Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (COM(2018) 218 final)

KT Kuntatyönantajat yhtyy Suomen Kuntaliiton tässä asiassa antamaan lausuntoon ja esittää lisäksi seuraavaa:

Direktiiviehdotus I luku

Henkilöllinen soveltamisala, 2 artiklan 1. c)-kohta

Mainitussa alakohdassa mainitaan direktiivin soveltamisalaan kuuluvaksi "henkilöt, jotka kuuluvat yrityksen hallintoelimeen."  Tätä kohtaa koskevassa direktiiviehdotuksen johdanto-osan kohdassa 27 (s. 8) lausutaan: "…Myös osakkeenomistaja ja hallintoelinten jäsenet voivat joutua kärsimään esimerkiksi taloudellisista vastatoimista jne…". Direktiivin muiden kieliversioiden (englanti, saksa, ruotsi, ranska) perusteella olisi mahdollista, että kyseisessä kohdassa on tarkoitettu myös julkisoikeudellisten yhteisöjen hallintoelimiä. Tätä tulkintaa tukisi direktiivin johdanto-osan kohdan 25 (s. 7) viimeinen virke: "Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että suojelun tarve määritellään kaikkien asiaa koskevien olosuhteiden perusteella eikä ainoastaan kyseisen suhteen luonteen perusteella, jotta suojelu kattaa kaikki mahdolliset henkilöt, joilla on laajassa merkityksessä yhteys siihen organisaatioon, jossa rikkominen on tapahtunut."

Tämä merkitsisi direktiivin henkilöllisen soveltamisalan huomattavaa laajennusta, jos siihen sisällytettäisiin muun muassa kunnalliset luottamushenkilöt eli kunnanvaltuustojen, kunnanhallitusten ja kunnallisten lautakuntien tai johtokuntien jäsenet. Jatkovalmistelussa 1. c-kohdan sanamuotoa tulee selventää tältä osin.

Johdanto-osan kohdan 26 mukaan direktiivin tarkoittamaa suojelua olisi myönnettävä myös työntekijöille, joilla työsuhde työvoiman vuokrausyrityksen kanssa. Tämän rajauksen tulkinta vaikuttaisi olevan ongelmallinen direktiivin työnantajalle asettamien velvollisuuksien kannalta, joten sitä tulisi harkita uudelleen.

Direktiiviehdotus II luku

Velvollisuus ottaa käyttöön sisäinen ilmoittaminen, 4 artikla

Po. artiklan 6 kohdan c) alakohdassa mainitaan vain yli 10 000 asukkaan kunnat, mutta ei muita kunta-alan (työnantaja)organisaatioita kuten kuntayhtymiä, jotka toimivat direktiiviluonnoksen 1 artiklan 1 a alakohdassa mainituilla aloilla.

Kuntalain (410/2015) 8 luvussa säädetyn kuntien julkisoikeudellisen yhteistoiminnan muotoja ovat muun muassa kuntayhtymä ja liikelaitoskuntayhtymä. Kuntayhtymät ovat jäsenkunnistaan erillisiä, itsenäisiä julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä, joilla on oma perussopimuksessa määritelty toimialansa sekä omat toimielimensä ja oma henkilöstönsä. Kunnan velvollisuudesta kuulua kuntayhtymään jollakin toimialalla ja määrätyllä alueella on säädetty erityislainsäädännöllä. Esimerkiksi erikoissairaanhoitolain mukaiset sairaanhoitopiirit ovat ns. pakkokuntayhtymiä.

Kuntayhtymästä, jonka tehtävänä on kunnallisen liikelaitoksen ylläpitäminen, käytetään nimitystä liikelaitoskuntayhtymä (KL 65.3 §). Liikelaitoskuntayhtymiä perustetaan tuottamaan lakisääteisiä tai muita kunnallisia palveluita jäsenkunnilleen. Tällaisia kuntayhtymiä on perustettu tuottamaan muun muassa terveys- ja sosiaalipalveluja jäsenkuntien asukkaille.

Sisäistä ilmoittamista ja ilmoitusten jatkotoimia koskevat menettelyt, 5 artikla

Sisäisten ilmoituskanavien luomisesta kunnille aiheutuvan hallinnollisen taakan arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös, että kaikkien kuntien lakisääteiseen palvelutoimintaan kuuluu useita direktiiviehdotuksen 1 artiklan 1 a) alakohdassa luetelluista aloista. Näitä ovat ympäristönsuojelu (kunnan ympäristönsuojeluviranomainen), elintarvikkeiden turvallisuus (kunnan elintarvikevalvonta), eläinten terveys ja hyvinvointi (kunnan eläinlääkintähuolto), kuluttajansuoja (kuntien talous- ja velkaneuvojat) ja kansanterveys (perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito). Lisäksi kuntia ja kuntayhtymiä velvoittaa julkisia hankintoja sekä tietosuojaa ja tietoturvaa koskeva lainsäädäntö.

Nämä yksityiskohtaisella erityislainsäädännöllä säädellyt alat kuuluvat kunnan palvelutuotannossa ja päätöksenteossa eri hallintokuntien henkilöstölle ja päättäjille, joten sisäisiä ilmoituskanaviakin pitäisi luottamuksellisuuden turvaamiseksi käytännössä olla useita. Joka tapauksessa eri toimialoja koskevien sisäisten ilmoitusten asianmukaiseen luottamukselliseen vastaanottamiseen tarvitaan useiden eri hallintokuntien työntekijöiden työpanosta. Käytännössä kunnan tiettyä toimialaa koskevia sisäisiä ilmoituksia vastaanottava työntekijä joutuisi usein henkilöstöresurssien niukkuuden vuoksi myös jatkokäsittelemään ilmoitukset.

Direktiiviehdotus IV luku

Ilmoittaviin henkilöihin kohdistuvien vastatoimien kielto, 14 artikla

Kuntavaaleilla valitun kunnanvaltuuston sekä kunnanhallituksen ja kunnallisten lautakuntien jäsenet ovat julkisyhteisön luottamushenkilöitä eikä kunta ole heidän työnantajansa. Siten 14 artiklassa mainituista kielletyistä vastatoimista heihin voidaan ylipäätään soveltaa vain artiklan h)- ja k)-kohtaa, mutta näissäkin tapauksissa on epäselvää, mikä taho olisi vastuussa vastatoimien estämisestä.
Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta (liite 3)

Ehdotuksesta laaditun muistion kohdan 4.2. viimeisessä kappaleessa direktiiviehdotukseen liittyviä Suomen perustuslain 2 luvussa säädettyjä perusoikeuksia. Ehdotuksen jatkovalmistelussa tässä yhteydessä olisi tarpeen mainita yksityiselämän suojan lisäksi niin ikään PL 10.1 §:ssä taatut kunnian suoja ja henkilötietojen suoja. Lisäksi olisi hyvä mainita PL 12.2 §:n oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta, jolla on yhtymäkohtia henkilötietojen suojaan; Suomi on ainoa Euroopan unionin jäsenvaltio, jossa julkisuusperiaate on turvattu perustuslain tasolla.

KT KUNTATYÖNANTAJAT

Neuvottelupäällikkö Sari Ojanen

Työmarkkinalakimies Ritva Liivala