Naisten ja miesten palkkaerojen kaventamiseen tarvitaan monia keinoja

Sukupuolten välinen palkkaero on kaventunut kunta- ja hyvinvointialoilla noin 8 prosenttiyksikköä vuosina 1997–2023. Suunta on oikea, mutta muutos vie aikaa. Vuoden 2022 sopimusratkaisu vauhditti positiivista kehitystä. KT on arvioinut, että palkkaohjelmat pienentävät palkkaeroa vajaat 2 prosenttia vuosina 2023–2027.

Suomen työmarkkinat ovat voimakkaasti eriytyneet eli segregoituneet sukupuolen mukaan. Eriytyminen on sekä vaakasuoraa että pystysuoraa. Vaakasuoralla eriytymisellä tarkoitetaan naisten ja miesten hakeutumista eri aloille. Pystysuoralla eriytymisellä tarkoitetaan puolestaan sitä, että miehet ja naiset tekevät töitä samalla alalla eri asemissa ja tehtävissä. 

Kunta- ja hyvinvointialoilla vaakasuora eriytyminen on erittäin voimakasta, sillä jopa kaksi kolmasosaa naisista työskenteli vuonna 2023 terveys- ja sosiaalipalveluissa. 

Kunta-alan tekninen sektori on puolestaan vahvasti miesvaltainen, mutta alalla työskentelevät naiset ovat korkeammin koulutettuja ja päätyvät korkeammin palkattuihin tehtäviin. Sen sijaan hyvin naisvaltaisella opetusalalla miehet ovat yliedustettuina alan johtotehtävissä. Nämä ovat esimerkkejä pystysuorasta eriytymisestä. 

Kunta- ja hyvinvointialan palkkaohjelma on vauhdittanut palkkaerojen kaventumista  

Eriytyminen on työmarkkinoilla syvään juurtunut, rakenteellinen ongelma, mikä vaikuttaa osaltaan sukupuolten väliseen palkkaeroon. Eriytymisen purkamiseen on kuitenkin lukuisia keinoja.  

Sovittelulautakunnan ja sovittelijan esityksiin perustuva vuonna 2022 tehty sopimusratkaisu pienentää sukupuolten välistä palkkaeroa jo lähivuosina kunta- ja hyvinvointialoilla.

Kunta- ja hyvinvointialalle on sovittu palkkarakenteiden ja palkkausjärjestelmien kehittämisohjelma vuosille 2023–2027 sekä hyvinvointialalle palkkausjärjestelmien kehittämiseen ja palkkojen yhteensovittamiseen kohdennettu ohjelma vuosille 2023–2025. KT:n laskelmien mukaan ohjelmat kaventavat naisten ja miesten välistä palkkaeroa viiden vuoden aikana yhteensä 1,77 prosenttiyksikköä. Näin ollen vuoden 2022 sopimusratkaisun vaikutus kunta- ja hyvinvointialojen naisten ja miesten välisten palkkaerojen kuromisessa on merkittävä. 

Alla olevasta kuvaajasta näkyy, miten sukupuolten välinen palkkaero on kehittynyt vuosina 1997–2023. Tarkastelussa on mukana kokoaikaisten täyttä palkkaa saaneiden työntekijöiden säännöllisen työajan ansiot. Sukupuolten välinen palkkaero on kaventunut tarkastelujaksolla 7,8 prosenttiyksikköä ja suunta on edelleen alaspäin. 

KT on myös mukana hallituksen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteisessä Samapalkkaisuusohjelmassa (2024–2027), jonka tavoitteena on pienentää palkkaeroa laajalla valikoimalla toimenpiteitä.   

Tuoreessa selvityksessä verrattiin kunta-, valtio- ja yksityisen sektorin palkkaeroja 

Tilastokeskus toteutti sosiaali- ja terveysministeriön tilauksesta selvityksen työurien ja ammattisegregaation vaikutuksista sukupuolten väliseen palkkaeroon. Selvityksessä tarkasteltiin sukupuolten välistä palkkaeroa kunta-, valtio- ja yksityisellä sektoreilla 2013–2020.  

