Maksetaanko lääkärille tai hammaslääkärille laajennetun toiminnan korvausta, jos hän työskentelee omasta toiveestaan erilaisilla työaikajärjestelyllä kuin muut lääkärit tai hammaslääkärit esimerkiksi klo 17:n jälkeen?

Lääkärisopimuksen (LS) III luvun 2 §:n 5 momentissa määrätään säännöllisen työajan sijoittelusta sopimuskaudella 1.4.2020–28.2.2020. Sen mukaan työnantaja päättää säännöllisen työajan tarkoituksenmukaisesta sijoittelusta arkipäiville maanantaista torstaihin klo 7.30–20.00 ja perjantaina klo 7.30–18.00, siten kuin palvelujen saatavuus, resurssien parempi hyödyntäminen yms. syy tätä edellyttää.

Mikäli lääkärin tai hammaslääkärin säännöllisen työajan työvuoroja sijoittuu maanantaista torstaihin klo 17.00–20.00 tai perjantaisin klo 17.00–18.00, maksetaan LS:n II luvun 7 §:n mukaan laajennetun toiminnan korvausta määräyksessä todetulla tavalla.

Työaikajärjestelyjen lähtökohtana on, että ne suunnitellaan toiminnan tarpeista vastaamaan kulloistakin palvelutarvetta. Työaikajärjestelyt ovat työnantajan työnjohto-oikeuden ytimessä toiminnan järjestämiseksi.

Työnantaja voi kuitenkin suostua tai sopia yksilöllisistä työaikajärjestelyistä lääkärin tai hammaslääkärin kanssa henkilön omien työaikatoiveiden mukaisesti, esimerkiksi työajan tekemisestä tiivistetysti. Tyypillistä tällaisille järjestelyille on, että työaikajärjestelyä ei olisi olemassa ilman lääkärin tai hammaslääkärin omaa toivetta ja järjestelyn yksilöllisyyttä. Tällöin ei lähtökohtaisesti usein enää ole kysymys siitä, että työajan sijoittelusta tulisi maksaa laajennetun toiminnan korvausta.

Jos työnantaja ottaa käyttöön säännöllisen työajan aikaisempaa laajemman työajan sijoittelun sopimuskaudella, tilanne muodostua todennäköisesti sellaiseksi, että myös tällaisen yksilöllisen työaikajärjestelyn piirissä olevalle lääkärille on maksettava laajennetun toiminnan korvausta. Joka tapauksessa työnantajan on tällöin arvioitava yksilöllisiä järjestelyjä ja laajennetun toiminnan korvauksen maksamista myös tästä näkökulmasta.

Se, milloin laajennetun toiminnan korvauksen maksamiselle ei ole edellytyksiä, perustuu viime kädessä aina tapauskohtaiseen harkintaan. Työaikajärjestelyjä ei saa tehdä korvauksen maksamisen kiertämisen tarkoituksessa.