Kääntyykö inhouse-toiminnan rajoittaminen tarkoitustansa vastaan?

Hallitus suunnittelee rajoituksia inhouse-yhtiöiden käyttämiseen. Asiantuntijat kuitenkin varoittavat, että muutos kasvattaa kustannuksia ja vaikeuttaa kilpailutusta.

Tavoitellut säästöt eivät toteudu

Hallitusohjelman kirjausta 10 prosentin enimmäisomistusosuudesta on jo ehditty julkisuudessa analysoida laajasti. Lakimuutoksen julkilausuttu tavoite on tehostaa julkisia hankintoja ja tuoda kustannussäästöjä.

Eri asiantuntijatahojen mukaan omistusosuuden rajaus kuitenkin vaikeuttaisi kuntien kilpailutusta. Muutos ajaisi kunnat ja hyvinvointialueet tuottamaan palvelut pitkälti itse.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan muutos lisäisi palvelujen järjestämisen kustannuksia. Kustos ry:n selvityksen mukaan 2/3 hyvinvointialueista ja kaupungeista palauttaisi toiminnot itselleen.

Uutta liiketoimintaa siirtyisikin markkinoille enintään vain 150 miljoonaa euroa julkisuudessa esitetyn 15 miljardin euron sijaan. Yhtiöiden toiminnan purkamisen ja uudelleenjärjestelyjen muutoskustannukset olisivat 3–5 miljardia euroa.

Inhouse-yhtiöt tarjoavat vaihtoehdon palvelujen tuottamiselle itse

Jos hallitusohjelmaa ajaneiden tahojen tarkoitus on oikeasti ollut kilpailun edistäminen, perustuu ajatus ymmärtämättömyyteen inhouse-yhtiöiden toiminnasta.

Sen lisäksi, että inhouse-yhtiöt tarjoavat vaihtoehdon palvelujen tuottamiselle itse, ne myös kilpailuttavat markkinoilla toimintoja. Esimerkiksi pienten paikallisten yritysten osaaminen saadaan hyödynnettyä inhouse-yhtiöiden kautta.

Varsinkaan pienillä kunnilla ei olisi resursseja palvelujensa tehokkaaseen kilpailutukseen, vaikka markkinoilta sattuisikin löytymään riittävän kokoisia yrityksiä niitä järjestämään. Todellisuudessa markkinavaihtoehtoja ei usein edes ole.

Inhouse-yhtiön kautta toimiminen on ainoa tapa välttää tuottaminen itse, joka on usein kallein tuottaa palvelu.

Julkisilla toimijoilla on vastuu palveluista – suhdanteista riippumatta

Julkisten palvelujen järjestäminen on osa yhteiskunnan huoltovarmuutta. Lakisääteiset julkiset palvelut ovat kuntien ja hyvinvointialueiden vastuulla markkinatilanteista ja suhdanteista riippumatta.

Julkisten toimijoiden vastuu ei näytä olevan hallitusohjelman kirjausta edistäneiden ja suurten yritysten voittoa tavoittelevien tahojen ensisijainen huolenaihe. Niiden kannalta lienee houkuttelevin asetelma, jos pieni kunta on monopoliasemassa toimivan yrityksen armoilla.

Yhteiskunnan verovarojen käytön kannalta olisikin toivottavaa, että hallitusohjelman toteuttamisessa tunnustettaisiin kuntien halu ja kyky vähentää joustavasti palveluiden järjestämisen kustannuksia myös inhouse-yhtiöiden kautta. Paikallistasolla kyllä tiedetään, milloin ja missä markkinat toimivat ja milloin eivät.