Selvityksessä verrattiin sekä säännöllisen työajan tuntiansioita että säännöllisen työajan kuukausiansioita. Säännöllisen työajan ansio sisältää varsinaisen palkan lisäksi säännölliseltä työajalta maksetut työaikakorvaukset, muttei ylityöajalta maksettuja korvauksia eikä varallaolokorvauksia.  

Naisten eteneminen asiantuntijatehtäviin on pienentänyt palkkaeroja kunta-alalla 

Kunta-alalla ero miesten ja naisten säännöllisen työajan tuntiansioissa kaventui tarkastelujaksolla vajaalla kahdella prosenttiyksiköllä. Vuonna 2020 miesten tuntiansiot olivat 12,5 prosenttiyksikköä suuremmat kuin naisten tuntiansiot.

Säännöllisen työajan kuukausiansioissa sukupuolten välinen palkkaero oli puolestaan 14,1 prosenttia vuonna 2020, eli vajaa kaksi prosenttiyksikköä suurempi kuin tuntiansioissa. Sukupuolten välinen ero kuukausiansioissa pienentyi tarkastelujaksolla noin prosenttiyksikön verran.

Keskeinen palkkaeron supistumista selittävä tekijä on selvityksen mukaan naisten asemoituminen korkeammin palkattuihin korkeamman taitotason tehtäviin. Myös naisten koulutustaso on noussut tarkastelujakson aikana lähelle miesten koulutustasoa.

Segregaation maltilliseen keventymiseen viittaavia tuloksia saatiin myös Tilastokeskuksen joulukuussa 2024 julkaisemasta Työolotutkimuksesta. Vielä vuonna 1984 naispalkansaajista 48 prosenttia ja miespalkansaajista 53 prosenttia vastasi, että samankaltaisia työtehtäviä tekevissä työkavereissa oli vain heidän omaa sukupuoltaan edustavia henkilöitä. Vuonna 2023 näin ilmoitti 18 prosenttia naisista ja 19 prosenttia miehistä.  

Myös valtiolla on kiritty palkkaeroa umpeen 

Valtiolla sukupuolten välinen ero säännöllisen työajan tuntiansioissa kaventui myös noin kahdella prosenttiyksiköllä tarkastelujakson aikana ja oli noin 9 prosenttia miesten eduksi vuonna 2020.

Ammattiluokkien väliset erot poikkeavat toisistaan, sillä korkeimpien taitotasojen tehtävissä eli erityisasiantuntija- ja asiantuntijatehtävissä palkkaero oli jatkanut laskuaan. Sen sijaan johtajien ammattiluokassa sukupuolten välinen palkkaero oli hieman kasvanut.

Ero säännöllisen työajan kuukausiansioissa pienentyi jopa kolmella prosenttiyksiköllä tarkastelujakson aikana ja oli 11 prosenttia vuonna 2020.  

Myös valtiosektorin muutosta selittää naisten ammattirakenteessa tapahtunut positiivinen muutos kohti korkeamman taitotason tehtäviä. Toinen, erityisesti kuukausipalkkojen eroa kaventava tekijä on osa-aikatyötä tekevien naisten osuuden vähentyminen vajaalla kahdella prosenttiyksiköllä.  

Yksityisen sektorin palkkaeroissa käänne huonompaan suuntaan

Yksityisen sektorin tilanne poikkeaa kunta- ja valtiosektoreista siten, että tarkastelujakson aikana naisten ja miesten välinen ero säännöllisen työajan tuntiansioissa kasvoi 1,4 prosenttiyksiköllä ja oli 16,6 prosenttia miesten eduksi vuonna 2020. Myös säännöllisen työajan kuukausiansioissa palkkaero kasvoi noin prosenttiyksiköllä ollen 22,5 prosenttia vuonna 2020.  

