Kuulemistilaisuus keskiviikkona 11.2.2015 HE 354/2014 esitykseksi laiksi sosiaalihuollon ammattihenkilöistä

​Yleistä

Valmistelussa oleva sosiaalihuollon ammattihenkilölaki on osa hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa (25.3.2014). Päätöksessä todetaan kelpoisuusvaatimusten väljentämisestä seuraavaa:

Kuntatalouden kestävyyden ja henkilöstön saatavuuden turvaamiseksi on tarve joustavoittaa erityisesti henkilöstön kelpoisuutta ja mitoituksia säätelevää normistoa. Tämä edellyttää, että väljennetään liian yksityiskohtaisia henkilöstönormeja ja kapea-alaisia kelpoisuusvaatimuksia, jotka vaikeuttavat palvelujen tehokasta järjestämistä sekä tehtävien ja työnjaon uudistamista.

Kunnallinen työmarkkinalaitos (myöhemmin KT) nostaa keskeisimpänä huomionaan esille sen, että käsillä oleva luonnos sosiaalihuollon ammattihenkilöistä ei toteuta KT:n näkemyksen mukaan hallituksen päätöksessä edellytettyä henkilöstönormien ja kelpoisuusehtojen väljentämistä ja sitä kautta tavoiteltavia kustannussäästöjä ja henkilöstön saatavuuden turvaamista. KT päinvastoin näkee, että lakiluonnos voi tietyiltä osin jopa tiukentaa kelpoisuusehtoja ja vaikeuttaa henkilöstön saatavuutta sekä lisää valvontaa merkittävästi. Sosiaalihuollon henkilöstön saatavuudessa on tälläkin hetkellä ongelmia erityisesti sosiaalityöntekijöiden ja lähihoitajien osalta.

KT pitää lisäksi tärkeänä, että lainsäädäntöä uudistetaan kokonaisuutena. Lakiluonnoksessa esitetään, että ensin säädettäisiin ammatinharjoittamislaki ja vasta tämän jälkeen erillinen kelpoisuuslain kumoamislaki vuonna 2015. Lakiluonnoksen kokonaisvaikutuksia ei ole mahdollista arvioida ilman, että kokonaisuus on yhdellä kertaa tarkasteltavissa.

Kommentit pykälittäin

3 § Sosiaalihuollon ammattihenkilö

Esityksen perusteluissa todetaan, että vain 7 ja 8 §:n mukaan laillistetut sosiaalityöntekijät, sosionomit ja geronomit voisivat toimia 2 §:n mukaisissa sosiaalihuollon tehtävissä, joissa edellytetään sellaista ammattitaitoa ja osaamista, jota kyseinen koulutus tuottaa. On tärkeätä, että yhteydet sosiaalihuoltolain ja muun sosiaalihuollon erityislainsäädännön kanssa käydään läpi ja mahdolliset ristiriitaisuudet ja mahdollisesti lain väärään tulkintaan johtavat ongelmat korjataan.Uusi laki tulee säätää siten, ettei se johda nykyisen lain mukaan kelpoisten työntekijöiden/viranhaltijoiden kohdalla kohtuuttomiin tilanteisiin.

Sosiaalihuollon muustakin lainsäädännöstä tulisi tässä yhteydessä pääsääntöisesti poistaa kaikki säännökset, joissa tehtävään edellytetään tiettyä kelpoisuutta. Kelpoisuusmäärittelyjä tulisi olla jatkossa vain kiireelliseen tahdonvastaiseen huoltoon liittyen. Tämä tulee ottaa huomioon myös uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa.

KT pitää kannatettavana, ettei tehtävämäärittelyjä tehdä lainsäädännön tasolla. Huomiota kiinnitetään kuitenkin siihen, että toisaalta myöskään se, että työnantaja hakee tiettyyn palvelusuhteeseen esim. laillistettua sosionomia, ei saa tarkoittaa sitä, että kaikki kyseiseen palvelussuhteeseen liittyvät tehtävät ovat jatkossa ainoastaan laillistettujen sosionomien tehtäviä. Esitetyn lain kautta ei siis tule asettaa määrittelyjä tehtävänimikkeille.

Pykälässä säädetään esityksen mukaan siitä, että sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tarvittaessa asetuksella tarkemmat säännökset sosiaalihuollon ammattihenkilöiden tarkoituksenmukaisen tehtävärakenteen ja työnjaon kehittämisestä.

