KT:n hallitusohjelmatavoitteet 2023–2027: Tarvitsemme toimivia työmarkkinoita ja riittävästi osaajia

Tavoite 1. Huolehditaan julkisen talouden tasapainosta ja toimivista työmarkkinoista

Kunta- ja hyvinvointipalveluita on järjestettävä tuloksellisesti huomioiden julkisen talouden kestävyys ja työmarkkinoiden toimivuus.

Palveluiden kustannukset tulee sovittaa yleiseen taloustilanteeseen ja yhteiskunnan kantokykyyn

• Hallituksen talouspolitiikan pitää tuoda kuntien ja hyvinvointialueiden talouteen vakautta ja ennustettavuutta. Työvoimakustannuksia ei pidä lisätä lisävelvoitteilla tai uusilla normeilla.
• Hyvinvointialueiden ja kuntien perusrahoituksesta on huolehdittava. Valtion on korvattava täysimääräisesti kaikki muutoskulut, joita aiheutuu hyvinvointialueuudistuksesta ja työllisyyspalveluiden siirtämisestä kuntien hoidettavaksi.
• Palkkaharmonisoinnin aiheuttamat kustannukset tulee kattaa siten, että palvelujen laatu ja saatavuus säilyvät.
• Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien 3,5 prosenttiyksikköä yksityisiä työnantajia korkeampaa eläkevakuutusmaksua on alennettava kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi lähemmäs yksityisen sektorin maksutasoa.
• Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien sosiaalivakuutusmaksujen tulee määräytyä samoin perustein kuin yksityisillä työnantajilla.
• Yksityisen ja julkisen sektorin työeläkelainsäädäntö on yhdistettävä.

Työmarkkinoiden toimivuus ja työrauha tulee varmistaa.

• Yhteiskuntavaarallisia työtaisteluita koskeva lainsäädäntö on uudistettava. Kansalaisten henki, terveys ja omaisuus on turvattava kaikissa olosuhteissa. Siksi Suomeen tulee säätää potilasturvalaki.
• Laittomista työtaisteluista tuomittavia hyvityssakkoja on korotettava huomattavasti.
• Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien itsenäistä neuvottelu- ja sopimustoimintaa tulee kunnioittaa palvelussuhteen ehtoja ja työvoimakustannuksia koskevissa kysymyksissä.

Työllisyysasteen pitää nousta 80 prosenttiin, jotta hyvinvointipalvelut, eläkkeet ja muu sosiaaliturva voidaan rahoittaa.

Työllisyysasteen nostamiseksi:

• Työnantajien kynnystä ihmisten työllistämiseen tulee alentaa. Työlainsäädäntöä tulee tarvittaessa muuttaa esimerkiksi väljentämällä määräaikaisten työsuhteiden käytön perusteita.
• Sosiaaliturvaa on uudistettava nykyjärjestelmän pohjalta niin, että sosiaaliturvan syyperusteisuus ja vastikkeellisuus säilyvät. Sosiaaliturvajärjestelmän kustannuksia ei saa kasvattaa. Sosiaaliturvan kannustinloukkuja työn vastaanottamiseen on purettava.
• Työttömyysturvaa on porrastettava siten, että se kannustaa työn vastaanottamiseen.
• Työvoiman liikkuvuutta on parannettava.
• Kunnilla on oltava mahdollisuus järjestää työllisyyspalvelut niille tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Tarpeettomasta sääntelystä on luovuttava.

Tavoite 2. Varmistetaan henkilöstön saatavuus

Toimivat kunta- ja hyvinvointipalvelut vaativat riittävää henkilöstöä. Osaajapula koskettaa laajasti kuntia ja hyvinvointialueita.

• Henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia ja henkilöstömitoituksia on arvioitava uudelleen erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä varhaiskasvatuksessa.
• Kelpoisuusehtojen kokonaisuudesta on käynnistettävä poikkihallinnollinen selvitys ja vaikutusten arviointi. Samalla on arvioitava, kuinka hyvin nykyinen koulutusjärjestelmä vastaa kelpoisuusvaatimuksiin. Tulosten pohjalta on ryhdyttävä toimenpiteisiin.
• Kunnille ja hyvinvointialueille on annettava nykyistä joustavammat mahdollisuudet tuottaa palveluja alueellisen toimintaympäristön ja palvelutarpeiden ehdoilla.
• Koulutuksen aloituspaikkoja on lisättävä. Uudet paikat on kohdennettava henkilöstöpulasta kärsiville aloille ja alueille.
• Täydennys- ja muuntokoulutusmahdollisuuksia on kehitettävä ja parannettava.
• Työuria on pidennettävä. Työkyvyttömyyden ehkäisyyn ja työhyvinvoinnin edistämiseen on osoitettava riittävästi resursseja, ja eläkkeensaajien työntekoon on luotava kannustimia.
• Työperäistä maahanmuuttoa on lisättävä ja ulkomaalaisten työntekijöiden lupaprosesseja nopeutettava. Työvoiman saatavuusharkinnasta on luovuttava koko maassa.
• Kunta- ja hyvinvointialojen työelämän kehittämiseen on luotava rahoitusmekanismeja.  Kehittämiseen ja innovointiin sekä johtamisen ja osaamisen kehittämiseen työpaikoilla tulee investoida.
• Ministeriöiden välistä yhteistyötä ja koordinaatiota tulee tiivistää kokonaisvaltaisen ratkaisun aikaansaamiseksi.

KT – yhteistyötä hyvinvoinnin, kestävän talouden ja työelämän puolesta.