Lepoajat ja rajoitukset yötyöhön
3 § Päivittäinen lepoaika (ruokailutauko)
1 mom. Terveyskeskuksen ja sairaalan lääkärit ja hammaslääkärit sekä muut kuin praktikkoeläinlääkärit
Viranhaltijalle annetaan vähintään puolen tunnin pituinen työaikaan kuulumaton ruokailutauko tai hänen niin halutessaan tilaisuus ateriointiin työaikana työpaikalla tai työnantajan osoittamassa asianomaisen laitoksen ruokasalissa tms. siten, ettei järjestelystä aiheudu häiriötä työn kululle tai suoritettaville palveluksille ja että ruokailusta aiheutuva työstä poissaolo kestää enintään 15–20 minuuttia.
Jos työrupeaman pituus ylittää 10 tuntia, viranhaltijalle on annettava edellä mainitun tauon lisäksi tilaisuus ruokailla työajalla 15–20 minuutin ajan kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.
Soveltamisohje
Työaikaan kuulumattoman ruokailutauon aikana viranhaltija saa esteettömästi poistua työpaikalta esim. terveyskeskuksesta tai sairaalasta. Sitä vastoin hän ei voi poistua työpaikalta työaikana – ei siis myöskään työaikaan kuuluvan ruokailutauon aikana – muutoin kuin viranhoitoon liittyvissä asioissa tai poikkeuksellisesti esimiehen luvalla.
Lepoaikoja (ruokailutaukoa) ei ole välttämätöntä määrätä pidettäväksi tiettynä kellonaikana, vaan voidaan menetellä esimerkiksi siten, että lepoaika pidetään tiettyjen kellonaikojen välisenä aikana silloin kun se on virkatehtävien kannalta tarkoituksenmukaisinta, jolloin tarkan ajankohdan määrää asianomainen esimies tai viranhaltija itse.
2 mom. Muut sopimuksen piiriin kuuluvat
Muiden kuin edellä 1 momentissa mainittujen viranhaltijoiden, joiden säännöllinen työaika on sopimuksessa määrätty, päivittäinen lepoaika määräytyy KVTES:n työaikaluvun 25 §:n 1 momentin mukaan.
4 § Palautumistauko
Viranhaltijalle järjestetään päivittäin yksi 10 minuutin pituinen tauko (esimerkiksi kahvitauko), joka luetaan työaikaan ja jonka aikana viranhaltija/työntekijä ei saa poistua työpaikalta. Tauon järjestämisestä ei saa aiheutua häiriötä työn kululle tai suoritettaville palveluille. Taukoa ei saa sijoittaa työvuoron/työpäivän alkuun tai loppuun eikä päivittäisen lepoajan yhteyteen.
5 § Vuorokausilepo
1 mom.
Viranhaltijalle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika.
Soveltamisohje
Vuorokausilepo on pääsääntöisesti annettava 1 momentin mukaan.
Päivystysasetuksessa (583/2017) säädetään kiireellisen hoidon antamisesta ja päivystyksen järjestämisestä. Näiden velvoitteiden täyttäminen voi edellyttää sitä, että vuorokausilepoa lyhennetään käytettävissä olevat resurssit huomioiden tämän pykälän 2 momentin edellytyksin.
Ks. työpaikkapäivystyksen jälkeisen työpäivän suunnitteleminen vapaaksi 17 §.
2 mom.
Vuorokausilepo voidaan poikkeuksellisesti suunnitella 11 tuntia lyhyemmäksi seuraavin edellytyksin:
- viranhaltijalla on mahdollisuus työrupeaman aikana klo 23–8 välillä vähintään 3 tunnin keskeytymättömään lepoon tai
- kyse on yhteispäivystyksen työpaikkapäivystyksestä tai jaetusta työpaikkapäivystyksestä enintään klo 23 saakka
ja päivystysjärjestelyjä ja muuta toimintaa ei saada muutoin tarkoituksenmukaisesti järjestettyä.
