Kunnallisen työmarkkinalaitoksen eriävä mielipide nollatuntisopimusten pelisääntöjä selvittäneen työryhmän mietintöön

Tarve sopia työsopimuksessa vaihtelevasta työajasta tai jättää sopimatta vähimmäistyöajasta voi johtua sekä työntekijän että työnantajan tarpeista. Työntekijöiden tarpeet liittyvät erityisesti erilaisten elämäntilanteiden edellyttämään joustavaan työskentelyyn myös tilanteissa, joissa aloite vaihtelevan työajan sopimiseen tulee työnantajalta. Vaihtelevan työajan sopimuksissa työllistämiskynnys on todennäköisesti alempi, kuin tilanteissa, joissa sovitaan kiinteästä työajasta. Vaihtelevan työajan työsopimus sekä tarvittaessa töihin kutsuttaessa työskentely ovat väylä kiinteällä työajalla tehtävään työhön.

Työryhmän tehtävänä oli selvittää nollatyösopimuksiin ja muihin vaihtelevan työajan sopimuksiin sovellettavan työlainsäädännön sisältöä sekä arvioida mahdolliset lainsäädännön muutostarpeet. Selvitystyön pohjalta työryhmän tuli valmistella tarvittavat lainsäädäntömuutokset, joilla turvataan työntekijöiden asema ja samalla mahdollistetaan riittävän joustavien työaikajärjestelyjen käyttäminen sellaisessa työssä, jossa työvoiman tarve vaihtelee ennakoimattomalla tavalla. Muutokset eivät toimeksiannon mukaan saa johtaa työllisyyden ja työpanoksen vähentymiseen. Muutostarpeita arvioitaessa tuli kiinnittää huomiota sopimussuhteen kummankin osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoon sekä selvyyteen sovellettavista pelisäännöistä.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on mietinnössään (TyVM 2/2017) todennut, että muutokset eivät saa vähentää kansantalouden työtunteja ja työllisyyttä.

Esityksessä ei ole kiinnitetty huomiota kummankin osapuolen oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoon. Esityksessä lisätään työnantajan velvoitteita monin eri tavoin ja samanaikaisesti vähennetään työntekijän velvoitteita. Esitetyt lain muutokset nostavat työllistämiskynnystä ja lisäävät hallinnollista taakkaa.

Voimassa oleva työsopimuslain mukaan työnantaja on muun muassa velvollinen tarjoamaan osa-aikaiselle lisätyötä (TSL 2 luku 5 §). Työnantaja on myös velvollinen tiedottamaan vapautuvista työpaikoista siten, että osa-aikaisilla on samat mahdollisuudet hakeutua näihin työpaikkoihin kuin kokoaikaisilla työntekijöillä (TSL 2 luku 5 §). Työlainsäädäntö turvaa nykyisellään riittävästi vaihtelevaa työaikaa tekevän työntekijän aseman.

Kunnallinen työmarkkinalaitos (jäljempänä KT) ei kannata työryhmän työskentelyn päätteeksi laaditussa hallituksen esityksessä esitettyjä lainmuutoksia. Esitykseen tulisi tehdä ainakin seuraavat muutokset:

Työsopimuslaki

1 luku: Yleiset säännökset

11 §: Vaihteleva työaikaehto:

Esityksen mukaan: Vaihteleva työaikaehto olisi sallittu vain työntekijän pyynnöstä tai kun tarjolla olevan työn määrä vaihtelee lakiin kirjatulla tavalla. Jos työsopimus on tehty työsuhdeturvan kiertämistarkoituksesta, tulisi työntekijän vaatimuksesta noudattaa työvoimatarvetta vastaavaa kiinteää työaikaa.

• Esitetty lainmuutos, johtaa herkästi riitoihin siitä onko vaihtelevaan työajan ehto ”hyväksyttävä” ja onko toimittu kiertämistarkoituksessa. Lainmuutos nostaa työllistämiskynnystä.