Vuosina 2013–2019 ero sukupuolten välisessä säännöllisen työajan tuntipalkassa oli laskusuunnassa, mutta vuosina 2019–2020 se kasvoi kahdella prosenttiyksiköllä, mikä mitätöi aikaisemmin havaitun tuntipalkkaeron kaventumisen.  

Keskeinen palkkaerojen kasvua selittävä tekijä on ammattirakenteissa tapahtunut muutos. Vuosina 2019–2020 naisten osuus pieneni korkeamman taitotason paremmin palkatuissa ammateissa ja vastaavasti kasvoi alemman taitotason matalammin palkatuissa ammateissa. Lisäksi miesten ja naisten ammattinimikekohtaisissa palkkaeroissa tapahtui kasvua. 

Koko- ja osa-aikatyöaikatyötä tekevien vertailu ei ole järkevää

Selvityksessä säännöllisen työajan kuukausiansioiden vertailuun on otettu mukaan sekä kokoaikaiset että osa-aikaiset työntekijät. Vaikka selvityksessä perusteltiin osa-aikaisten mukanaoloa tarpeella vertailla naisten ja miesten todellista ansiotasoa, antaa tällainen tarkastelu vääristyneen kuvan todellisista sukupuolten välisistä palkkaeroista. 

Syyt osa-aikatyön tekemiselle voivat olla moninaiset. Osa-aikatyötä tehdään joko omasta tahdosta tai tilanteissa, joissa ei muuta mahdollisuutta ole tarjolla.  

Kunta- ja hyvinvointialoilla eniten osa-aikatyötä tekevät lääkärit, joista jopa joka neljäs työskentelee osa-aikaisesti. Lääkäriliiton vuonna 2023 toteuttaman työmarkkinatutkimuksen mukaan syyt osa-aikatyön tekemiselle liittyivät työn ja perheen yhteensovittamiseen, työkuormituksen keventämiseen ja vapaa-ajan arvostamiseen, eli syyt olivat ensisijaisesti yksilölähtöisiä. Viime vuosina on noussut keskusteltuun myös muiden ammattiryhmien, erityisesti nuorempien sukupolvien halu tehdä osa-aikatyötä omasta tahdostaan.

Tilastokeskuksen selvityksen mukaan vuonna 2020 kunta-alalla työskentelevistä naisista osa-aikatyötä teki 15,5 prosenttia miesten vastaavan osuuden ollessa 11,2 prosenttia. Ero naisten ja miesten osa-aikatyön välillä on kasvanut vuodesta 2013 lähtien noin kolmesta prosenttiyksiköstä yli neljään prosenttiyksikköön, mikä varmasti myös hidastaa palkkaeron kaventumisvauhtia.  

Kunta- ja hyvinvointialoilla samasta työstä maksetaan sama palkka

Tilastokeskuksen selvityksessä palkkaeroja tarkasteltiin koko kuntasektorin näkökulmasta ja karkealla ammattinimiketasolla. Näin tehtynä miesten ja naisten välinen palkkaero näyttäytyy todellisuutta suurempana. Kunta- ja hyvinvointialalla samasta työstä maksetaan lähtökohtaisesti aina sama palkka, ja tarkimmalla sopimusalakohtaisella ammattinimiketasolla tarkasteltuna miesten ja naisten välinen palkkaero häviää lähes kokonaan.

Naisten palkat suurimmissa ammattinimikkeissä, %-osuus miesten palkoista

 Taulukossa esitetään muutaman sopimusalan suurimpien ammattinimikkeiden kautta naisten ansioiden osuus miesten vastaavista ansioista. Tarkastelussa ovat mukana tehtäväkohtaiset palkat, säännöllisen työajan ansiot ja kokonaisansiot. Säännöllisen työajan ansioihin luetaan varsinaisen palkan lisäksi säännölliseltä työajalta maksettavat työaikakorvaukset, kuten ilta-, yö-, lauantai-, sunnuntai- ja  arkipyhälisät. Kokonaisansioissa ovat lisäksi mukana lisä- ja ylityökorvaukset.