Työnantajan edustajan on käytävä läpi yhdessä luottamusmiehen kanssa yksikön/klinikan resurssitilanne, työjärjestelyt ym. asiaan vaikuttavat seikat ja varattava luottamusmiehelle tilaisuus esittää mielipiteensä. Tarkastelu tehdään, jos palvelujen järjestämisessä tapahtuu olennainen muutos, jolla on vaikutusta työvuorojärjestelyihin.
Soveltamisohje
Tämän momentin a-kohdassa tarkoitettu kolmen tunnin keskeytymätön lepo voi rikkoutua vain, mikäli potilaan hoito tai hoidon tarpeen arviointi välttämättä edellyttää lääkärin läsnäoloa eikä käytettävissä ole muuta terveydenhuollon ammattihenkilöä, joka voi hoidon tai hoidontarpeen arvion toteuttaa.
3 mom.
Viranhaltijalle on annettava saamatta jäänyt vuorokausilepo korvaavana lepoaikana seuraavan vuorokausilevon yhteydessä. Jos se ei ole työn järjestelyistä johtuvista painavista syistä mahdollista, korvaava lepoaika on annettava niin pian kuin se on mahdollista, kuitenkin 14 vuorokauden kuluessa. Korvaava lepoaika on annettava yhdenjaksoisena, eikä sitä saa sijoittaa vapaamuotoisen päivystyksen, viikkolevon tai päivittäisen lepotauon ajalle.
Esimerkki (1 mom.)
Lääkäri työskentelee säännöllisenä työaikana maanantaina klo 8.00–15.30, jonka jälkeen hän päivystää iltapäivystyksenä klo 15.30–21.00. Seuraava työpäivä alkaa tiistaina normaalisti klo 8.00. 11 tunnin vuorokausilepo on annettu tarkasteluvälillä klo 8.00–8.00.
Esimerkki (1 mom.)
Lääkäri työskentelee säännöllisenä työaikana tiistaina klo 8.30–16.00, jonka jälkeen hän on vapaamuotoisena päivystäjänä klo 16.00 – ke klo 8.30 ja työssä jälleen säännöllisenä työaikana ke 8.30–16.00. Aktiiviaikaa vapaamuotoisen päivystyksen aikana on klo 16.00–19.00, klo 21.00–0.00, klo 1.00–2.00. Vuorokausilevon tarkastelujakso on klo 8.30–8.30. Tuona aikana lepoa on yhteensä 9,5 tuntia eli korvaavana lepoaikana tulee antaa 1,5 tuntia. Se annetaan seuraavan vuorokausilevon yhteydessä (11 + 1,5 tuntia) ke klo 16.00 – to klo 8.30 (16,5 tuntia).
Esimerkki (2 mom. a-kohta)
Kiireellisen hoidon turvaamiseksi edellytyksenä on, että lääkäri päivystää työpaikalla. Työpaikkapäivystyksen aktiivityö sijoittuu yleensä päivystyksen alkupäähän. Aamuyö on useimmiten rauhallisempaa, jonne sijoitetaan vähintään 3 tunnin lepo. Työpaikkapäivystys luetaan kuitenkin kaikkien päivystystuntien osalta työajaksi. Lääkäri työskentelee maanantaina klo 8.00–15.30 säännöllisenä työaikana, jonka jälkeen hän päivystää klo 15.30 lähtien tiistaiaamuun ja raporttien antamisen jälkeen päättää työskentelyn klo 10.00. Vuorokausilepo (11 tuntia) ma–ti klo 8.00–8.00 jää saamatta kokonaan, vaikka päivystäjä saa yhdenjaksoisen 3 tunnin levon klo 3.00–6.00. Seuraava työpäivä alkaa keskiviikkona klo 8. Vuorokausilepo (11 tuntia) tiistain työskentelyn jälkeen sekä maanantain korvaava lepoaika (11 tuntia) annetaan ti klo 10.00 – ke klo 8.00 (22 tuntia).
