ei ole huono tulos, mutta kirittävää valtion ja yksityisten palvelujen tasolle olisi vielä 10 prosenttiyksikön verran. Luottamuksen vahvistaminen olisi erinomainen saavutus mille tahansa organisaatiolle, varsinkin jos ollaan keskellä isoa muutosta.

Kunta-alan palkansaajista 43 prosenttia koki, että työpaikalla vaikutetaan hyvin aktiivisesti tai melko aktiivisesti työntekijöiden kuntoon, terveyteen ja elintapoihin. Toimivatko kuntaorganisaatiot tässä asiassa nykyisin jotenkin eri tavoin kuin muut? Muilla työnantajasektoreilla luku oli nimittäin 15–18 prosenttiyksikköä korkeampi.

Sektorikohtaisissa vertailuissa n kiinnostavaa pohtia, mistä erot voivat johtua. Olisiko tässä parantamisen paikka vai johtuvat erot töiden erilaisesta luonteesta? Kunta-alalla tehdään esimerkiksi eniten asiakas-, ihmissuhde- ja tunnetyötä. Entä miten tuloksiin voisi vaikuttaa kuntaorganisaatioiden monialaisuus ja suuri koko?

Miten työolobarometria varten kerättyä tietoa voisi vielä hyödyntää?

Työolotutkimuksille tyypilliseen tapaan vastaukset ja niiden jakauma esiteltiin raportissa kysymys kerrallaan. Ensin kaikki vastaukset, sitten naisten ja miesten vastaukset ja niin eteenpäin. Raportti oli kirjoitettu hyvin.

Mutta entä jos haluaisi tietää, miten kyselyyn vastasivat esimerkiksi nuorimpaan ikäryhmään kuuluvat ylemmät toimihenkilöt yksityisellä palvelualalla?

Julkaistu raportti ei anna mahdollisuutta näin yksityiskohtaiseen tarkasteluun. Vastauksen saamiseen tarvittaisiin verkkotyökalu, joka antaisi käyttäjän itse valita kysymykset, taustamuuttujat ja vuodet, joita haluaa tarkastella.

Toinen tapa tulosten hyödyntämiseksi olisivat erilaiset lisäselvitykset.

Monen tiedustelun pulma on, että tiedon keräämiseksi tehdään huomattava määrä työtä, mutta tulosten analysointiin ja jatkotutkimuksiin hyvin vähän.

Itseäni kiinnostaisi esimerkiksi kuulla, miten päivittäistä etätyötä tekevien tai vahvaa yhteisöllisyyttä työssään kokevien vastaukset eroavat muiden vastauksista. Toivoisin myös lisää tutkimusta siitä, miten vahvistaa yhteisöllisyyttä, hyvää esihenkilötyötä, luottamusta ja muita voimavaratekijöitä, jotka tukevat tärkeän kuntatyön tekijöitä.   

Lähde:

Lyly-Yrjänäinen, Maija. (2022) Työolobarometri 2021. Työ ja elinkeinoministeriö, Helsinki.

Blogia voi kommentoida noin kuukauden ajan sen julkaisupäivästä.