Työtuomioistuin hylkäsi varallaolosta nostetun kanteen
Työtuomioistuin on hylännyt kanteen, jossa vaadittiin varallaoloajan lukemista työajaksi ja KT:lta ja Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymältä hyvityssakkoja sekä ylityökorvauksia. Kiista koski laboratoriohoitajien varallaoloa ja sen lukemista työajaksi.
Kanteen nostanut KoHo ry vaati vahvistamaan, että ajalla 26.12.2016–7.1.2018 varallaoloksi tulkittu aika pitää lukea työajaksi muun muassa sen takia, että yöaikaan sijoittuva varallaolo ei ole työsuojelun näkökulmasta voinut olla lepoajaksi luettavaa aikaa. Kanteen mukaan aktiivityökerrat myös toistuivat niin tiheästi, että työntekijät olivat todellisuudessa työhönsä sidottuja.
Kutsut työhön olivat keskimäärin harvassa
Oikeudenkäynnin aikana todettiin riidattomasti, että varallaolovuoroihin oli tullut keskimäärin 1,77 työkutsua. Vuorojen aikana aktiivityötä on ollut noin 15 prosenttia ajasta.
Työtuomioistuimen mukaan työntekijöiden työtehtävät eivät keskimääräin tarkastellen ole varallaolon aikana toistuneet niin lyhyin väliajoin, että varallaolo olisi katsottava työajaksi koko kanteessa mainittuna aikana.
Työtuomioistuin myös katsoi, että varallaoloa ei tule kokonaisuudessaan katsoa työajaksi. Yksittäisiin varallaolovuoroihin on tullut kutsuja työhön tiheämmin ja aktiivityötä on ollut useampi tunti. Työtuomioistuin tulkitsi, että se voi arvioida sitomista varallaoloon vain kanteessa vaaditulla tavalla.
Varallaolon kuormittavuus hoidettava työsuojelun keinoin
Yötyö- ja vuorokausilepomääräyksistä työtuomioistuin totesi, että varallaolon osuminen yöaikaan on tavanomaista. Varallaoloa ei kuitenkaan voi lukea työajaksi vain sillä perusteella, että se sijoittuu päällekkäin työntekijän vuorokausilevon kanssa.
Työtuomioistuin myös katsoi, että varallaolon mahdolliseen kuormittavuuteen on puututtava työsuojelutoimin. Kuormittavuuden perusteella varallaoloaika ei silti pidä lukea työajaksi.
