Lomitusjärjestelmän toimeenpanon uudistamistyöryhmän loppuraportti ja luonnos hallituksen esitykseksi lomitusjärjestelmien uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi

Sosiaali- ja terveysministeriö on 13.4.2017 pyytänyt Kunnalliselta työmarkkinalaitokselta lausuntoa loppuraportista ja luonnoksesta hallituksen esitykseksi.

Työryhmän työskentelyn pohjana olevan pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman mukaan lomitusoikeutta muutetaan lisäämällä yrittäjän omavastuun osuutta.

Työryhmän tavoitteena on ollut maatalousyrittäjien, turkistuottajien ja poronhoitajien lomitusjärjestelmien toimeenpanon siirrosta maakunnille aiheutuvat uudistamistarpeet lomitusjärjestelmään. Työryhmän tavoitteena on ollut myös tarkastella yrittäjän tarpeiden ja lomittajien työajan yhteensovittamista siten, että lomittajan työn osa-aikaisuutta pystytään vähentämään; varallaolon maksullisuuden vaikutuksia lomituspalveluiden käyttöön ja käytänteisiin sekä siihen liittyviä muutostarpeita sekä tuetun maksullisen lomituksen enimmäistuntimäärän riittävyyttä ja rajauksen vaikutuksia maatalousyrittäjien jaksamiseen sekä tuntimäärien muutostarpeita.

Kunnallinen työmarkkinalaitos (myöhemmin KT) keskittyy lausunnossaan työnantajanäkökulmaan.

Kommentit kokonaisuuteen

Työryhmään olisi tullut nimetä myös Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustaja joko jäseneksi taikka pysyväksi asiantuntijaksi. Työryhmän olisi tullut työskentelynsä aikana varata KT:lle tilaisuus tulla kuulluksi.

Työryhmän raportissa on tuotu esiin, että lomituspalvelulaki on haasteellinen suhteessa työaikalainsäädäntöön sekä lomittajalta vaadittaviin tehtäviin. Raportissa on myös todettu, että lomitusjärjestelmän ei voida edellyttää toimivan tilan ensisijaisena varajärjestelmänä, koska mm. lomittajan tarjoaminen voi olla mahdotonta työaikalainsäädännön ja työntekijän oikeuksien johdosta. Lomittajaa ei esimerkiksi voi velvoittaa ylitöihin vastoin suostumustaan. Laissa ja sen perusteluissa tulee tuoda enemmän esiin yrittäjän omavastuuta. Yrittäjällä on oikeus lain mukaisiin palveluihin, mutta oikeus palveluun tulee laissa säädellä siten, että palvelut voidaan tuottaa kustannustehokkaasti ja siten, että työnantaja voi teettää työt ennalta suunnitellusti ottaen huomioon myös työnantajan vastuut.

1: Lomitusajankohta

Lomittajien kokoaikaisia palvelussuhteita voidaan turvata ja osa-aikaisuutta vähentää, mikäli lomitustarpeet ovat palvelun tarjoajan tiedossa mahdollisimman aikaisin. Yrittäjän oikeutta palveluun on esityksessä perusteltu sillä, että kysymyksessä on oikeus sosiaaliturvaan ja että lomituspalveluiden avulla maatalousyrittäjällä on tosiasiallinen mahdollisuus irrottautua työstään pääosin samaan tapaan kuin palkansaajilla.

Palvelun tarjoajan on huolehdittava myös työnantajavelvoitteistaan. Jotta työnantaja voi suunnitella mm. työntekijöiden työvuorot, vuosilomat sekä muut lakiin taikka virka- ja työehtosopimuksiin perustuvat vapaat määräysten mukaisesti taloudellisesti ja tehokkaasti, tulee sen tiedossa olla yrittäjien lomitustarpeet mahdollisimman aikaisin.

Maatalousyrittäjällä ei voi laajempaa oikeutta päättää vuosiloman ajankohdasta kuin työntekijällä, joiden asemaan maatalousyrittäjiä esityksessä verrataan. Työntekijällä ei ole oikeutta päättää vuosiloman ajankohdasta.

