Lääkärisopimuksen 2020–2021 viikkolepomääräykset, esimerkkejä viikkolevosta ja korjaus yleiskirjeen 6/2020 muistioon sekä työaikojen vaikutus työhyvinvointiin

Lääkärisopimukseen tehdyt muutokset vaikuttavat keskeisesti niin työaika- kuin päivystysjärjestelyjen toteuttamiseen. Neuvotteluosapuolille on esitetty lukuisia täydentäviä kysymyksiä määräysten sisällöstä ja niiden käytännön vaikutuksista, joihin tällä yleiskirjeellä pyritään antamaan vastauksia.

Tässä yleiskirjeessä käsitellään seuraavia asioita:

• viikkolepomääräyksen sisältö ja pääsääntö
• työpaikkapäivystyksen vaikutus viikkolepoon
• lepoaikamääräysten vaikutus työvuorosuunnitteluun
• korjaus yleiskirjeen 6/2020 muistioon
• viikkolepo ja vapaamuotoinen päivystys
• työaikojen vaikutus työhyvinvointiin.

1.    Viikkolepomääräyksen sisältö ja pääsääntö

Kunnallisen lääkärien virkaehtosopimuksen (LS) 2020–2021 työaikaluvun 6 §:ssä määrätään viikkolevosta. Määräys ja sen soveltamisohje sinällään ovat säilyneet ennallaan lukuun ottamatta seuraavia muutoksia:

• Viikkolevon menettäminen voidaan korvata lääkärille/hammaslääkärille rahakorvauksena vain lääkärin/hammaslääkärin suostumuksella.
• Sairausloma ja tilapäinen hoitovapaa eivät voi muodostua sopimuksessa tarkoitetuksi viikkolevoksi.
• Viikkolepo 35 tuntia voi muodostua 11 tunnin vuorokausilevosta ja vähintään 24 tunnin erillisestä viikkolevosta (täsmennys soveltamisohjeeseen, kun sopimuksessa on nyt sovittu vuorokausilevosta toisin kuin aikaisemmin).

Sopijapuolet haluavat kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että lääkärisopimuksessa 2020–2021 on tapahtunut muita muutoksia, jotka vaikuttavat työaikasuunnitteluun ja sitä kautta myös viikkolepoa koskevan määräyksen soveltamiseen.  

KVTES:n ja LS:n sopimusmääräysten lähtökohtana on viisipäiväisen työviikon periaate. Viikkolevon suunnittelua on selvitetty LS III luvun 6 §:n soveltamisohjeen kohdassa 1. Viikkolepoa koskeva pääsääntö pystytään luontevasti toteuttamaan viisipäiväisen työviikon periaatetta noudattaen, kun työ- ja päivystysjärjestelyt sijoittuvat maanantaista perjantaihin ja viikonloppu on vapaata.  

LS III luvun 6 §:n mukaan noudatetaan KVTES:n työaikaluvun 24 §:n 1 ja 5 momentin määräyksiä, mikäli se on mahdollista perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon toimintojen tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta. Ko. 24 §:n keskiössä on viisipäiväisen työviikon lisäksi vähintään 35 tunnin viikkolepo, joka voidaan antaa myös keskimääräisenä 14 vuorokauden aikana. Tällöinkin kuhunkin viikkoon tulee kohdistua vähintään 24 tunnin viikkolepo. Tämä on pääsääntö lääkäreidenkin työvuorosuunnittelussa, mutta ajoittain toimintojen tarkoituksenmukainen järjestäminen tuo tähän poikkeuksia, jotka tässä yleiskirjeessä avataan.  

2.    Työpaikkapäivystyksen vaikutus viikkolepoon – erityisesti viikonloppujen osalta

Lääkäreiden ja hammaslääkäreiden säännöllistä työaikaa voidaan sijoittaa ma-pe siten, kun LS II luvun 2 §:n 5 momentin kokeilumääräyksessä todetaan. Lääkärien virkavelvollisuutena oleva päivystystyö, jota tehdään säännöllisen työajan lisäksi, voi kuitenkin ajoittua myös viikonloppuihin. Tällöin tulee kiinnittää huomiota LS III luvun 6 §:n soveltamisohjeessa todetuin tavoin siihen, että esim. viikkolepo pyritään turvaamaan siten, ettei samaa lääkäriä määrätä päivystämään koko viikonloppua. Toisaalta, erityisesti paljon päivystävillä aloilla huomiota tulee kiinnittää siihenkin, että lääkärille turvataan myös työstä vapaita viikonloppuja.

