Työllisyyspakettia käärimässä

Hallituksen tavoite päättää toimista, jotka normaalissa suhdannetilanteessa kasvattavat työllisten määrää 60 000 henkilöllä on vaativa. Ja ilmeisesti budjettiriihessä halutaan tavoitella vielä kunnianhimoisempaa työllisyysvaikutusta. 

Tällä hetkellä parasta työllisyyspolitiikkaa taitaa olla ehkäistä koronapandemian ryöstäytyminen ja vahvistaa samalla työvoiman kysyntää tukevia toimia – julkisia menoja lisäämättä. Valtiovarainministeriön virkamiesmuistio 14.8.2020 nostaa keskusteluun mahdollisia rakenteellisia uudistuksia.

Tarjontapuolella tarvitaan yksilöllisiä palveluja ja työelämän tarpeita vastaavaa osaamisen kehittämistä. Kunta–valtio-suhteen jännitteet vaikeuttavat osaltaan julkisen sektorin voimavarojen kokonaisjohtamista ja tehokasta käyttöä työllisyyspalveluihin. Uutta ajattelua ja yhteisvastuullista asiakaslähtöistä otetta kaivataan, jos kuntien työllisyyskokeilun halutaan onnistuvan. Onnistuessaan kokeilu tehostaisi työllisyyden hoidon voimavarojen käyttöä ja edistäisi vaikeimmin työllistettävien työllistymistä. 

Kuntien työllisyyspalvelut tarvitsevat normiperustan, joka mahdollistaa yksilöllisen palvelun tarjoamisen – joustavasti – myös työmarkkina-alueiden erot huomioon ottaen. Nyt kuntien huolena on, että uudistuksissa rajataan kuntien työllisyyspalvelujen ehtoja. Jos riittävää luottamusta ei ole, palvelujen ohjaus ja valvonta johtavat helposti lisäämään normeja ja byrokratiaa.

Työllisyyden edistämisen ministeriryhmän alaisten työryhmien työtä on nyt tarkoitus koota temaattisesti laajemman ryhmän valmisteltavaksi. Työryhmän asettamista odotellaan. Juuri nyt näyttää siltä, että työmarkkinakeskusjärjestöt eivät löydä yhteisiä esityksiä työvoimapalvelujen ja etuuksien kehittämisestä.

Samaan aikaan te-hallinnossa tapahtuvan työllisyyspalveluja koskevan valmistelun kanssa parlamentaarinen ryhmä valmistelee jatkuvan oppimisen uudistusta. Työnsä käynnistänyt parlamentaarinen sosiaaliturvakomiteakin ulottaa työnsä useammalle hallituskaudelle – etuuksia ja palveluja tarkastellen. 

Myös työllisyystoimien kokoamisessa olisi hyvä nähdä välittömien ja nopeasti toteutettavien uudistusten ja pitkän aikavälin tavoitteiden ja uudistusvalmistelun. Palvelujen, etuuksien ja kannusteiden samanaikainen tarkastelu on tässäkin olennaista. 

Valtiovarainministeriön tuoreessa Työllisyyspaketti-muistiossa kuntien asema työllisyyden hoidossa on vahvasti esillä. Pohdinnassa on muun muassa työllisyys- ja yrityspalveluiden järjestämisvastuun siirtäminen kunnille. Kaikkiaan muistio sisältää jotain vanhaa, jotain uutta. Raikastakin ajattelua.

Joka tapauksessa esiin nostetut ikääntyneiden työllisyyttä, palvelujen ja etuuksien kokonaisuutta koskevat ehdotukset ansaitsevat huolellisen käsittelyn niin virkamiestasolla, poliittisesti kuin työmarkkinakeskusjärjestöissäkin. Rohkeaa tavoitteenasettelua ja yhteisen näkemyksen kokoamista tarvitaan myös kunta-alalla.