Lakiehdotuksen 27 §:n mukaan maatalousyrittäjälle on varattava tilaisuus vuosiloma-ajankohdan muuttamiseen, jos maakunta ei voi osoittaa lomittajaa esitetyksi ajaksi. Lain perusteluissa tulee tuoda esiin, että yrittäjällä ei ole oikeutta saada vuosilomalomitusta, jos lomituksen myöntäminen edellyttäisi uuden määräaikaisen työntekijän palkkaamista tai ostopalvelulomitusta tilanteessa, jossa lomitus olisi voitu järjestää jo palveluksessa olevan lomittajan työllä, mikäli vuosilomalomitusta olisi haettu niin ajoissa, että se olisi voitu huomioida lomittajan työvuoroluetteloa laadittaessa ja siten, että palvelun tarjoajalla olisi ollut mahdollisuus sovittaa yhteen myös lomittajien vuosilomat. Sama koskee sijaisapua, jos avun tarve tiedetään aikaisin.

Tällä hetkellä joissakin lomitustoimen paikallisyksiköissä ongelmana on se, että yrittäjät ilmoittavat vuosilomatoiveensa ja sijaisaputarpeensa myöhään, mikä johtaa siihen, että palvelu joudutaan tarjoamaan uudella määräaikaisella lomittajalla taikka ostopalvelulomittajalla. Samaan aikaan työnantajalla on tilanne, että palveluksessa olevalle ei voida tarjota työtunteja. Eli käytännössä maksetaan palkkaa ”kotiin”. Lomitustarpeen myöhään ilmoittaminen on paikallisyksiköissä johtanut usein myös tilanteisiin, joissa lomittajan työvuoroluetteloon joudutaan tekemään runsaasti muutoksia, vaikka sekä työaikalain että KVTES:n lähtökohta on, että työvuoroluettelo sitoo sekä työnantajaa että työntekijää.

2: Lomituspäivän kesto

Vuosiloma- ja sijaisapupäivän kesto on lakiehdotuksen mukaan kaavamainen. Lomitustyö on usein fyysisesti raskasta ja tapaturma-altista työtä, minkä vuoksi lomituspäivän keston määrittelyssä tulee ottaa huomioon, että yk-sittäisten työntekijöiden työkyky ja ammattitaito vaihtelee.

Vuosiloma- ja sijaisapupäivän keston osalta tulee huomioida myös, että pitkät työpäivät ovat työturvallisuusriski.

Lomituspäivän keston määrittelyssä on otettava huomioon myös lomittajiin sovellettavan Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (myöhemmin KVTES) määräykset sekä voimassa olevan työaikalain määräykset ja vireillä olevan työaikalain kokonaisuudistuksen tuomat muutokset työaikoihin. Vireillä olevan työaikalain kokonaisuudistuksen myötä voi tulla muutoksia vuorokautiseen taikka viikoittaiseen säännölliseen työaikaan. Tämä tulee ottaa huomioon lomituspalvelulain valmistelussa. Lomituspalvelulaissa ei voida mahdollistaa pitkiä työpäiviä tai työviikkoja, jos työaikalakikaan ei niitä mahdollista.

3: Valvontakäynnit ja varallaolo

Varallaolo edellyttää työntekijän suostumusta, joten varallaoloa ei voida järjestää mikäli riittävä määrä työntekijöitä ei sitoudu varallaoloon.

Uudistuva työaikalaki voi tuoda mukanaan rajoituksia teettää varallaoloa, tämä tulee ottaa huomioon lomituspalvelulakia uudistettaessa.