Esityksen mukaan: Laissa tarkoitettuna vaihtelevana työaikaehtona ei pidettäisi sellaista työaikajärjestelyä, jossa työntekijä saa itse päättää työajan pituudesta. Kysymys voisi olla esimerkiksi provisio- tai muuhun suoritepalkkaukseen perustuvasta työstä, jossa ei ole sovittu täsmällisestä työaikaehdosta. Tämän tyyppisten sopimuksen ominaisuutena esityksen mukaan on yleensä työntekijän mahdollisuus itse määritellä, kuinka paljon hän tekee työtä. Työajan vaihtelevuus ei johdu työnantajan työvoimatarpeesta vaan pikemminkin työntekijän tarpeesta.

• Perusteluissa tulisi todeta, että laissa tarkoitettuna vaihtelevana työaikaehtona ei pidettäisi myöskään työsopimuksia, joissa työntekijälle annetaan oikeus aina kieltäytyä tarjotusta työtehtävästä.

Esityksen mukaan: Jos työvoimatarve havaitaan muodostuneen kiinteäksi, on työnantajan tarjottava työntekijälle kiinteäaikaista työsopimusta. Työntekijällä olisi oikeus kieltäytyä työaikaehdon muuttamisesta, koska vaihtelevaan työaikaehtoon perustuvan sopimuksen voi alkujaankin tehdä työntekijän pyynnöstä.

• Toimeksiannon mukaan valmistelussa tuli kiinnittää huomiota oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoon. Tasapainoista ei ole, että tilanteessa, jossa työvoimatarpeen havaitaan muodostuneen kiinteäksi, uusi työaika sitoisi vain työnantajaa. Kyseinen työnantaja velvoite myös johtaa tulkintariitoihin ja nostaa työllistämiskynnystä.

Esityksen mukaan työsuhdeturvan kiertämisellä tarkoitetaan myös menettelyä, jossa 1 momentissa säädetyn määritelmän kiertämiseksi sovittaisiin vähäisestä kiinteästä työajasta, jonka lisäksi teetettäisiin kiinteän työvoimatarpeen kattamiseksi runsaasti lisätyötä.

• Työryhmän toimeksianto koski vain vaihtelevan työajan työsopimuksia. Esitetty muutos poikkeaa työryhmän toimeksiannosta. KT vastustaa sääntelyn ulottamista koskemaan kiinteän työajan osa-aikaisia työsopimuksia ja näissä tehtävää lisätyötä.

2 luku: Työnantajan velvollisuudet

4 §: Selvitys työnteon keskisistä ehdoista

Esityksen mukaan: Työnantajalle tulisi velvollisuus antaa kirjallinen selvitys, johon on merkitty säännöllisen työajan vaihteluväli sekä syyt vaihtelevan työajan käyttöön. Työnantajalle tulisi velvollisuus myös antaa arvio tarjottavan työn ennakoidusta määrästä sekä velvollisuus antaa uusi arvio, jos toteutunut työaika poikkeaa olennaisesti aikaisemmasta arviosta. Työntekijän pyynnöstä työnantajan tulisi antaa arvio vuosittain.

• Vaihteluväliä ei voida kirjata, jos kysymys on tarvittaessa töihin kutsuttavasta työntekijästä.
• Esitetty lainmuutos nostaa herkästi riitoja siitä, onko ilmoitettu vaihteluväli ja syyt vaihtelevan työajan käyttöön asianmukaiset. Lain kirjaus siitä, että arvio tulee antaa, mikäli työaika poikkeaa ”olennaisesti” aikaisemmasta, johtaa tulkintaongelmiin. Työnantajan velvoite antaa useita arvioita vuosittain, lisää hallinnollista taakkaa. 4 §:n muutosehdotukset nostavat työllistämiskynnystä.
• Mikäli katsotaan tarpeelliseksi lisätä 4 §:ään kirjattavia tietoja, riittävää olisi se, että työnantajalle asetettaisiin velvoite ilmoittaa vaihteluväli ja syyt vaihtelevan työajan käyttöön. Tämä velvoite sinällään jo vaikuttaisi siihen, että työsuhteen alussa arvioidaan tarkoin mitä voidaan sopia teetettävien tuntien osalta.