KT edellyttää, että kuntatyönantajien mahdollisuuksia kehittää omaa tehtävänrakennettaan ja työnjakoa ei rajata asetuksen tasoisella säännöksellä. Kunnilla/kuntayhtymillä  tulee olla kaikki keinot käytettävissään, joilla ne voivat kehittää omaa toimintaansa tavalla, joka parhaiten soveltuu niiden rakenteisiin ja palvelutarpeisiin. Kuntien välillä on niin taloudellisen tilanteen kuin henkilöstön saatavuuden osalta huomattavia eroja.

7 § Oikeus harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia Suomessa suoritetun koulutuksen perusteella

Onko lakiin tarkoitus ottaa mukaan voimassa olevassa laissa (kelpoisuuslaki 272/2005) olevat ehdot/ siirtymäsäännökset, jonka mukaan ennen lain voimaan tuloa tietyin ehdoin pätevät ovat päteviä lain voimaan tulon jälkeenkin (vrt. esim. pääaineena sosiaalipolitiikka)?  Mikäli ehdotettu hallituksen esityksen sanamuoto jää lopulliseen lakiin, sosiaalityöntekijän uudet kelpoisuusvaatimukset tekisivät ison osan nykyisin tehtävässä pätevänä työskentelevistä pätemättömiksi (esim. ylempi korkeakoulututkinto ja sosiaalipolitiikka pääaineena tai sosiaalihuoltajan tutkinto).

KT pitää välttämättömänä, että siirtymäsäännöksin pidetään huoli siitä, että nykyisin pätevänä työskentelevät ovat päteviä myös uuden lain säätämisen jälkeen.

KT edellyttää, että ammatinharjoittamisoikeuksia koskevat hakemukset tulee käsitellä viipymättä, jotta palvelusuhteiden täyttäminen sujuu joustavasti.

9 § Sosiaalityöntekijän erityiset velvollisuudet

Pykälän muotoilu herättää kysymyksen siitä, onko tarkoitettu laajentaa tai voiko sen tulkinta laajentaa sitä, mitä työtehtäviä voi jatkossa hoitaa sosiaalityöntekijä ja mitä puolestaan esimerkiksi sosiaaliohjaaja. Sosiaalityöntekijä ”vastaa …sosiaalityön asiakas- ja asiantuntijatyöstä”? Perusteluissa viitataan eduskunnassa käsittelyssä olevan sosiaalihuoltolain 15 §:n sosiaalityömääritelmään.

Sosiaalihuoltolaissa tarkoitetusta sosiaalityöstä ja sosiaaliohjauksesta ei saa tulla vastinpareja tässä lakiluonnoksessa määritellyille laillistetulle sosiaalityöntekijälle ja laillistetulle sosionomille. Sosiaalihuoltolain käsitteet tulee ymmärtää em. laajemmin.

12 § Oikeus toimia tilapäisesti sosiaalihuollon laillistetun ammattihenkilön ammatissa

Kuntien sosiaalityöntekijöistä ja sosionomeista yli 90 % on naisia. Tämä tarkoittaa suurta määrää perhevapaasijaisuuksia vuositasolla tuhansia. Jotta sijaisten palkkaaminen voidaan jatkossakin turvata, KT pitää välttämättömänä, että luonnoksessa ehdotettu 12 § vastaa lähtökohtaisesti voimassa olevaa kelpoisuuslain sääntelyä eli tehtävään voidaan ottaa henkilö, jolla suoritettujen opintojen perusteella on riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen huomioiden myös siirtymäsäännös jäljempänä.

Lisäksi nyt esitetty säännös estää esimerkiksi sen, että sosiaalityöntekijän sijaisena ei voi toimia ylempää korkeakoulututkintoa opiskeleva henkilö, joka opiskelee sosiaalityötä muuna kuin pääaineena tai pääainetta vastaavana aineena.

14 § Hakemuksen käsittely eräissä tapauksissa

Pykälässä asetetaan Valviralle määräaika liittyen 10 §:ssä tarkoitetun hakemuksen ratkaisemiseen, muussa EU- tai ETA-valtiossa kuin Suomessa koulutuksen saaneiden osalta. Vaikka suurin osa hakemuksista on 7 ja 8 §:ssä tarkoitettujen hakemuksia, näiden hakemuksien käsittelyyn ei ole ehdotettu määräaikoja.

