Luonnos sosiaali- ja terveysministeriön asetukseksi vähimmäistietosisällöksi

Onko asetusluonnos selkeä?

Kyllä

Perustelut, miksi?

Annettu asetusluonnos on pääosin selkeä. Se sisältää erittäin konkreettisia ja mitattavia kuvauksia tietosisällöistä, joita hyvinvointialueiden ja kuntien tulee seurata. Johtamisen tueksi tarvittava tietosisältö on kuitenkin esitettyä laajempi, joten määrittelyä kannattaisi täsmentää joka kohdassa palvelujen järjestämistoiminnan johtamistietoon.

Arvionne tietäjärjestelmävaikutuksista

Asetuksen 14 § kuvaa poikkeuksia raportointivelvollisuuteen. Olisi tärkeää varmistaa, että tiedot kootaan, jotta vertailtavuus varmistetaan. Tietojärjestelmämuutoksiin on ymmärrettävästi varattava aikaa.

Näkemyksenne, saako asetuksella kerättyä riittävät tiedot

Tiedon kansallinen tilastointi ja hyödyntäminen eivät selviä tästä asetuksesta. Tietoja keräävien ja raportoivien hyvinvointialueiden olisi hyvä olla hyvin tietoisia kansallisesta hyödyntämisestä. Tietojen vertailtavuuden ja toiminnan kehittämisen vuoksi tämä olisi myös erittäin tärkeää. Raportoitavan tiedon määrän tulee kuitenkin samalla olla hallittua ja keskittyä olennaisuuksiin.

Merkittävä osa vähimmäistietosisällöistä on vielä valmistelussa. Nyt lausunnolla oleva asetus sisältää huomattavan määrän aiemminkin mm. THL kautta seurattua toimintatietoa, josta pääosa on väestötietoa tai terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ongelmia kuvaavaa tietoa. Tuottavuuteen ja laatuun liittyvien tietojen seuranta on kuitenkin myös erittäin tärkeää ja niiden laajempaa valmistelua tulisi kiirehtiä, jotta kokonaisvaltaisen johtamisen ja kansallisesti hallit.

Hyvinvointialueen johtamisen vähimmäistieto: ensimmäiset tiedot (2-4 §)

Ovatko nämä asetuksen ensiversioon tulevat hyvinvointialueiden kanssa työstetyt, järjestämistehtävässä hyödynnettävät johtamisen vähimmäistiedot osaltaan riittäviä muodostamaan tarvittavan tietokokonaisuuden? Huomioitavaa on, että tietoja tulee tarkastella itsenäisinä tietoina ja suhteessa toisiinsa sekä suhteessa asetukseen seuraavissa vaiheissa tuleviin vähimmäistietoihin.

Henkilöstötietojen (ml. resurssit, työpanoksen kohdentuminen) seuranta on olennaista palvelun saatavuuteen ja mitoituksiin kytkeytyvää tietoa, jota nyt seurataan vain satunnaisesti tietyissä palveluissa. Resurssien kohdentuminen palvelutarpeiden ja henkilöstön saatavuuden mukaan optimaalisesti vaatii tietoa, jota alueilla joka tapauksessa analysoidaan. Palvelun toteuttaminen on henkilöstömäärästä ja henkilöstön hyvinvoinnista riippuvaista. Toimintaa kuvaavien vertailutietojen saaminen kansallisesti auttaa myös hyvinvointialueita kehittämään omaa toimintaansa.

Hyvinvointitietoja seuratessa olisi tärkeää kiinnittää huomiota myös positiivisiin mittareihin ja terveyden edistämiseen. Hyvinvointia edistävien palveluiden käyttö tai vaikuttavuus sekä rahoituksen kohdentaminen eri palveluihin täydentävä hyvinvoinnin ja terveyden kuvaa yksittäisten palvelu- ja väestömittareiden rinnalla vielä laajemmin. Hyvinvointikertomuksessa tästä on jo joitakin esimerkkejä.

Hyvinvointikertomusten valmistelu alueellisesti kuntien ja hyvinvointialueiden kesken edistää käsitystä ongelmista ja niiden yhteisistä ratkaisuista, mikä on myös kansalaisten etu. Seurattavien mittareiden osalta on tärkeää huomioida, että kuntien ja hyvinvointialueiden seuraamat tiedot ovat yhdenmukaisia ja päällekkäisyyksiä vältetään.

Tunnistaen mm. hyvinvointialueenne järjestelmäkehityksen tilanne ja lähtötiedon laatu, millä aikataululla asetuksen vaatimuksen mukaiset johtamisen vähimmäistiedot ovat tuotettavissa?

–

Ovatko valitut mittarit toteutettavissa 1.1.2024 lähtien?

–

Hyvinvointialueen ja kunnan hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman vähimmäistieto (5–13 §)

Ovatko ensimmäiset valitut mittarit hyvinvointikertomustyön kannalta tarkoituksenmukaiset?

–

Hyvinvointialueen johtamisen vähimmäistieto: ensimmäiset tiedot (2–4 §)

Onko luonnos tekniseksi soveltamisohjeeksi selkeä?

–

Perustelut, miksi?

–

Onko asetuksen liitteenä oleva tekninen soveltamisohje ja sen liitteet (raportoinnin ja analytiikan käyttötapauskuvaukset, käsitemallit, palveluluokitus) riittäviä tukemaan asetuksen vaatimuksen mukaisia tietosisältöjen muodostamista?

–

Hyvinvointialueen ja kunnan hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman vähimmäistieto (5–13 §)

Onko luonnos tekniseksi soveltamisohjeeksi selkeä?

–

Perustelut, miksi?

–

Onko asetuksen liitteenä oleva tekninen soveltamisohje ja sen liitteet (indikaattorilistat) riittäviä tukemaan asetuksen vaatimuksen mukaisia tietosisältöjen muodostamista?

–

Muut kommentit

Hyvinvointialueet ja kunnat päättävät omista johtamisprosesseistaan, joten on hyvä, että niitä prosesseja ei ohjata kansallisesti. Johtamisen tueksi tarvitaan kuitenkin palvelu- ja väestötiedon laajempaa tarkastelua rinnakkain tuottavuus- ja laatutiedon kanssa. KT esittää, että tuottavuus- ja laatutiedon lisäämistä vähimmäistietoasetukseen kiirehditään.

KUNTA- JA HYVINVOINTIALUETYÖNANTAJAT KT

Yhteyspäällikkö Aija Tuimala