Edellä viitatun LS III luvun 6 §:n lopussa on huomioitu pääsäännön vaihtoehto: 6 §:n pohjana olevan KVTES:n 24 §:n määräyksiä noudatetaan, ”mikäli se on mahdollista perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon toimintojen tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta”. Tavallisin tilanne tällaiselle on työviikko, johon täyden säännöllisen työajan (ja siten viiden työpäivän) lisäksi kohdistuu päivystysvuoroja viikonlopulle. Ajankohdasta ja pituudesta riippuen tällainen päivystys voi toteutua siten, että viikon vuorokausilevot ja viikkolepo toteutuu, mutta useinkaan näin ei ole. Ks. esimerkit 1–4. Tämän vuoksi tällä yleiskirjeellä halutaan tuoda esiin edellytykset ja eräs tapa (esimerkki 5) poiketa pääsäännön mukaisesta viikkolevosta.

Mainittu sopimusmääräys antaa siis mahdollisuuden poiketa viikkolepomääräyksistä sekä siten, että suunniteltu viikkolevon menettäminen tiedetään jo työvuorolistaa tehtäessä tai siten, että /tilanne/päivystys tms. tulee yllättäen. Molemmissa tapauksissa lääkärillä/hammaslääkärillä on kuitenkin oikeus korvaukseen viikkolevon menettämisestä siten, kun LS III luvun 6 §:n soveltamisohjeen kohdassa 2 todetaan, mikäli viikkolepo on jäänyt saamatta. Vaikka sopimusmääräys antaa mahdollisuuden poiketa viikkolevon antamisesta, on tärkeää huomata, että tämä ei saa olla automaatio työvuorosuunnittelussa, vaan pääsääntö on vähintään 24 tunnin viikkolevon turvaaminen lääkärille ja hammaslääkärille. Työpaikkapäivystysvuorojen suunnittelussa viikkolevon saamatta jääminen tulee olla keino, jota käytetään vain toimintojen tarkoituksenmukaisen järjestämisen vuoksi. Sen keskeisenä osana saadaan yleensä myös turvattua paljon päivystävälle lääkärille kokonaisuus huomioiden pidempi lepoaika paremmin 14 vuorokauden ajanjaksolla.  

Edellä esitetyssäkin tilanteessa työnantajan on syytä huomioida, että viikkolevon menettäminen tulee korvata. Ensisijainen keino on lääkärin säännöllisen työajan lyhentäminen ja viikkolevon menetys voidaan korvata rahakorvauksella vain viranhaltijan suostumuksella. Lyhennystä ei tarvitse antaa kokonaisena vapaapäivänä, vaan se vähentää työaikajaksolle suunniteltavaa säännöllistä työaikaa. Se voi lyhentää useammalta päivältä säännöllistä työaikaa tai lyhennys voi kohdistua yhdelle työpäivälle. Jos työajan lyhennys suunnitellaan annettavaksi myöhemmin kuin sillä työaikajaksolla, jossa viikkolevon menettämiskorvaus on syntynyt tai työaikajakso on hyvin pitkä, työnantajan velvollisuus on varmistaa, että lyhennys todella tulee annetuksi. Joka tapauksessa lyhennys on annettava kolmen kuukauden kuluessa työn tekemisestä.

3.    Mitä lääkärisopimuksen lepoaikoja koskevat määräykset tarkoittavat käytännössä työaikasuunnittelussa?

Lääkärisopimuksen mukaan viranhaltijalle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika. Työvuorolla tarkoitetaan määräyksessä sekä säännöllisenä työaikana tehtävää työvuoroa että päivystysvuoroa (työpaikkapäivystys ja poikkeava työpaikkapäivystys), ks. yleiskirjeen 6/2020 muistio.