4: Lomituspalveluna teetettävät tehtävät

Lomituspalveluna teetettävät tehtävät eivät saa olla normaaliin tuotantotapaan nähden poikkeuksellisia. Tämä tulee kirjata lakiin. On kohtuullista edellyttää, että yhteiskunnan tukeman palvelun saamiseksi tilan toiminnat järjestetään normaalilla tavalla. Tältä osin viitataan Maatalouden lomituspalveluiden kehittämistyöryhmän loppuraportin (2015:40) 8 b §:n (lomituspalvelut) perusteluissa esitettyyn.

5: Lomituspalveluiden rahoitus

Lomituspalvelujen ja lomitushallinnosta aiheutuvien kulujen rahoitus siirtyy maakuntien yleiskatteelliseksi rahoitukseksi ja rahoituksen maksatus tapahtuisi suoraan valtiolta maakunnille. Tällä hetkellä kunnille maksetaan ns. hallintorahaa, jolla on tarkoitus kattaa lomitushallinosta aiheutuvat kulut. Kunnat ovat käyttäneet lomitukseen myös ns. ”omaa rahaa”. Tämä tulee huomioida, kun arvioidaan lomituksesta aiheutuvia kuluja jatkossa.

Lomituspalveluiden tietojärjestelmien tulee toimia sekä palvelun tarjontaan liittyen että työnantajan tarpeet huomioiden.

Kommentit yksittäisiin lainkohtiin

Laki maatalousyrittäjien lomituspalveluista

1 luku, Yleiset säännökset

4 § Maatalousyrittäjä

Esityksen mukaan: Edellytyksenä muiden laissa mainittujen kriteerien lisäksi olisi, että sijaisapupäivän keston on oltava vähintään kolme tuntia.

• KVTES työaikaluvun 12 § 1 momentin mukaan alle neljän tunnin työvuoroja ei tule työpaikalla käyttää, jolleivät työntekijän tarpeet tai toiminnan kannalta perusteltu syy tätä edellytä. Lyhyet työvuorot voivat olla työntekijän kannalta haasteellisia. Lyhyt työpäivä voi käytännössä johtaa siihen, että työntekijällä menee työmatkoihin pidempi aika kuin itse työntekoon. Tämä ei ole työntekijän kannalta mielekästä. Mikäli lomituspalvelulaki mahdollistaa kolmen tunnin lomituksen, tulisi lain perusteluissa ainakin tuoda esiin, että alle neljän tunnin työvuoroja voitaisiin käyttää vain, mikäli se työjärjestelyiden vuoksi on välttämätöntä. Laissa tulee edellyttää, että yrittäjä perustelee, mikäli tarvitsee työvoimaa alle 4 tunnin työvuoroon.

5 § Määritelmät

Esityksen mukaan: 5-kohdan mukaan välttämättömillä kotieläinten hoitotöillä tarkoitettaisiin sellaisia hoitotöitä, jotka ovat välttämättömiä päivittäin tai viikoittain.

• Lain perusteluissa tulee tuoda esiin esimerkkejä, mitä tarkoitetaan ”välttämättömillä” töillä.

2 luku, Lomituspalvelut

6 § Vuosiloma

Esityksen mukaan: Yrityskohtainen vuosiloma tarkoittaisi maakunnan järjestämiä lomituspalveluita käyttäville, että kaikkien yrityksen maatalousyrittäjien olisi pidettävä vuosilomansa samanaikaisesti.

• Tältä osin viitataan yllä 2-kohdassa esitettyyn.

9 § Sijaisapu

Esityksen mukaan: Säännöksessä esitetään luovuttavaksi maatalousyrityskohtaisesta tarvehankinnasta eli enää ei arvioitaisi sitä, onko henkilöllä mahdollisuudet huolehtia tehtävistään yrityksen sisäisin järjestelyin. Tarveharkinta säilyisi siis enää siltä kannalta estääkö sijaisapuun oikeuttava tilapäinen syy maatalousyrittäjää huolehtimasta omasta tehtäväkokonaisuudestaan.

• Tältä osin viitataan edellä 4 §:n kohdalla esitettyyn.

