Uusi työsopimuslaki

Kesäkuun 1. päivänä 2001 tulee voimaan uusi työsopimuslaki (55/2001). Tällä lailla kumotaan vuonna 1970 annettu työsopimuslaki siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Tähän lainsäädäntöuudistukseen liittyy myös lukuisien muiden lakien vähäisiä tarkistuksia ja yhden kokonaan uuden lain säätäminen. Viimeksi mainittu on laki työehtosopimuksen sitovuuden vahvistamisesta (56/2001). Muutoksista mainittakoon mm. laki työehtosopimuslain 2 §:n muuttamisesta (58/2001), laki työtuomioistuimesta annetun lain muuttamisesta (59/2001) ja laki työttömyysturvalain muuttamisesta (61/2001).

Uusi työsopimuslaki on lähtökohdiltaan ja päälinjoiltaan voimassa olevan työsopimuslain mukainen. Siihen sisältyy kuitenkin kokonaan uusia säännöksiä (esim. säännös työsuhteen kestosta riippuvista työsuhde-etuuksista, vapautuvista työpaikoista tiedottaminen ja nimenomainen säännös työttömyyspäivärahan vaikutuksesta korvausten maksamiseen). Muutoksia tai täsmennyksiä on lisäksi tehty lukuisiin säännöksiin. Osa viimeksi mainituista on selviä muutoksia voimassa olevaan työsopimuslakiin nähden (esim. koeajan pituus määräaikaisessa työsopimuksessa ja purkamisoikeuden raukeamiselle säädetty määrä-aika). Osa uusista säännöksistä poikkeaa aikaisemmasta laista lähinnä kirjoitustavaltaan eikä niillä ole pyritty asiallisiin muutoksiin (esim. työsopimuksen purkamisperusteet). Uudesta laista on myös kokonaan jätetty pois eräitä voimassa olevaan lakiin sisältyviä säännöksiä, joita ei enää ole katsottu tarpeelliseksi (esim. palkan maksamiseen liittyvät voimassa olevan lain 18 - 21 §§ ja sairaanhoitoa koskeva 29 §).

Tavoitteena on ollut, että uusi työsopimuslaki olisi johdonmukainen kokonaisuus ja säännökset olisivat selkeitä, täsmällisiä ja helppolukuisia. Tämän tavoitteen kanssa on jossain määrin ristiriidassa se, että hallituksen esityksen (HE 157/2000) perusteluissa on lukuisia tulkintoja, jotka eivät ilmene itse lakitekstistä. Lakiin sisältyy myös säännöksiä, jotka on tarkoituksella jätetty avoimeksi ja tulevan oikeuskäytännön varaan (esim. I luvun 5 §:n säännös työsuhteen kestosta riippuvista työsuhde-etuuksista).

Laki on jaettu 13 lukuun ja kussakin luvussa säännösten numerointi alkaa alusta. Näin ollen lakitekstiin viitatessa on syytä yleensä mainita työsopimuslain asianomaisten luvun numero ja ao. säännöksen numero. 1. luvussa ovat työsuhteessa sovellettavat yleiset säännökset, 2. luvussa työnantajan ja 3. luvussa työntekijän velvollisuuksia koskevat säännökset. 4. luku koskee perhevapaita ja 5. luku lomauttamista. Työsuhdeturvaa koskevat säännökset ovat luvuissa 6 - 9. Luvussa 10 ovat säännökset työsopimuksen pätemättömyydestä ja kohtuuttomista ehdoista ja luvussa 11 kansainvälisluonteisia työsopimuksia koskevat säännökset. 12 luvussa ovat säännökset työsopimusosapuolien vahingonkorvausvelvollisuudesta ja 13 luvussa erinäisiä säännöksiä (mm. säännös työsopimuslain säännösten pakottavuudesta ja poikkeamismahdollisuudesta työehtosopimuksella, kanneaikaa koskeva säännös ja rangaistussäännökset). 14 lukuun sisältyvät voimaantulo- ja siirtymäsäännökset.

Tämän kirjeen liitteessä on lyhyesti selostettu uuden työsopimuslain voimassa olevan lain säännöksiin nähden muuttuvia säännöksiä.

KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS

Työmarkkinajohtaja                    Jouni Ekuri

Neuvottelupäällikkö                   Heikki Saipio

LIITTEET

1. Työsopimuslaki (55/2001)   www.finlex.fi/fi/laki  
2. Uusi työsopimuslaki -  keskeisiä muutoksia voimassa olevaan työsopimuslakiin verrattuna