Tämä määräys koskee myös viikonloppuun sijoittuvia päivystysvuoroja. Tämä tarkoittaa sitä, että jos lääkärille/hammaslääkärille on suunniteltu työpaikkapäivystysvuoro lauantaille tai sunnuntaille sen jälkeen tulee annettavaksi vuorokausilepona vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika. Toisin sanoen työvuoron jälkeen ei voida sijoittaa 24 tunnin viikkolepoa siten, että se voitaisiin myös katsoa annetuksi. Eri asia on, että 35 tunnin viikkolepo voi koostua 11 tunnin vuorokausilevosta ja 24 tunnin viikkolevosta, mutta 24 tunnin viikkolepo ja 11 tunnin vuorokausilepo eivät voi juosta samanaikaisesti. Tämä on tuotu esiin esimerkeissä 1–4. Esimerkissä 5 on tuotu esiin tilanne, jossa viikkolepo jää saamatta viikolla 1.

Seuraavilla esimerkeillä pyritään hahmottamaan lepoaikojen vaikutusta päivystysjärjestelyihin. Työnantajan on hyvä huomioida kaikissa tilanteissa työ- ja päivystysjärjestelyjen kokonaisuus – toimintojen vaatimukset, potilasturvallisuus ja lääkärien/hammaslääkärien työ- ja vapaa-aikajärjestelyjen toimivuus siten, että huomioidaan myös lääkärin/hammaslääkärin työssä jaksaminen ja palautuminen työstä.

Esimerkki 1

Lääkärin päivystysvuoro lauantaina tulee suunnitella alkamaan ja päättymään siten, että sen jälkeen voidaan antaa sekä vuorokausilepo että 24 tunnin viikkolepo. Tällöin on hyvä huomioida, että viikkolepo voi sisältyä osaksi edelliseen ja osaksi seuraavaan kalenteriviikkoon, jolloin viikkolepo katsotaan sen kalenteriviikon viikkolevoksi, johon enin osa viikkolevosta kohdistuu. Tämä tarkoittaa, että osa viikkolevosta voi sijoittua myös maanantaille ja siis seuraavan kalenteriviikon puolelle. Esimerkiksi lauantaina päivystysvuoro klo 9–21. Sen jälkeen 11 tunnin vuorokausilepo ja 24 tunnin viikkolepo. Maanantaina työvuoro alkaa klo 8. Tällöin tulee annetuksi viikkolepo 35 tuntia myös kokonaisuudessaan.

Esimerkki 2

Lääkärin päivystysvuoro sunnuntaina tulee suunnitella alkamaan ja päättymään siten, että sitä ennen on voitu antaa sekä perjantain työrupeaman (säännöllinen työaika tai säännöllinen työaika + työpaikkapäivystys) jälkeinen vuorokausilepo että 24 tunnin viikkolepo. Esimerkiksi päivystysvuoro sunnuntaina klo 8–20. Perjantaina työvuoro on päättynyt klo 16. Sen jälkeen 11 tunnin vuorokausilepo ja 24 tunnin viikkolepo. Tällöin tulee annetuksi viikkolepo 35 tuntia myös kokonaisuudessaan.

Esimerkki 3

Lääkärin säännöllinen työaika perjantaina sijoittuu klo 8–16. Sen jälkeen hän tulee päivystämään pe klo 22 – la klo 8 (LS III luvun 5 §:n 2 mom. yölepo toteutuu). Korvaavaa vuorokausilepoa tulee annettavaksi myöhemmin 5 tuntia (11 tuntia – annettu 6 tuntia) Lääkärille voidaan antaa la klo 8 – su klo 8 viikkolepo 24 tuntia. Lääkärille voidaan suunnitella työpaikkapäivystysvuoro esim. su klo 8–21. Jos lääkärin työvuoro alkaa maanantaina klo 8 vuorokausilepo ko. työpaikkapäivystyksen jälkeen on tullut annetuksi. Korvaava lepoaika perjantain jälkeen on edelleen antamatta. Huom! Sen antamista koskevat säännöt LS II luku 5 § 3 momentti.