11 §: Sairausajan palkka

Esityksen mukaan: Vaihtelevaa työaikaa noudatettaessa työntekijälle turvattaisiin sairausajan palkkana määrä, joka hänelle olisi työkykyisenä maksettu palkkana sairausajan palkkaan oikeuttavalta ajalta. Perusteluissa on mm. todettu, että tilanteissa, joissa työvuoroluetteloa ei ole laadittu, on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko työntekijälle todennäköisesti tarjottu töitä vai ei.

• Vaihtelevaa työaikaa tekevän kohdalla on usein vaikea ja käytännössä mahdoton arvioida millaisia työvuoroja hänellä olisi ollut, mikäli hän olisi ollut työkykyinen. Vaikeaksi arvion tekee myös se, että tosiasiassa työntekijällä on vaihtelevan työajan työsopimuksissa tosiasiassa itse oikeus kieltäytyä tarjotusta työstä, joten arvion tekeminen mitä töitä kullekin vaihtelevan työajan työntekijälle olisi tarjottu ja mitä töitä hän olisi ottanut vastaan, on usein mahdotonta. Lakiesityksen kirjausten perustella ei voida tietää kuinka pitkältä ajalta kullakin on oikeus sairausajan palkkaan. Tämä johtaa riitoihin. Tulkintaongelman vuoksi työllistämiskynnys nousee.
• Tulkinta on selkeämpi niiden kohdalla, joiden sairausajan palkka määräytyy suoraan työsopimuslain perusteella. Työehtosopimusten perusteella työntekijöillä on oikeus sairausajan palkkaan huomattavasti pidemmältä ajalta, mikä johtaa tulkintaongelmiin sen osalta mitä töitä olisi tehty, jos olisi ollut työkykyinen.
• Mikäli katsotaan tarpeelliseksi tarkentaa työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan, tulisi oikeus sitoa siihen, että työntekijällä olisi oikeus saada sairausajan palkkaa sovituilta työtunneilta ja/tai laaditun työvuoroluettelon mukaisilta työtunneilta.

6 luku: Yleiset säännökset työsopimuksen päättämisestä

4 a §: Vaihtelevan työaikaehdon sisältävän työsopimuksen irtisanominen

Esityksessä on määritelty työntekijän vähimmäispalkka irtisanomisajalta.

• Työryhmän tuli kiinnittää huomiota oikeuksien ja velvollisuuk-sien tasapainoon. Lakiesityksen mukaan määräytyvä irtisa-nomisajan palkka antaisi työntekijälle mahdollisuuden saada irtisanomisajalta huomattavasti tavanomaista suurempi palkka ilman työtekoa, jos hän ajoittaa irtisanoutumisensa sopivaan ajankohtaan, jolloin työtä ei voida tarjota. Työntekijä ei voi irtisanoutumalla päästä parempaan asemaan kuin mikä hänellä muutoin olisi.

Työaikalaki

18 §: Työntekijän suostumus

Esityksen mukaan vaihtelevan työajan työsopimuksissa työntekijä ei voisi sitoutua tekemään lisätyötä tarvittaessa. Lisätyösuostumus voitaisiin antaa vain rajoitetuksi ajaksi kerrallaan.

• Työryhmän tuli kiinnittää huomiota oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoon. Esityksessä on monessa eri kohdassa lisätty työnantajan velvoitteita, vastuita ja hallinnollista taakkaa. Nämä nostavat työllistämiskynnystä. Esityksessä lisätään työnantajan velvoitteita ja samaan aikaan lievennetään työntekijän vastuuta työtehtävistään. Jos laissa toteutetaan työnantajan vastuuta lisäävät muutokset, tulee laissa edelleen mahdollistaa se, että työsopimuksella sitoudutaan tarvittaessa lisätyön tekemiseen.

35 §: Työvuoroluettelo

Esityksen mukaan työntekijä voisi painavasta syystä kieltäytyä hänelle merkitystä työvuorosta.

• Tältä osin viitataan edellä 18 §:ssä todettuun. Jos toteutetaan työnantajan velvoitteita lisäävät kohdat, ainakin tässä tilanteessa myös vaihtelevan työajan työntekijän on noudatettava laadittua työvuoroluetteloa.

KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS

Neuvottelupäällikkö Sari Ojanen

Työmarkkinalakimies Anne Kiiski