18 § Vuosilomapäivän kesto

Esityksen mukaan: Vuosilomapäivän kesto olisi sama, kuin maatalousyrityksen kokonaistyöaika. Vuosilomalla tehtäisiin nykyisestä sääntelystä poiketen yrityksen välttämättömät kotieläintyöt maatalousyrityksen kokonaistyöajan rajoissa. Maatalousyrittäjät voisivat itse ilmoittaa kokonaistyöajan laskennallista tuntimäärää pienemmäksi.

• Epäselväksi jää mitä tarkoitetaan välttämättömillä kotieläintöillä ja mitä tarkoittaa, että yrittäjät voisivat itse ilmoittaa kokonaistyöajan laskennallista tuntimäärää pienemmäksi.

21 § Valvontakäynnit ja varallaolo

Esityksen mukaan: Sen lisäksi, mitä 20 §:ssä säädetään, maakunnan tarjoamassa vuosilomalomituksessa maakunnan olisi tarjottava enintään yksi valvontakäynti tai sen sijaan enintään kymmenen tuntia kotieläintuotantoon kuuluvan automaation valvonnan edellyttämää varallaoloa vuosilomapäivää kohden edellyttäen, että se on välttämätöntä maatalousyrityksen kotieläinten hoidon turvaamiseksi. Sen lisäksi, mitä 20 §:ssä säädetään, maakunnan tarjoamassa sijaisavussa maakunta voi tarjota valvontakäyntejä tai niiden sijaan kotieläintuotantoon kuuluvan automaation valvonnan edellyttämää varallaoloa.

• Tältä osin viitataan 3-kohdassa esitettyyn.

22 § Lomitustavan valinta

Esityksen mukaan: Maatalousyrityksen maatalousyrittäjän olisi ilmoitettava järjestämisvastuussa olevalle maakunnalle kirjallisesti vuosittain vuosilomahakemuksen yhteydessä, hankitaanko maatalousyrityksessä lomitus itse vai käytetäänkö maakunnan tarjoamia lomituspalveluja.

• Palvelun tarjoajan tulee voida sovittaa yhteen antamansa palvelut ja työnantajavelvoitteet. Tämän vuoksi lakiin tulee kirjata, että yrittäjän tulee ilmoittaa järjestämisvastuussa olevalle maakunnalle kirjallisesti vuosittain viimeistään 30.5. mennessä hankitaanko maatalousyrityksessä lomitus itse vai käyttääkö maakunnan tarjoamia lomituspalveluja. Jos työnantaja saa tiedon hyvissä ajoin, voidaan tarvittaessa käynnistää yhteistoimintamenettelyt henkilöstön vähentämiseen liittyen siten, että henkilöstömäärä seuraavan vuoden alussa vastaa mahdollisimman hyvin todellista tarvetta. Mikäli palvelutarpeesta ilmoitetaan vasta vuoden lopussa ja useat yrittäjät siirtyvät itse järjestettyyn lomitukseen, on työnantajalla kunkin vuoden alussa liikaa henkilökuntaa.

3 luku, Maakunnan tarjoama lomitus

23 § Maakunnan velvollisuus tarjota lomitusta

Esityksen mukaan: Maakunnan olisi tarjottava sijaisapua siihen oikeutetulle maatalousyrittäjälle niin pian kuin mahdollista.

• Tältä osin viitataan edellä 1-kohdassa esitettyyn. Epäselväksi jää myös se mitä tarkoittaa ”niin pian kuin mahdollista”. Lakiin tai sen perusteluihin tulee kirjata, että sijaisapu tulee järjestää niin pian kuin mahdollista ottaen huomioon sillä hetkellä palveluksessa ja käytössä oleva henkilökunta. Palvelun tarjoajalla ei tosiasiassa ole mahdollista järjestää lomituspalveluita, jos henkilökuntaa ei ole saatavilla. Työntekijöiden työvuoroluetteloita ei esim. voida työvuoron jo alettua muuttaa työnantajan yksipuolisella määräyksellä ja työntekijöitä ei voida velvoittaa ylityöhön, joten on selvää, että palvelun tarjoaja voi tarjota palveluita vain, jos henkilökuntatilanne sen sallii. Palvelun tarjoaja ei voi pitää työntekijöitä työvuorossa ja maksaa heille palkkaa siltä varalta, että joku yrittäjä saattaisi esimerkiksi sairastua johonkin aikaan vuorokaudesta. Palveluntarjoajan on huolehdittava siitä, että lomittajien määrä vastaa palvelun kysyntää normaalioloissa. Palvelua ei voida aina järjestää kiireellisissä tilanteissa.
• Toiminnan järjestämisen kannalta on hyvä, että lakiin on kirjattu 1–3 mainitut ehdot.