Määräajan määrittäminen on erittäin oleellinen asia myös esimerkiksi vastavalmistuneiden kohdalla. Heidän pitäisi voida hakea lupaa jo ennen kuin ovat saaneet todistuksen tutkinnostaan. Luonnoksessa ehdotettu 12 § ei tuo helpotusta niille, jotka ovat jo valmistuneet/saaneet todistuksen, mutta joiden hakemuksen käsittely on vielä kesken. He eivät ole enää opiskelijoita, joten 12 § ei tule sovellettavaksi. Tämä voi johtaa tilanteisiin, jossa vastavalmistuneen ei ole mahdollista hakea tai vastaanottaa työtä sen vuoksi, että hänen hakemuksensa käsittely on kesken. KT pitää tärkeänä, että tulevassa laissa vastavalmistuneiden tilanne otetaan huomioon ja ratkaistaan siten, ettei hakemuksen käsittelyssä kuluva aika johda kohtuuttomiin tilanteisiin henkilön työllistymisen ja toimeentulon hankkimisen näkökulmasta. KT ehdottaa, että esimerkiksi 12 §:ään lisätään, että vastavalmistuneet voivat myös tehdä töitä tilapäisesti sillä aikaa, kun hakemus on käsittelyssä.

KT pitää tärkeänä, että hakemukset käsitellään viivytyksettä siten, ettei hakemuksen käsittelyyn kuluva aika edes ns. ruuhkahuippujen aikana (lukukausien päättyessä) aiheuta kohtuuttomia tilanteita pätevien henkilöiden palkkaamisessa kuntatyönantajien palvelukseen, henkilöiden työllistymisessä ja heidän toimeentulonsa turvaamisessa.

32 § Siirtymäsäännökset

Esityksen 32 §:n 2 momentissa säädetään, että sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa ja asetuksessa säädetyt kelpoisuusvaatimukset omaava henkilö on oikeutettu edelleenkin toimimaan sosiaalihuollon ammattihenkilönä ammatinharjoittamisoikeutta koskevan hakemuksen ratkaisemiseen asti, ja että toiminnan tulee olla järjestetty esitetyn lain mukaisesti (keskusrekisteri) 1.8.2016 lukien.

KT pitää välttämättömänä, että siirtymäsäännöksin pidetään huoli siitä, että nykyisin pätevänä työskentelevät ovat päteviä myös uuden lain säätämisen jälkeen. Mikäli näin ei tehdä, nykyisen työvoimapulan (erityisesti sosiaalityöntekijät) näkökulmasta tilanne tulee olemaan kestämätön.

KT edellyttää lisäksi, että ennen lain voimaantuloa säännösten mukaisesti tehty päätös poikkeamisesta kelpoisuusvaatimuksista on voimassa niin kauan kuin henkilö on työsuhteessa/virkasuhteessa samaan työnantajaan.

Taloudellisten vaikutusten arviointi

Esityksessä on edellä kuvatulla tavalla nykytilaan hyvin voimakkaasti vaikuttavia muutoksia. Näistä keskeisempänä ovat tilapäisesti sosiaalityöntekijänä toimimisen rajoittaminen sekä nykyisen lainsäädännön mukaan pätevien henkilöiden tekeminen pätemättömäksi. Esityksessä on varsin pinnallisesti kuvattu muutosten aiheuttamia kustannuksia vain Valviran rekisteröimiskustannuksina. Kuntatyönantajille tulee  kustannuksia hakemusten täydentämisinä ja kitkana uusien henkilöiden palkkaamisessa. Mikäli siirtymäsäännöksillä aiheutetaan käytettävissä olevan työvoiman väheneminen (rekrytoitavia on vähemmän), työnantaja joutuu hyvin hankalaa tilanteeseen. Lisäkoulutukset olisivat liian mittavia ja kuka hoitaa työt koulutuksen aikana.

Muuta

Lakia valmisteltaessa tulee harkita kevennettyä menettelyä sellaisten sosiaalihuollon ammattihenkilöiden rekisteröinnin osalta, jotka ovat lain voimaantullessa sellaisessa vakinaisessa palvelussuhteessa, johon on edellytetty sosiaalityöntekijän, sosionomin tai gerionomin kelpoisuutta.

KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS

Neuvottelupäällikkö      Henrika Nybondas-Kangas  

Työmarkkinalakimies   Riitta Arko