Esimerkki 4

Lääkäri voi päivystää myös sekä lauantaina että sunnuntaina, jos lääkärillä on ollut viikkolepo jo aikaisemmin kalenteriviikolla. Esimerkissä on kuvattuna vain osa työaikajaksosta. Loput säännöllisen työajan tunnit on suunniteltu työaikajakson seuraaville viikoille.
Esim. seuraavasti:

LS:n mukaan lääkärin säännöllinen työaika viikossa / km. viikossa on 38 tuntia 15 minuuttia. Kun työpäivien pituus vaihtelee tai viikkolepo suunnitellaan annettavaksi kalenteriviikon aikana, on tarkoituksenmukaista käyttää riittävän pituista työaikajaksoa, jonka aikana säännöllinen työaika tasoittuu keskimäärin 38 tuntiin 15 minuuttiin. Lääkärisopimuksen työaikaluvun 2 §:n 5 momentin mukaan lääkärin säännöllistä työaikaa voidaan sijoittaa maanantaista torstaihin klo 20 saakka ja perjantaisin klo 18 saakka. Kello 17 jälkeen ulottuvia laajennetun toiminnan vuoroja voidaan suunnitella 5 kertaa kuukaudessa.

Esimerkissä säännöllistä työaikaa tehdään kyseisellä viikolla 31 tuntia. Maanantain työvuoron jälkeen tulevat annetuksi sekä 11 tunnin vuorokausilepo että 24 tunnin viikkolepo ja yhteensä viikkolepoa 35 tuntia. Tiistaille voitaisiin suunnitella myös päivystysvapaa (7 tuntia 39 minuuttia), jolloin viikkolepo katsottaisiin myös saaduksi. Päivystysvapaa (aktiivivapaa) on vapaata, joka perustuu päivystyskorvauksen suorittamiseen osin aikana ja osin rahana. LS III luku 11 § esim. 1.
 
Työvuorosuunnittelua tehtäessä on hyvä huomata, että viikkolepo voi tulla annetuksi myös muulloin kuin viikonloppuna. Tämän mahdollistaa ensinnäkin säännöllisen työajan sijoittaminen eri tavoin eri päivinä huomioiden palvelujen saatavuus ja resurssien tarkoituksenmukainen kohdentaminen sekä toisaalta pitkän työaikajakson hyödyntäminen. Tällöin tilanteessa, jossa arkipäivänä pidetty vapaapäivä on päivystyskorvauksia hyödyntäen pidetty erillinen vapaapäivä ilman edeltävän yön päivystystä, ei säännöllistä työaikaa jää muualla työaikajaksolla tältä osin tehtäväksi.

Esimerkki 5

Tässä esimerkissä lääkärillä/hammaslääkärillä on kolme työpaikkapäivystystä kahdessa viikossa kokonaistyötuntimäärän ollessa 98 tuntia. Esimerkin rytmityksellä hänet vapautetaan jälkimmäisen viikonlopun päivystyksistä ja hänelle taataan sinne pidempi viikkolepo. Tässä järjestelyssä ei ensimmäisellä viikolla toteudu viikkolepo, koska perjantain työrupeaman jälkeen on annettava vuorokausilepo 11 tuntia (24 tunnin viikkolepo ja 11 tunnin vuorokausilepoa eivät voi kulua samanaikaisesti). Lääkärisopimuksen 6 §:n nojalla em. järjestely voidaan kuitenkin toteuttaa, mikäli se on perusteltua toimintojen tehokkaan toteutumisen ja potilasturvallisuuden kannalta. Järjestelyssä otetaan huomioon myös työ- ja päivystysjärjestelyjen kokonaisuus ja turvataan paljon päivystävälle lääkärille pidempi lepoaika 14 vuorokauden ajanjaksolla turvaten kuitenkin ensimmäisellekin viikolle vuorokauden mittainen lepo.

