Työaika ja työnantajan määräämät tutkimukset ja tarkastukset sekä lääkärin määräämät tutkimukset

Työnantajan määräämät terveydenhoidolliset tutkimukset ja tarkastukset

KVTES:n työaikaluvun 4 §:n 2 mom., kohta 4

Määräyksessä todetaan, että työnantajan määräämiin terveydenhoidollisiin tutkimuksiin ja tarkastuksiin taikka viranhoidon tai työn edellyttämiin lakimääräisiin tarkastuksiin kulunut aika luetaan työajaksi myös silloin, kun ne tehdään vapaa-aikana.

Tutkimuksiin tai tarkastuksiin mahdollisesti liittyvää matka-aikaa ei kuitenkaan lueta työajaksi. Mikäli matka-aika ajoittuu viranhaltijan ja/tai työntekijän varsinaiseen työaikaan, työaikaa ei tästä syystä kuitenkaan pidennetä.

On muistettava se, että näihin tutkimuksiin tai tarkastuksiin käytetty ja työajaksi luettu aika otetaan aina huomioon tarkasteltaessa säännöllisen työajan täyttymistä eli sitä, onko työaikajakson lisä- ja ylityöraja ylittynyt.
 
Ennen päätöksen tekoa siitä, luetaanko aika työajaksi vai ei, on keskeistä miettiä, onko kyseessä

• työnantajan määräämä tutkimus tai tarkastus
• viranhoidon ja työn edellyttämä lakisääteinen tarkastus.

Perusteena voi olla esimerkiksi työn aiheuttama terveydellinen vaara (mm. melu, yötyö), työstä johtuva terveydellinen vaatimus (esim. värinäkö, terve iho), turvallisuusnäkökohta (mm. kuljetusala) tai esimiehen määräämä työkykyarvio.

Jos kyseessä ei ole työnantajan määräämä tutkimus tai tarkastus eikä lakimääräinen tarkastus, määräys ei tule sovellettavaksi laisinkaan. Tällöin tutkimukseen tai tarkastukseen käytetty aika ei ole työajaksi luettavaa aikaa.

Myöskään se, että työnantaja on tarjonnut mahdollisuuden käydä lääkärintarkastuksessa, esimerkiksi ikäkausitarkastuksessa, ei tarkoita, että kyseessä on työnantajan määräämä tutkimus tai tarkastus. Tällaisessa tilanteessa työnantaja ei voi myöskään velvoittaa työntekijää osallistumaan tarkastukseen.

Lääkärin määräämät tutkimukset

KVTES:n työaikaluvun 4 §:n 2 mom., kohta 5

Tämä määräys koskee lääkärin lähetteellä määräämiä tutkimuksia, esimerkiksi erikoislääkärin, laboratorio- tai röntgentutkimuksia.

Lähtökohtana on, että jokainen käy niin lääkärissä kuin lääkärin määräämissä tutkimuksissa vapaa-ajallaan. Kun henkilö tietää tutkimuksen ajankohdan etukäteen, hänen on ilmoitettava tästä esimiehelleen, joka voi mahdollisuuksien mukaan ottaa tutkimusajan huomioon työvuorojen suunnittelussa esimerkiksi niin, että tutkimusajaksi suunnitellaan vapaapäivä. 

Mikäli tutkimusta ei voida tehdä työajan ulkopuolella tai kysymyksessä on äkillinen tutkimustarve, työnantajan on järjestettävä vapautus työstä.

Määräys koskee myös synnytystä edeltäviä lääketieteellisiä tutkimuksia, mikäli tutkimus on suoritettava työvuoron aikana.

Määräys koskee niin ikään äkillisessä hammashoidossa käyntiä, jos siihen on tarve samana päivänä.

Vapautus työstä ei vaikuta palkanmaksuun eikä tutkimuksen vuoksi vajaaksi jäävää työaikaa teetetä takaisin. Poissaoloaika ei kuitenkaan ole toteutunutta työaikaa tarkasteltaessa tehtyä säännöllistä työaikaa ja sitä onko lisä- ja ylityöraja ylittynyt. Jos jostain muusta syystä on tarve tehdä suunniteltua enemmän työaikaa, lisä- ja ylityötä voi syntyä.

Määräys ei oikeuta käymään työvuoron aikana missään muissa tutkimuksissa kuin edellä mainituissa. Määräystä ei siis sovelleta lainkaan silloin, kun työntekijä tai viranhaltija käy oma-aloitteisesti lääkärissä, hammaslääkärissä, hoidoissa, useamman päivän kerrallaan kestävissä tutkimuksissa tai tutkimuksissa, jotka on suoritettu viranhaltijan ja/tai työntekijän oma-aloitteisen lääkärissäkäynnin yhteydessä.

Muiden kuin lääkärin määräämien tutkimusten kohdalla työnantajan on harkittava erikseen, mitä vaihtoehtoja on käytössä eli

• myönnetäänkö työntekijälle tutkimuksessa tai tarkastuksessa käynnin ajaksi virkavapautta tai työlomaa (KVTES:n V luvun 11 §:n 3 mom.)
• teetetäänkö vapautukseen käytetty aika takaisin muuttamalla työvuoroluetteloa (KVTES:n III luvun 28 §)
• vähennetäänkö palkasta poissaolotuntien palkka (KVTES:n II luvun 19 §:n 3 mom.).

Työterveyshuolto

Useat työnantajat ovat tehneet työterveyshuoltosopimuksen tietyn lääkäriaseman tai julkisen terveydenhuollon yksikön kanssa. Jos työnantaja käyttää tiettyä työterveyshuollon yksikköä, on työnantajan paikallisesti määriteltävä selvät ohjeet ja tehtävä päätös siitä, miten näissä tilanteissa sovelletaan KVTES:n III luvun 4 §:n 2 momentin kohtia 4 ja 5.
 
Esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä lähtee käymään oma-aloitteisesti työterveyshuollossa lääkärin tarkastuksessa tai tutkimuksessa, ei KVTES:n määräyksen mukaan sovelleta 4 §:n 2 momentin kohtia 4 tai 5.

Mikäli paikallisesti tehdään työterveyshuoltoa koskevia ohjeita, pitää niiden olla riittävän selvät. Ohjeista on käytävä ilmi, millä tavalla työnantajan voi menetellä eri tilanteissa. Työnantajan on myös tiedotettava henkilökunnalle ohjeistuksesta ja pidettävä huoli siitä, että koko henkilökunta on tietoinen käytännöistä.
 
Työantajan onkin muistettava, että kaikkia työntekijöitä ja/tai viranhaltijoita kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti näissäkin asioissa.