25 § Vuosiloman hakeminen maakunnan tarjoamassa lomituksessa

Esityksen mukaan: Maatalousyrittäjien tulisi tehdä vuosiloman ajankohdasta ehdotus maakunnalle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

• Tältä osin viitataan 1-kohdassa esitettyyn.

27 § Vuosiloman ajankohdan muuttaminen

Esityksen mukaan: Jos maakunta ei voisi osoittaa lomittajaa esitetyksi ajaksi, maatalousyrittäjälle olisi varattava tilaisuus vuosiloma-ajankohdan muuttamiseen

Tältä osin viitataan 1-kohdassa esitettyyn. Lain perusteluissa tulee tuoda esiin mitä tarkoitetaan kirjauksella ”ei voida osoittaa”.

30 § Lomittajan työturvallisuus ja työnjohto

Esityksen mukaan: Laissa säilytettäisiin vuonna 2017 voimaan tullut lomittajan työturvallisuutta ja työnjohtoa koskeva kohta.

• Tämä lainkohta on tärkeä ja välttämätön lomittajan työturvallisuuden ja työnjohto-oikeuden kannalta.

Laki maatalousyrittäjän lomituspalveluista, turkistuottajan lomituspalveluista sekä poronhoitajan sijaisavusta annetun lain voimaanpanosta:

3 luku, Henkilöstöä koskevat säännökset

KT katsoo, että henkilöstön yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta eri hallituksen esityksissä kunnista ja kuntayhtymistä maakuntaan siirtyvää henkilöstöä koskevien säännösten tulee olla saman sisältöisiä nyt eduskunnassa käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen 15/2017 kanssa.

Nyt lausuttavana olevassa luonnoksessa laiksi maatalousyrittäjän lomituspalveluista, turkistuottajan lomituspalveluista sekä poronhoitajan sijaisavusta annetun lain voimaanpanosta henkilöstöä koskevat säännökset eroavat oleellisilta osin nyt eduskunnassa käsiteltävänä olevan esityksen säännök-sistä.

Nyt lausunnolla olevan esityksen 3 luvun 8 § kohta Kunnista siirtyvän henkilöstön asema vastaa pääpiirteissään eduskunnassa käsiteltävänä olevan esityksen voimaanpanolaiksi 14 §. Henkilöstön yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi KT edellyttää esitysten sanamuotojen yhtenäistämistä.

Tästä esityksestä puuttuu kokonaan lisäeläketurvaa koskeva pykälä joka vastaisi eduskunnassa käsiteltävänä olevan esityksen 15 §. KT edellyttää, että lisäeläketurvaa koskeva pykälä lisätään saman sisältöisenä, kun edellä mainitun esityksen 15 §.

Nyt lausunnolla olevassa esityksessä ei ole lainkaan eduskunnassa käsiteltävän esityksen 16 §, joka koskee Palvelukeskusten henkilöstön eläketurvan järjestämistä. Nyt lausunnolla olevan esityksen perusteella Palvelukeskuksiin siirtyy myös tukipalveluhenkilöstöä. Lainsäädännön tulisi olla tältäkin osin yhtenäistä.

KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS

Neuvottelupäällikkö    Sari Ojanen

Työmarkkinalakimies    Anne Kiiski