4.    Korjaus yleiskirjeen 6/2020 muistioon

Yleiskirjeen 6/2020 liitteenä olevassa muistiossa on kuvattu esimerkkejä työ- ja päivystysjärjestelyistä. Esimerkissä 4a on virhe viikolla kolme, jossa keskiviikolle on merkitty viikkolepo. Siinä tulee olla vuorokausilepo 11 tuntia. Kyseisessä esimerkissä ei viikkolepoa tule annetuksi pääsäännön mukaan lainkaan, vaan tilanne vastaa tältä osin tämän yleiskirjeen 13/2020 esimerkkiä 5 (poikkeus pääsääntöön). Yleiskirjeen 6/2020 esimerkin 4A kolmannen viikon perjantaina tulee ensin antaa 11 h vuorokausilepo klo 16–03, jonka jälkeen viikkolepoa on lauantaina 03–22 (19 tuntia). Antamatta jääneet 5 tuntia tulee korvata säännöllisen työajan lyhennyksenä tai suostumuksella rahana.

5.    Viikkolepo ja vapaamuotoinen päivystys

Yleiskirjeessä on edellä käsitelty viikkolepoa ja lääkärien päivystysjärjestelyjä työpaikkapäivystyksen näkökulmasta.

Lääkäreillä on työpaikkapäivystyksen lisäksi vapaamuotoista päivystystä, joka ei ole työajaksi luettavaa aikaa. Vapaamuotoisessa päivystyksessä työajaksi luetaan vain aktiiviseen työhön käytetty aika. Käytännössä vapaamuotoisen päivystyksen aktiivisuusaste voi vaihdella toiminnoittain, erikoisaloittain ja se voi olla eri päivystysvuoroissa erilainen. Mahdollista on, että päivystysvuoron aikana ei ole lainkaan aktiivityötä. Yleisempää kuitenkin on, että vapaamuotoisen päivystysvuoron aikana tulee yksittäisiä tai useampiakin työhön kutsuja ja työn tekeminen konkretisoituu vuoron aikana.

Käytännössä ei ole ollut harvinaista, että lääkärille on suunnittelu vapaamuotoinen päivystys (takapäivystys) joka alkaa perjantaina iltapäivällä ja päättyy maanantaina aamulla. Lähtökohta kuitenkin aina on, että vähintään 24 tunnin viikkolepo tulee antaa kunakin viikkona silloinkin, kun viikkolepo annetaan keskimääräisenä 14 vuorokauden aikana. Mikäli säännöllisen työajan ja päivystyksen järjestelyistä johtuvasta syystä viikkolepoa ei ole voitu antaa arkiviikon aikana, tulee tarkastella viikonlopun takapäivystyksen aktiivisuutta. Mikäli säännönmukaista on, että tällainen takapäivystys ei ole kovin aktiivinen ja sen aikana toteutuu vähintään 24 h viikkolepo, voidaan järjestelyä jatkaa. Toki tällöin seuraavan viikon aikana on huomioitava puuttuva osa keskimääräisestä viikkolevosta (46h). Jos kuitenkin viikkolepo rikkoutuu jommallakummalla viikolla, viikkolevon menettämisen korvaamisesta määrätään LS III luvun 6 §:ssä.  

On huomattava, että tällainen koko viikonlopun ajan kestävä vapaamuotoinen päivystys muodostaa kolme päivystyskertaa. Lääkärisopimuksen mukaisesti vapaamuotoisessa päivystyksessä yhdeksi päivystyskerraksi katsotaan enintään 24 tuntia kestävä ajanjakso. Sopimuksen mukaisesti lääkäri voidaan velvoittaa ilman suostumustaan päivystämään työpaikkapäivystyksenä enintään 5 kertaa kuukaudessa tai, jos päivystys on yksinomaan vapaamuotoista päivystystä, 6 kertaa kuukaudessa.
    