Esimerkki (2 mom. b-kohta)
Lääkäri työskentelee säännöllisenä työaikana maanantaina klo 9.00–15.30, jonka jälkeen hän siirtyy yhteispäivystykseen päivystämään iltapäivystyksenä klo 15.30–23.00. Seuraava työpäivä alkaa tiistaina klo 8.00. 11 tunnin vuorokausilevosta jää saamatta 2 tuntia, jotka annetaan välittömästi seuraavan vuorokausilevon yhteydessä (11 tuntia + 2 tuntia), joka alkaa tiistaina klo 17 ja päättyy keskiviikkona klo 7.30 (14,5 h).
6 § Viikkolepo
Noudatetaan KVTES:n työaikaluvun 24 §:n 1 ja 5 momentin määräyksiä, mikäli se on mahdollista perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon toimintojen tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta.
KVTES:n työaikaluvun 24 §:n 3 momentissa määrätyn lisäksi voidaan sopimuksen piiriin kuuluva määrätä päivystämään tai kutsua työhön viikkolevon tai muun vapaapäivänsä aikana, mikäli se on perusteltua toimintojen tehokkaan toteuttamisen ja potilasturvallisuuden kannalta. Lääkärillä/hammaslääkärillä on kuitenkin oikeus saada mahdollisesti saamatta jääneestä viikkolevosta KVTES:n työaikaluvun 24 §:n 4 momentissa määrätty korvaus, joka voidaan suorittaa lääkärin/hammaslääkärin suostumuksella myös rahana.
Soveltamisohje
1 Viikkolevon suunnittelu
Sopimusmääräysten lähtökohtana on viisipäiväisen työviikon periaate. Jotta vapaapäivät tulevat asianmukaisesti annetuiksi, otetaan vapaapäiväjärjestelyt huomioon jo työvuoroluetteloa laadittaessa. Vapaapäiviä ovat myös esim. arkipyhät ja päivystyskorvauksena annetut vapaat. Esim. viikkolepo pyritään turvaamaan siten, ettei samaa lääkäriä määrätä päivystämään koko viikonloppua. Muutoinkin työaikajakson työ- ja päivystysjärjestelyjä suunniteltaessa tulisi huolehtia siitä, että jaksoon sisältyy myös sellaisia vapaapäiviä, jona viranhaltija on vapaa virkatehtävistään ja päivystysvelvollisuudestaan.
Viikkolepo tarkoittaa sitä, että viranhaltijalle annetaan kalenteriviikon aikana 35 tunnin/keskimäärin 35 tunnin yhtäjaksoinen vapaa, jona aikana hän ei ole tehnyt työtä (esim. säännöllistä työaikaa tai vapaamuotoisen päivystyksen aikana aktiivityötä tai puhelin- tai muuta etäkonsultaatiota). Viikkolepo voidaan järjestää joko siten, että jokaiseen kalenteriviikkoon sisällytetään vähintään 35 tunnin yhtäjaksoinen vapaa tai että viikkolepo annetaan keskimääräisenä 14 vuorokauden ajanjaksossa siten, että yhtäjaksoinen vapaa-aika on kummallakin viikolla vähintään 24 tuntia, ja toisen viikon vapaan pituus on ensimmäisen viikon vapaan pituus vähennettynä 70 tunnista, esim. 1 viikolla 24 tuntia ja 2 viikolla 46 tuntia tai 1 viikolla 30 tuntia ja 2 viikolla 40 tuntia (yhteensä viikkolepo on siis 70 tuntia). Viikkolepo 35 tuntia voi muodostua 11 tunnin vuorokausilevosta ja vähintään 24 tunnin erillisestä viikkolevosta.
Työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuden piiriin kuuluu päättää, kumpaa järjestelmää viikkolevon antamisesta noudatetaan. Viikkolevon antaminen keskimääräisenä ei edellytä säännönmukaisuutta eikä pysyvyyttä, vaan viikkolepo voidaan antaa keskimääräisenä myös tilapäisesti. Selvyyden vuoksi on viikkolevon antamista koskevat yleiset periaatteet, mm. kumpaa järjestelmää lähtökohtaisesti noudatetaan, syytä sisällyttää työvuoroluetteloiden laatimista koskeviin yleisohjeisiin.
Viikkolevon tulee olla viranhaltijan tiedossa etukäteen, mutta työvuoroluetteloon sitä ei tarvitse merkitä erikseen, vaan se ilmenee välillisesti työvuorojen alkamisesta ja päättymisestä. Viikkolepo voi sisältyä osaksi edelliseen ja osaksi seuraavaan kalenteriviikkoon, jolloin viikkolepo katsotaan sen kalenteriviikon viikkolevoksi, johon enin osa viikkolevosta kohdistuu.
Työnantajalla on oikeus tarvittaessa yksipuolisesti muuttaa suunnitellun viikkolevon antamisajankohtaa. Tämä voi tulla kyseeseen esim. silloin, kun viranhaltija joutuu suunnitellun viikkoleponsa tai päivystyksen aikana työhön. Viikkolevoksi tai sen osaksi katsotaan tällöin pisin saatu yhtenäinen vapaa-aika.
Mikäli viranhaltija ei ole ollut työssä koko viikkoa mm. vuosiloman, virkavapaan tai työaikakorvausvapaiden vuoksi siten, että poissaolo on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään 35/keskimäärin 35 tuntia, katsotaan viikkolepo annetuksi. Sairausloma ja tilapäinen hoitovapaa eivät ole tässä tarkoitettua viikkolepoa.
2 Viikkolevon menettämiskorvaus
Jos (työaikalain alainen) viranhaltija joutuu viikkolevon aikana työhön, katsotaan pisin yhtenäinen saatu vapaa viikkolevoksi tai sen osaksi ja viikkolevon saamatta jääneestä osasta eli siltä ajalta kuin viikkolevon aikana on jouduttu tekemään työtä, suoritetaan KVTES:n 24 §:n 4 mom. määrätty viikkolevon menettämiskorvaus. Esim. jos on suunniteltu 24 tunnin vapaa, jonka kuluessa on tehty ensin 2 tuntia ja sitten 1 tunti eli yhteensä 3 tuntia, suoritetaan menettämiskorvaus 3 tunnilta (työn tekemiseen käytettyä aikaa ei pyöristetä ylös- eikä alaspäin korvausta suoritettaessa). Jos suunnitellusta viikkolevosta on keskeytyksen ulkopuolella eli työn tekemisen päätyttyä vielä jäljellä aikaa, viikkolepo jatkuu keskeytyksen jälkeen (levon keskeytyksestä ei seuraa, että keskeytyksen lisäksi koko sen jälkeisestä ajasta tulisi suoritettavaksi viikkolevon menettämiskorvaus).
7 § Raskaana olevan yötyö
Työnantajan tulee vapauttaa raskaana oleva viranhaltija työaikalain mukaisesta klo 23–6 välillä tapahtuvasta yötyöstä ja osoittaa viranhaltija työskentelemään klo 23–6 ulkopuolella, jos yötyö lääkärin lausunnon perusteella on haitallista raskaana olevan viranhaltijan terveydelle tai sikiön terveydelle ja kehitykselle.
Soveltamisohje
Työnantajalla on velvollisuus vapauttaa raskaana oleva viranhaltija yötyön tekemisestä.
Viranhaltijan työkyky huomioiden 28 raskausviikon jälkeen suositellaan, että viranhaltija vapautetaan kokonaan päivystysvelvollisuudesta. Mikäli päivystysjärjestelyjä ei voida toteuttaa viranhaltijan vapauttamisella toiminnallisista syistä johtuen, ao. viranhaltijan päivystysvuoroja vähennetään tai lyhennetään.
Työnantaja voi aina vapauttaa viranhaltijan päivystysvelvollisuudesta tai vähentää/lyhentää päivystysvuoroja raskausviikkojen lukumäärästä riippumatta, jos tämä on aiheellista viranhaltijan työkyky ja tilanne muuten huomioiden.
