Lausunto tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistuksen koordinaatioryhmän väliraportista
Oikeusministeriö on pyytänyt Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:lta (jäljempänä KT) lausuntoa tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistuksen koordinaatioryhmän väliraporttiin liittyvistä lainsäädäntöä koskevista kysymyksistä. KT kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. Tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoitteena on parantaa julkisten palveluiden järjestämistä. Väliraportissa kuvataan ministeriöittäin sellaisia henkilötietojen käsittelyä koskevia säännöksiä, jotka voivat vaikuttaa viranomaisten tiedon liikkuvuuteen ja julkisten palveluiden järjestämiseen. Kartoituksen ja arvioinnin ulkopuolelle on rajattu viranomaisten salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen ja tiedonsaantioikeuksiin liittyvä sääntely, sekä työelämän tietosuojaa koskeva lainsäädäntö.
Tietosuojan yleissäädökset (EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja tietosuojalaki)
Onko tietosuojan yleissäädösten yleisen tietosuoja-asetuksen tai tietosuojalain soveltamiseen koettu liittyvän haasteita tai epäselvyyksiä, jotka voisivat vaikeuttaa julkisen palvelun järjestämistä?
Kyllä
Jos on, minkälaisista haasteista tai epäselvyyksistä on tarkalleen ottaen kyse?
Käsittelyperusteisiin, erityisesti lakisääteisen tehtävän ja yleisen edun väliseen rajanvetoon sekä suostumusperusteiseen henkilötietojen käsittelyyn liittyy epäselvyyksiä sekä tulkintakäytännössä että lainsäädännön tasolla.
Julkisuuslain ja tietosuojalainsäädännön yhteensovittamisessa koetaan ongelmia mikä tulisi ottaa huomioon jatkotyöskentelyssä. Väliraportissa on tunnistettu kuntien ja hyvinvointialueiden osalta joitain kysymyksiä henkilötietojen minimointiin ja yksittäisen henkilön tunnistamisen mahdollisuuteen siltä osin, kun kunta tai hyvinvointialue on velvoitettu julkaisemaan tietoja yleisessä tietoverkossa kuntalain tai hyvinvointialuelain nojalla. Julkaistavat tiedot, kuten hallintopäätökset, voivat olla helposti yhdistettävissä yksittäiseen henkilöön, mikä voi aiheuttaa haastetta henkilön yksityisyyden suojan kannalta.
Kuten myös väliraportissa on todettu, että haasteita voi olla salassa pidettäviä tietoja luovuttaessa edellytyksenä se, että tiedon tulee olla välttämätöntä kyseiseen käyttötarkoitukseen. Tietoa luovuttavalla viranomaisella voi olla käytännön haasteita arvioida, mitä tietoja vastaanottava viranomainen tosiasiallisesti tarvitsee kyseessä olevaan käyttötarkoitukseen, joten väliraportin mukaan tarkoituksenmukaisempana pidettiin sitä, että tällaisen arvioinnin tekee vastaanottava viranomainen. Tilanne on hankala, jos tietoa luovuttavan viranomaisen ja vastaanottavan viranomaisen näkemykset luovutettavan tiedon välttämättömyydestä ovat erilaisia.
Viranomaisten henkilötietojen käsittelyä koskeva kansallien erityissääntely
Onko kansalliseen erityissääntelyyn, jossa on kyse viranomaisten suorittamasta henkilötietojen käsittelystä (mukaan lukien henkilötietojen luovuttamisesta), koettu liittyvän haasteita tai epäselvyyksiä?
Kyllä
Jos on, minkälaisista haasteista ja epäselvyyksistä on tarkalleen ottaen kyse?
Tietosuojalainsäädännön suhde työoikeudelliseen erityislainsäädäntöön aiheuttaa osaltaan tulkinnanvaraa, esimerkiksi henkilötietoja sisältävien asiakirjojen säilytykseen liittyen.
Onko kansallisen erityislainsäädännön henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten havaittu estävän tietojenvaihdon sellaisten viranomaisten (tai julkista hallintotehtävää hoitavien) välillä, jotka tarvitsevat tietoja lakisääteisten tehtäviensä hoitamista tai julkisen palvelun tarjoamista varten?
Kyllä
Jos on, mistä säännöksistä on tarkalleen ottaen kyse ja miten ne estävät viranomaisten välistä tietojenvaihtoa
Rekisterirajat haastavat sujuvan tiedonkulun eri toimijoiden välillä. Kuntien ja hyvinvointialueiden välille tiedon liikkuvuuteen on tullut uusia haasteita. Myös TE2024-uudistuksessa tulee ottaa huomioon haasteet tiedon liikkumisessa eri organisaatioiden toimijoiden välillä.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa kerättyjen tietojen käytettävyys eri toimijoiden välillä yhteen toimivien tietojärjestelmien ja -varantojen kautta tulisi varmistaa tietosuojalainsäädännössä niin, että viranomaiset voivat saada lakisääteisten tehtävien hoitamiseen ja julkisten palveluidensa tuottamiseen tarvittavat tiedot. Kunnilla on tarve hyödyntää heille kertyneitä henkilötietoja myös toissijaisiin käyttötarkoituksiin. Myös kuntia koskien tulisi säätää vastaava laki kuin laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä.
Onko kansallisessa erityislainsäädännössä tunnistettu muita esteitä julkisen palvelun tarkoituksenmukaiselle järjestämiselle?
Kyllä
Jos kyllä, mistä säännöksistä on tarkalleen ottaen kyse ja miten ne estävät julkisen palvelun tarkoituksenmukaista järjestämistä?
Julkisten alojen eläkelaissa ei säädetä siitä, että tietoja voitaisiin luovuttaa työnantajalle riittävällä tasolla. Lisäksi tietojen luovuttaminen tulisi toteuttaa muulla tavoin kuin vakuutetun suostumuksen perusteella. Työterveyshuollon, työeläkelaitosten ja Kansaneläkelaitoksen tiedonvälitys palvelussuhdeasioissa työnantajalle tulee olla riittävää työnantajan velvoitteiden ja henkilöstöhallinnollisten järjestelyjen näkökulmasta.
Yleisen tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen sääntelyliikkumavaran käyttö
Onko yleisen tietosuoja-asetuksen sallimaa kansallista sääntelyliikkumavaraa käytetty tarkoituksenmukaisella tavalla viranomaisen tiedon liikkumisen tai julkisen palvelun järjestämisen näkökulmasta?
-
Jos ei, tulisiko kansallista sääntelyliikkumavaraa käyttää enemmän? Jos kyllä, miltä osin ja miten liikkumavaraa tulisi käyttää nykyistä enemmän julkisen palvelun järjestämisen näkökulmasta?
Kansallisen liikkumavaran käytössä tulisi kiinnittää huomiota lainsäädännön selkeyteen ja yhtenäisyyteen.
Yleiset kommentit
Puuttuuko väliraportin liitteestä 1 lakeja, joita olisi hyvä arvioida kokonaisuudistuksen yhteydessä?
- Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004)
- Julkisuuslaki (621/1999)
- Laki tulotietojärjestelmästä (53/2018)
- Laki kuntien ja hyvinvointialueiden työnantajaedunvalvonnan järjestämisestä (630/2021)
- Tilastolaki (280/2004)
Muut kommentit
- Raportissa todetaan, että tietosuojalainsäädännön ja julkisuuslain samanaikaisessa soveltamisessa on haasteita. Julkisuuslain ja tietosuojalainsäädännön samanaikainen soveltaminen aiheuttaa tulkintahaasteita niin lain soveltajille kuin sen tulkitsijoillekin. Vaikka tarkastelua julkisuuslain osalta tehdään julkisuuslain uudistamisen yhteydessä, näkemyksemme mukaan tämä tulisi ottaa huomioon jo tietosuojalainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Lisäksi kunnissa ja hyvinvointialueilla tietosuojalainsäädännön yhteensovittamisessa kuntalain ja hyvinvointialuelain mukaisen yleisen tiedottamisvelvoitteen suhteesta yksityisyydensuojaan voi tulla tulkintahaasteita erityisesti henkilöstöasioissa.
- Kokonaisuudistukseen tulisi sisällyttää viranomaisten salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen ja tiedonsaantioikeuksiin liittyvä sääntely, sekä työelämän tietosuojaa koskeva lainsäädäntö.
- Haasteellisena tietosuojalainsäädännön soveltamisessa ja tulkinnassa voidaan pitää sitä, ettei tietosuojavaltuutetulla ole tällä hetkellä juurikaan ennakkoratkaisumahdollisuuksia, eikä riittäviä resursseja organisaatioiden ohjaukseen ja neuvontaan.
- Työnantajille tietosuojalainsäädännön velvoitteista aiheutuvan hallinnollisen taakan ja lisääntyneen työn taloudelliset vaikutukset tulee arvioida kokonaisuudistuksessa.
- KT:n näkökulmasta kuntien ja hyvinvointialueiden työnantajaedunvalvonnan järjestämisestä annetussa laissa sekä tilastolaissa tulisi ottaa huomioon KT:n tietojen saantioikeudet työnantajatoimintaansa varten. Lisäksi tulorekisterilakissa olisi hyvä ottaa huomioon KT:n käyttöoikeus tulorekisteristä saataviin tietoihin. Näiden lakin tarkastelu tietosuojalainsäädännön uudistamisen yhteydessä on KT:n näkökulmasta olennaista, jotta KT saisi laajasti tarvitsemiaan tietoja lakisääteisen toiminnan turvaamiseen.
KUNTA- JA HYVINVOINTIALUETYÖNANTAJAT KT