Työnantajien on syytä kiinnittää huomiota, mitä LS III luvun 9 §:n 2 mom. soveltamisohjeessa todetaan päivystysvuorojen suunnittelusta sekä työkutsujen säännönmukaisuudesta vapaamuotoisessa päivystyksessä. Kuitenkin tällaisessa tilanteessa myös LS III luvun 6 §:n mukainen, poikkeuksellinen ns. suunniteltu viikkolevon saamatta jääminen toimintojen tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta tulee huomioitavaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa tilanteita, jossa viikon täyden säännöllisen työajan (ja työpaikkapäivystyksen) päälle lääkäri/hammaslääkäri on viikonlopun vapaamuotoisessa päivystyksessä ja säännönmukaisesti työhön kutsuja ja työrupeamia tulee viikkolevon aikana siten, että 24 viikkolepo jää saamatta. Esimerkissä 5 on tuotu esiin eräs tapa siihen, miten paljon päivystävien ja siten useamman kuin viisi työpäivää viikossa työskentelevien lääkärien/hammaslääkärien kokonaistilanteen kannalta tätä em. poikkeusta noudattaen voidaan turvata heille yleensä toisaalla pidempi lepoaika. Tällöinkin kuitenkin on syytä kiinnittää huomiota siihen, että 24 tunnin lepoaika täyttyy jossain kohdassa kalenteriviikkoa, vaikka se sisältäisikin osin myös vuorokausilepoa. Tällöin puuttuva osa viikkolevosta tulee korvata säännöllistä työaikaa lyhentämällä tai lääkärin/hammaslääkärin suostumuksella rahana.

6.    Työaikojen vaikutusta työhyvinvointiin tulee seurata

Lääkärisopimuksen uudet määräykset aiheuttavat merkittäviä muutoksia päivystysjärjestelyihin ja sitä kautta päivystävien lääkärien/hammaslääkärien työhön.  
 
Muutokset vaikuttavat ensisijaisesti päivystysvaltaisilla aloilla työskenteleviin. Heidän työhyvinvointiaan, -kuormitusta ja -sidonnaisuutta on syytä seurata päivystysjärjestelyitä muokattaessa.
 
Sopijapuolet näkevät tärkeänä, että osana muutosten läpivientiä, työpaikoilla on yhteinen näkemys niistä periaatteista, joilla tehtyjen muutosten vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen seurataan ja raportoidaan henkilöstölle (esim. erilaiset henkilöstökyselyt tai -mittaukset).
 
Seurantaan olisi hyvä sisällyttää seuraavia teemoja:

• lääkärien/hammaslääkärien päivystykseen osallistuminen (päivystysfrekvenssi kuukaudessa) ja siinä tapahtuneet muutokset uuden Lääkärisopimuksen myötä
• uuden Lääkärisopimuksen vaikutukset lääkärien työmäärään ja työssä jaksamiseen                     
• lepoaikojen toteutuminen päivystyksessä
• työn koettu kuormittavuus
• työn positiiviset voimavaratekijät
• henkilöstön riittävyys ja toiminnan tarkoituksenmukainen resurssointi.

Samojen mittarien käyttö mahdollistaa oman toimipaikan tilanteen vertaamisen muihin vastaaviin toimipaikkoihin. Seurannassa voikin hyödyntää samoja mittareita, joita on käytetty kansallisissa koko lääkärikuntaa koskevissa tutkimuksissa. Vertailuaineistoa eri toimintasektoreilla toimivien lääkärien tilanteesta on saatavissa esimerkiksi Lääkäriliiton, Helsingin yliopiston sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Työolot ja terveys -tutkimuksesta tai Työterveyslaitoksen kuntasektorin hyvinvointia kartoittavista tutkimuksista. Lisää esimerkkejä seurannassa hyödynnettävistä mittareista löytyy Lääkäriliiton verkkosivuilta.

Suun terveydenhuollon osalta tietoa löytyy Suomen Hammaslääkäriliiton verkkosivuilta.

Muutosten onnistunut läpivienti edellyttää henkilöstön kuulemista eri muutosvaiheissa ja luottamusmiesten tiivistä mukana oloa muutosten suunnittelussa ja toteutuksessa.

Sopijapuolet tulevat toteuttamaan ensi vuoden lopulla oman tutkimuksen työaikamääräysten käyttöönotosta ja vaikutuksista.

KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS

Työmarkkinajohtaja Markku Jalonen

Neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas